Viisi päiväretkikohdetta Pallaksella

Postaus sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä

Aitous, rauhallisuus, koskematon kaunis tunturimaisema - niistä on Pallas tehty. Kun saavuimme Pallakselle syyskuun puolivälissä (2018), oli ruska huipussaan. Viikon aikana teimme paria välipäivää lukuunottamatta päiväretkiä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon ja esittelen tässä lyhyesti viisi eri päiväretkeä, joita viikon aikana teimme *mökiltä käsin.

Vuontispirtti - Montellinmaja - Nammalakuru 

Meno-paluu n. 15 km.

Tästä reitistä kirjoitin erillisen postauksen, mistä voit lukea reitistä enemmän. Meillä oli aurinkoinen ja kaunis patikointipäivä, joten sekin vaikutti positiivisesti kyseiseen reittiin. Oli yksi meidän suosikeista koko viikolla!

Taivaskero

Rengasreitti n. 9 km

Saavuimme tänne pahimpaan ruuhka-aikaan, eli puolen päivän aikaan. Vaikka Pallas on muuten rauhallinen paikka, niin Taivaskerolla oli aivan hirvittävä määrä ihmisiä. Saatiin jonossa kulkea ylös ja kuuntelimme kun takana kävelijät puhuivat talousarvioista, johtajuudesta ja yritysasioista (ts. työasioista). Äh, jotenkin meni oma luonto fiilis. Mietittiin siinä, että miksei ihmiset vaan voisi olla hiljaa, vitsailtiinkin että täällä oli enemmän väkeä kuin mannerheimintiellä. Hirveä höpinä kuului koko ajan, no tuli tällainenkin luontoelämys koettua. 

Reitin alku on loivaa, pitkää nousua, välillä jyrkempää. Alkupäässä on luontopolku ja matkanvarrella hotellin rauniotkin (kiviä/tiiliä vain maassa). Sää oli taas aurinkoinen, mutta tuuli oli todella kylmä. Ylempänä oli reitti huomattavasti kivikkoisempaa. Itse Taivaskeron huipulla olimme ehkä vain minuutin, sillä tuuli oli aivan järkyttävä. Huipulla on Taivaskeron tunnettu nähtävyys, Taivaskerolla sytytettiin 6.7.1952 Helsingin olympiatuli. Tauko pidettiin hieman alempana, missä olimme tuulen suojassa. Nautittiin lounasta, päälle kahvit ja sen perään vielä kuohuviiniä. Lounaan jälkeen saimme taas kulkea itseksemme.




Paluumatka oli tosi komea! Paljon oli ihmisiä kuvaamassa varmaan kahden metrin pituisilla kameroilla :D Taivaskerolle ja kurulle oli kyllä niin hienot maisemat, Laukaskerolla makoilivat porot. Loppumatka ei ollut enää jyrkkä, viimeinen lasku laskettelurinnettä pitkin alas oli tosin aika rakkainen ja jyrkähkö. Eilinen reitti Nammalakuruun oli siitäkin ehkä kivempi, kun tuntureiden seassa oli vähän puitakin. Sitä paitsi eilisellä reitillä vastaantulevat ihmiset tervehtivät ja jäivät herkästi juttelemaan, tänään ei ihmiset katsoneet edes päinkään saatikka tervehtineet. Meillä meni tähän reittiin n. 4 tuntia ruoka taukoineen.




Punainen hiekka

300 metriä

Punainen hiekka sijaitsee n. 4,8 km isolta tieltä Pallasjärven rannassa. Parkkipaikalta on rannalle vain 300 metriä ja hiekka on täällä punertavaa. Täältä on erittäin kauniit maisemat Pallastunturin, Pallaskeron ja Palkaskeron suuntaan. Kaunis paikka ja hyvännäköinen pitkä ranta! Emme syyskuussa käyneet uimassa. Autiotupa on kiva, yksinkertainen ja tunnelmallinen, tämä kuuluu myös Pallas-Yllästunturien kansallispuistoon. Täällä olisi kyllä ihana yöpyä.



Hietaharju

3 km suunta

Jo Hietaharjun parkkipaikkaa Ketomellassa lähestyessä oli maasto muuttunut tosi kivan näköiseksi, hiekkakangas metsäksi. Tänään jäimme taas herkästi juttelemaan vastaantulevien kanssa, toisin kuin Taivaskerolla missä ihmisiä vain oli kertakaikkiaan liikaa samaan aikaan liikkeellä. Ohitimme poroerotusaitauksen, lammen ja järven, oli hieman erämaan tuntua. Hietajärvelle kesti vajaa tunti kävellä ja 3 km tuntui yllättävän pitkältä kun maasto oli kuitenkin suhteellisen tasaista. Reitti Hietajärvelle kulkee pääosin metsässä.


Hietajärvi on hieno paikka. Siellä on iso, hyväkuntoinen avokota ja puita oli hyvin. Hietajärven hiekkaranta on pitkä ja vesi niin kirkasta, että näki syksyn lehdet järven pohjassa. Pidimme täällä ruokatauon ja tämä on paikka, missä kuukkelit pyörivät. 2 kuukkelia väijyi meidän ruokia, ne kerää sulan maan aikaan mahdollisimman paljon ruokaa kaarnoihin talvea varten. 



Hietajärven pohja


Jatkoimme Hiekkaharjulta matkaa vielä eteenpäin, edessä olisi 2 km matka ja puolen kilometrin nousu Seiposelle. Reitti on kuivaa maastoa ja kulkee osittain harjanteella. Havumetsä muuttui yhtäkkiä tunturikoivikoksi ja siitä alkoi ihan mieletön maaruska. Oli kyllä hienointa tähän mennessä matkaa! Ihan pelkkää punaista mattoa oli joka puolella, nousu ei tuntunut sittenkään kovin pahalta. Ylös kesti vajaa 45 min kävellä, kannatti pistäytyä vielä täällä. Ihana tunturilaki, poroja näkyi vihdoin ja oli paljon mustikoita. Tunturin päällä oli tasaista ja tuntureita näkyi joka suuntaan ja oli niin leppoisan näköistä. Etenkin oikealle suuntaava polku näytti tosi kivalta ja houkuttelevalta, olisi ollut niin kiva lähteä jatkamaan matkaa sinne. Aika hyvin se pitää patikoidessa paikkansa, 3 km / tunnissa. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan Hietajärvelle ja Seiposelle ja takaisin autolle yhteensä 10 km.





Vihdoin poroja

Palkaskero

Rengasreitti 7 km

Täksi vaelluspäiväksi luvattiin kovaa tuulta ja se tuntuu ihan erilaiselta täällä puuttomassa tunturissa. Päätettiin kuitenkin mennä kokeilemaan, josko Palkaskeron saisi tehtyä kovasta tuulesta huolimatta. Aurinko alkoi paistamaan ja tuulikin laantui kun pääsimme perille. Kävimme ensin luontokeskuksessa, sillä Palkaskeron reitti alkoi sen takaa. 

Kohti Palkaskeron huippua

Huipun kivikasa näkyy

Reitin alussa mentiin poroaitauksen portin läpi

Alku on loivaa ylämäkeä, poroerotuksen jälkeen alkoi tuuli taas voimistumaan mitä korkeammalle kivuttiin. Tytöstä oli erittäin epämiellyttävää, kyllähän me aikuiset tuulen kanssa pärjätään kun me liikutaan, mutta itsekin tulen joskus tosi pahalle tuulelle jos oikein kovasti tuulee, oikein alkaa ärsyttämään. Palkaskeron nousu on rakkaista, samoin ylhäällä huipulla. Täälläkin tuuli niin kovaa, että oikeastaan vaan käveltiin huipun läpi toiselle puolelle rinnettä, missä olimme taas tuulelta suojassa. Pysähdyttiin sentään ihmettelemään huipun kivikasaa. Palkaskerolta näkyi Pallasjärvi ja muitakin järviä. Pallaskero näkyi hyvin ja se näytti helppokulkuiselta (sinne ei ole virallista reittiä), se oli melkein kiinni tässä Palkaskerossa. Tulimme pitämään taukoa kodalle, joka on reitin loppupäässä. Kodan ja parkkipaikan välillä oli orava avenue, mikä oli aika hauska. Oravat symboloi kaikkia eri uskontoja.





Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on lukuisasti muitakin reittejä ja tässä oli meidän tekemät reitit. Mitä reittejä olet kiertänyt alueella, mitä erityisesti suosittelisit? Meidän suosikki oli Nammalakuru, Hietaharju oli myös tosi kiva. Taivaskeron ja Palkaskeron reitit on huomattavasti rakkaisempia ja puuttomampia, tyypillistä Pallasta joten siinä mielessä tekisin ainakin toisen näistä. Palkaskeron reitti oli huomattavasti rauhallisempi kuin Taivaskero. Taivaskeron loppupätkä oli mielestäni kaikkein kaunein siltä reitiltä. Sadepäivänä suuntasimme Hettaan, siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

Kommentit

  1. Taivaskero korkeimpana huippuna on tosiaan tietysti se suosituin. Hienoin se ei kuitenkaan omasta mielestäni ole, sillä kasvillisuus on niin niukkaa, että ruska ei oikein pääse loistamaan. Itse valitsisin mieluummin palkaskerom, jossa kasvillisuutta on enemmän ja lopussa jopa puitakin.

    Kiinnostavaa päästä lukemaan Hetasta, en ole siellä käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaskero on klassikko, minkä pitää melkein jo sen vuoksi kiertää, mutta tosiaan reitti on kyllä vasta loppupäästä mielestäni hienoin. Palkaskeronkin loppupää oli kivoin. Mekin tykättiin kun reitillä oli edes vähän puita tuomassa sitä ruskan väriä!

      Poista
  2. Hyvä koostepostaus, tästä olisi hyötyä, jos olisin tuonne reissua suunnittelemassa. Täytyy kyllä joskus suunnata kohteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset on kyllä hyviä jos joku paikka on kunnon reittiviidakko, eikä ollenkaan tietäisi minne kannattais suunnata. Saa edes jonkinmoista kuvaa, mitä siellä on.

      Poista
  3. Olipa kiva kooste! Tällaiset postaukset on musta ihan parhaita. Suurkiitos siis :) Hyödynnän tätä varmasti, jos/kun Pallakselle joskus suuntaan!

    Eveliina / Reissukuume

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, toivottavasti joskus on hyötyä! :) Tämmöistä oli kiva kirjoittaakin kun haluan vanhoja reissuja enemmän purettua, säästän samalla aikaa kun en sitten jokaisesta kirjoita erikseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit