Vinkit Pyhälle kesällä (lasten kanssa)

Mikäli olisimme olleet Pyhällä vain aikuisten kesken, olisimme todennäköisesti suurimmaksi osaksi patikoineet pidempiä reittejä Pyhä-Luoston kansallispuiston alueella. Nyt mukana oli vauva ja 4-vuotias joka on nyt siinä iässä, ettei hän jaksa (tai halua) kävellä hirveän pitkiä matkoja ja samaan aikaan alkaa kantorinkassa tulla painorajat vastaan. Jouduimme aika pian unohtamaan haaveet hieman pidemmistä patikkareiteistä matkalla. Mitä muuta Pyhällä kannattaa kokea patikoinnin lisäksi? Tässä meidän omakohtaiset vinkit:

Tunturiaavan luontopolku

Tämä kannattaa kokea, etenkin jos etsii jotain sopivaa päiväretkikohdetta. Luontopolku on n. 5-7 km eli todella sopivan pituinen reitti jonka patikoi 2-3 tunnissa. Matkan varrella on laavu, lintutorni ja kota. Maisema vaihtuu säännöllisesti, joten matka ei pääse kyllästyttämään missään vaiheessa, välillä kävellään metsässä, suolla pitkospuilla, rappusia ylös ja alas. Mikäli haluat lukea reitistä enemmän, siitä on oma postaus. Hieno reitti!

Luontokeskus Naava

Itse tykkään luontokeskuksista, koska jokainen on erilainen ja esittelee alueen tyypillisiä piirteitä. Naavassa on kahvila, pieni puoti missä myydään lapsillekin luontoaiheisia pelejä ja kirjoja yms. Naavan näyttelyssä on erityisesti esillä erilaisia kivityyppejä, sillä se on Pyhä-Luoston erikoisuus. Täällä on myös pieni hämyinen lasten kurkisteluhuone, missä saa kurkistella pieniä eläimiä. 

Naavan edustalla on pieni mutta kiva leikkipuisto, missä on erilaisia laitteita kuin muualla tai en ainakaan itse ole törmännyt vastaaviin, esim ilmassa istuttava karuselli. Pyhän matkailuvaunualue sijaitsee Naavan vieressä ja Pyhätunturin juurella, siellä me yövyimme 3 yötä. Sijainti on ihanteellinen kun niin moni paikka on vain lyhyen kävelymatkan päässä, täällä on myös ilmainen pyykkikone ja sauna ja todella siistit huoltotilat. Toinen leirintäalue, Camping Pyhäjärvi sijaitsee hienolla paikalla: täältä aukeaa järvimaisema Pyhätunturin suuntaan. Päädyimme kuitenkin Pyhän matkailuvaunualueeseen sen keskeisen sijainnin vuoksi.

Maisemahissi Pyhätunturin huipulle

Tuolihissin toimiessa maisemahissinä, kulkee se hitaampaa vauhtia kuin talvella laskettelijoita kuljettaessa. Yläilmoissa saa hetkeksi hengähtää ja vain nauttia maisemista. Hissimatka oli meidän lapselle tosi kiva elämys, tykkäsi tosi paljon ja olihan se meille aikuisillekin kiva kokemus muulloinkin kuin talvella lasketteluvälineet jalassa. Halutessaan saa kulkea pelkästään hissillä ylös ja alas, mutta suosittelen hyppäämään pois tunturin huipulla. Hissilippuun sisältyy meno-paluu matka.



Pyhätunturin huipulla on yllättävän paljon näkemistä, olisin pelkästään siitä voinut kirjoittaa ihan oman postauksen, mutta kiteytän ne nyt tähän yhteyteen. Katselutasanteelta voi tähyillä ympärillä olevia tuntureita jopa Venäjälle saakka. Rekvisiittana toimii vanha tuolihissi, josta monelle saattaa tulla nostalgiset muistot mieleen. Muutaman sadan metrin päässä sijaitsee maisematupa joka on nykyään Cafe Reykjavik, sen isoista ikkunoista on jälleen hienot maisemat tuntureiden suuntaan. Tupa ei ole kovin suuri, mutta siellä on nuotiopaikka. Maisematuvan jälkeen alkaa Pyhä-Luoston kansallispuiston alue, täältä on mahdollista jatkaa Karhunjuomanlammin suuntaan (2,7 km) ja palata voi vaikka alakautta takaisin Pyhälle. Huipulla on myös pieni porotila, mutta nyt olivat porot muualla. 



Pyhän huipulla on ravintola Tsokka, josta saa hyvät ja maistuvat vohvelit, ai että nam! Kannattaa pitää evästauko täällä, ruokalistalla on vaikka mitä herkullista syötävää. Ravintolan edustalta lähtee Huttu-Ukon taidereitti, jonka varrella on erikoisia ja kivoja taideteoksia. Täällä voi halutessaan jopa keinua tunturimaisemista nauttien. Pyhän maisemahissi on kiinni su-ma (2021), joten kannattaa tarkistaa sen aukioloajat, jotta ehtii käydä täälläkin, maisemahissiä kannattaa käyttää myös hyödyksi osaksi patikointia kansallispuiston puolelle. Maisemahissi oli auki vasta meidän lähtöpäivänä, joten emme siksi itse käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväksi kun huipun jälkeen jatkettiin matkaa muualle. Oli kyllä yllättävän kiva paikka käydä, yleensä tuntureiden huipuilla ei ole juuri mitään, huipulla vierähti n. 1 ½ tuntia.




Lampivaaran Ametistikaivos

Auton voi jättää Rykimäkeron parkkipaikalle, mistä Lampivaaraan on matkaa 2,2 km (kyltissä lukee enemmän). Rykimäkeron parkkipaikalta on muutamia satoja metrejä Rykimäkeron kodalle ja täältä voi halutessaan lähteä kiertämään Rykimäkeron rengasreitin. Lampivaaraan pääsee myös Luoston suunnasta jolloin patikointimatkaa on 2,5 km. Tuntui, että suurin osa on tullut Lampivaaralle Luoston suunnasta, sillä Rykimäkeron reitillä emme törmään juuri kehenkään muuhun. Reitillä ylitetään pari suota, jonka jälkeen alkaa loiva nousu vaaran päälle. 

Ylhäällä on kahvila, jossa syömme munkkikahvit ja ostamme liput Ametistikaivokselle. Opastettu retki kestää 1 tunnin, lähdemme kiipeämään rappusia pitkin ylös huipulle, missä sijaitsee aika uniikki kaivos. Täällä kaivetaan ametistikiveä pelkästään käsin, eikä koneita käytetä lainkaan. Kaivokselta myydään kivet suoraan kuluttajille tai korun tekijöille, eikä esimerkiksi yrityksille. Kuuntelemme noin vartin kestävän tietopläjäyksen eri kivilajeista, kaivoksen historiasta ja sen toiminnasta. 


Esittelyn jälkeen lähdetään laskeutumaan rappusia pitkin kaivoksen pohjalle, mistä saavutaan alueelle jossa saa itse kaivaa itselleen ametistin. Mies kehuu puuhan olevan koukuttavaa, eikä malttaisi lopettaa kaivamista, vaikka on jo löytänyt useamman ametistin ja ukkonen alkaa jyrisemään. Mukaan saa ottaa vain yhden ametistin ja loput täytyy jättää sinne. Lähden lasten kanssa edeltäpäin jo kaivuualueelta takaisin ylös, missä totean miehen kaivavan siinä aivan vieressä (alla olevassa kuvassa on sisäänkäynti ja kaivuualue vieressä). 




Kierroksen jälkeen on mahdollista käydä pienessä puodissa, mistä saa ostaa ametisti tuotteita mukaan. Tyttö oli aivan innoissaan, kun puhuttiin että kaivetaan täällä "timantteja". 

Tulee äkkilähtö. Kun olimme vielä vaaran päällä, alkoi salamat välähtämään ja ukkonen jyrähtelemään. Tarkistin salamakarttaa joka näytti laajan ukkosrintaman tulevan tänne suuntaan. Hätyytin muuta perhettä lähtemään ja kävelin melkein etukenossa ja niin ripeästi kuin jaloista vain lähtee takaisin autolle, en todellakaan halunnut olla ukkosella näin korkealla tai ylittää avointa suota. Olin helpottunut, kun pääsimme takaisin asuntoautolle, kuulemma ketään muuta ei pelottanut tilanne yhtään. Pian autolle päästyämme alkoi rankkasade. 

Aittakuru

Aittakuru on "luonnon oma amfiteatteri" ja upea paikka joten sielläkin kannattaa käydä, kurulle on lyhyt matka ja pääsee tarvittaessa myös lastenrattailla. Aittakurulle pääsee kolmesta eri suunnasta ja paikasta olen kirjoittanut oman postauksen. Vuonna 2021 on Aittakurun lava remontin alla.

Tässäpä on meidän omat kokemukset Pyhältä, onko sulla jotain muita suosituksia alueelta? Naavasta meille suositeltiin myös Luostolla sijaitsevaa Ahvenlampea, jonka voi kiertää esteettömästi ja Ukko-Luoston huiputtamista. Meillä jäi nämä välistä huonon sään vuoksi, kun kävimme Luostolle, emme nähneet tunturia sumun peitosta lainkaan. Meillä jäi vielä paljon kokematta, etenkin kansallispuiston puolelta, joten palaamme Pyhälle uudestaan todennäköisesti seuraavalla kerralla ruska-aikaan <3 Vielä tämän vuoden puolella on niin moni reitti täällä poikki, joten palaamme joku toinen vuosi. Olimme matkalla juhannusviikolla ja Pyhällä oli silloin todella hiljaista! 

                   

Kommentit

  1. Oliko juhannusviikolla muuten hyttysiä?

    Tuo ametistikaivos oli kiinni, kun kiersimme Rykimäkeron rengasreitin, olisimme ilman muuta vierailleet siellä. Ehkäpä siinä on syy, miksi erityisesti Pyhälle olisi mukavaa palata. Myöskään Pyhätunturin laella emme käyneet, joten sekin voisi olla seuraavaksi kiinnostavaa kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa silloin oli todella vähän hyttysiä! Ihmeteltiin oikein, ku niitä oli niin vähän Pyhällä. Sen sijaan kun jatkettiin Oulangan suuntaan, eli vähän alemmas niin oli huomattavasti enemmän hyttysiä kuin Pyhällä. Oliko Rykimäkero kiva? Sen jotenkin missasin kokonaan, vaikka tuon 2,2km pätkän kuljettiinkin. Olis voinu olla sopiva päiväretki myös, tuijotin liikaa Pyhän ympärillä olevia reittejä ja tämä oli vähän kauempana.

      Se oli kyllä kiva, ku sai jotain "sisältöä" patikoitiin, että pääsi tuommoisessa paikassa käymään, ettei oo pelkästään kävelyä. Tykättiin kyllä paljon paikasta! Olis voinu jäädä sinne ylös ihastelemaan vielä maisemia, mutta tosiaan halusin ukkos pelkoisena lähteä pois niin pian kuin mahdollista.

      Meillä on sitten sama tilanne, saadaan käydä uudemman kerran Pyhällä ja melkein ristiin toistemme jo koetut paikat :D

      Poista
  2. Ihan kiva patikka se on. Ei kuitenkaan jäänyt mieleen mitenkään erityisen upeana, mutta helpohkona reittinä ihan mukava päiväpatikka. Muutoinhan Pyhä-Luoston retitit sisältävät aika paljon korkeuseroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, hyvä tietää. Kuulostaa siltä, ettei missattu mitään kovin upeaa reittiä :D voishan sen kuitenkin joskus kiertää.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit