Mitä kokea Sarajevossa?

Kun laskeuduin kolme vuotta sitten Sarajevoon ja näin lentokoneen ikkunasta maan yläilmoista, oli tosi vaikeaa ymmärtää kuinka vähän aikaa siitä on, kun maassa on ollut sota ja kuinka värikäs historia tällä maalla onkaan takana. Lomailin keväällä 2018 viisi päivää Sarajevossa ja tässä pähkinänkuoressa mitä kaupungista koin:

Sodan jäljet näkyy joka paikassa. Kaupunkia on pommitettu paljon ja ympäri kaupunkia on pommituksen jälkiä, talojen seinissä on reikiä, punaisia täpliä maassa muistuttamassa tapahtuneista ja luodin reikiä kaduilla. En vain osaa ymmärtää, että täällä on hiljattain oikeasti sodittu, vaikka ympärillä siitä todisteita joka puolella onkin. Kaupungissa on useampia erilaisia muistomerkkejä.



Paikallinen ruoka on sekoitus itää ja länttä. Ruoka on lihapainotteista, mutta paljon syödään viinilehtikääryleitä ja taikinanyyttejä. Suosikeikseni tulikin nämä ilman sokeria muistuttavat munkkileivät, joiden välissä on tuorejuustoa. Paikalliset syövät paljon tuoretta leipää ja sen on oltava todella tuoretta. Toinen pakollinen kokemus on Bosnialainen kahvi, joka muistuttaa turkkilaista kahvia, mutta on silti aivan omansa vahvan maun kera pikku kupposessaan. Täällä kuuluu saada marmeladi tai keksi kahvin kanssa. 

Pidimme kummitätini luona nyyttärit, mihin tuli vieraita Bosniasta, Kroatiasta, Britanniasta, Afganistanista ja Iranista viettämään Ramadanin päättymistä. Teimme yhdessä paikallista ruokaa ja toinen mieleenjäänyt herkku oli paikallinen juustokeitto Topa, johon tuli juustoa, maitoa ja kermaa ja siihen dipattiin juuri sitä paikallista tuoretta leipää.



Aidot paikalliset teki suuren vaikutuksen. Kaupunki on todella aito ja on säästynyt pahimmilta turistirysiltä, ainakaan tuohon aikaan loppukeväästä ei ollut kaupungilla juurikaan turisteja. Ihmiset ovat vilpittömän iloisia ja niin aidon ystävällisiä, huomioivat muita todella lämpimästi - aivan ihania! Yksikin nainen tarjosi sateella meille omaa sateenvarjoaan, kun kävelin kadulla lastenrattailla. Kaupungissa koki ihanan paljon paikallisia, niin kaduilla kuin ravintoloissa. Shakki aukio oli kans yksi, missä istuimme ja seurasimme vanhojen herrojen shakin peluuta (ja puluja). 

Valokuvanäyttelyyn päädyin vahingossa, kun lähdin ukkosta pakoon. Paikka oli pieni, mutta näyttelyn sisältö sitäkin syvempi. Kyseessä on siis Galerija 11/07/95 jossa esillä mustavalkoisia valokuvia Balkanin sodan, joukkomurhan uhreista. Sisäänpääsylippu maksoi 12 km ja oli voimassa seuraavankin päivän. Kuulokkeet sai halutessaan, niin saa näyttelystä enemmän irti. Suosittelen, hienosti toteutettu näyttely.


Joki virtaa keskellä kaupunkia ja ruskeanvärisen joen voi ylittää useammassa kohdassa, mutta tunnetuin silta historian valossa on Latinalainen silta. Latinalaisen sillalta ammuttiin tunnetut Sarajevon laukakset josta ensimmäinen maailmansota alkoi. Latinalaisen siltaa vastapäätä on Sarajevo museo, jonka kadun kulmaan Itävalta-Unkari arkkiherttuapari ammuttiin 1914. Museossa en käynyt, mutta lienee aika mielenkiintoinen ja merkittävä museo historian kannalta. Nämä on sellaisia asioita, joista on vain koulun historian tunneilla kuullut ja yhtäkkiä sitä seisookin juuri samaisella paikalla, mistä kaikki on aikoinaan alkanut. Nyt jos saisin samaisen yläasteen historian kirjan käteeni, sisäistäisin asiat huomattavasti paremmin.




Trebevicin kukkulalle johtaa (tuolloin juuri avattu) kaapelihissi joka toimii aurinkokennoilla. Kaapelihissi lähtee vanhankaupungin reunalta, joen toiselta puolen. Hissimatka kestää n. 10 min ja maksoi tuolloin 20 markkaa meno-paluu. Jo hissistä näkyy hienot maisemat Sarajevon ylle ja hissin alapuolella näkyy sodan aikaisia rakennuksia. Tältä rinteeltä ovat paikalliset työntäneet käsivoimin puutukkeja alas metri kerrallaan ja mäen päältä on ammuttu sodan aikana kaupunkiin.

Ylhäällä lähtee erilaisia patikointireittejä ja kävelimme taaperon kanssa metsässä hetken, ennenkuin palasimme leikkipuistoon leikkimään ja läheisen hotellin ravintolaan syömään turkkilaista sirnizaa. Vietimme ylhäällä rennon aamupäivän ja ylhäällä on näköalatasanteita mistä näkee kaupungin hienosti. Vaikka oli hellepäivä, oli kukkulan päällä luonnollisesti viileämpää.




Ikuinen tuli tuli itselleni tutuksi Haapasalo ja kaverit sarjasta, kun vierailivat Matti Nykäsen kanssa Sarajevossa. Mikäli suunnittelee matkaa Sarajevoon, kannattaa kyseinen jakso katsoa, sillä itse tunnistin yllättävän hyvin monen paikan paikan päällä sarjan katsottuani, mm. vanhankaupungin kuparinmyyjän. Sarajevo kun on tunnettu Olympiakisoistaan, missä Matti Nykänen aikoinaan voitti sekä olympiakultaa että hopeaa. Kummitätini kuitenkin varoitteli, että ikuisen tulen ympärillä vaanivat varkaat - onneksi sain olla varkailta rauhassa. Ikuinen tuli palaa toisen maailmansodan uhrien muistoksi.


Vanhassakaupungissa kohtaa itä ja länsi ja siellä saa astua "rajan" toiselle puolelle turkkilais osaan. Täällä monet eri kulttuurit kohtaavat, on synagoogeja, moskeijoita ja katolilaisia kirkkoja. Tunnelma on kyllä aika erityinen ja se tekeekin paikasta aika kivan, rennon ja omalaatuisen. Vanhassakaupungissa myydään paikallisia käsitöitä ja luonnollisesti matkamuistoja, mutta tunnetuin kuja on kuparikuja, ihana paikka. Vanhassakaupungissa on tunnettu aukio, jonka suihkulähteen ympärillä pyörii paljon puluja. Jäätelö on kaupungissa todella edullista, vain 1 km eli 0,50 e pallo! Tämä on kyllä oma ennätys jäätelön hinnassa.




Torit on aina kivoja ja niitäkin täällä on. Ainakin vanhankaupungin ulkopuolella lähellä ikuista tulta on eräs pieni tuoretori, mutta matkalla eläinpuistoon kävelin suuremman markkina-alueen ohi. Siellä oli myynnissä kivoja vaatteita, paljon lasten vaatteita, kenkiä, hattuja, kukkia ja vihanneksia. Mukanani ei ollut käteistä, joten tyydyin vain katselemaan ympärilleni ja ihastelemaan mukavan torin valikoimaa. Kummitätini kertoi, että täällä ei toreilla tingitä, sillä kaupungissa on jo valmiiksi halpaa. 


Samalla matkalla (kohti eläinpuistoa) ohitin ensin kivan puiston ja sitten vaikuttavan näköisen hautausmaan, jonka takana näkyi olympiatorni. Tämän lähempänä olympiastadionia en käynyt. Hautausmaalla näkyi ihan valtavan paljon valkoisia hautakiviä, todennäköisesti liittyvät vahvasti käytyyn sotaan.



Sarajevossa myydään edullisia lastenvaatteita, joten kävimme pyörähtämässä Alta ostoskeskuksessa. Tuumasin siellä, että kuinka siitä tulee jotenkin tosi vahvasti Dubai mieleen ja kummitätini meinasi että ei ihme, sillä sen taitaa omistaa joku saudi/arabi.

Mielestäni Sarajevo oli kivan vaihteleva kaupunkikohde, jossa sai kokea jotain uutta (mm. eri kulttuurit ja sodan jäljet) ja vielä paljon aitoa tunnelmaa. Otimme kaupungissa aika rennosti, eli aikataulupaineita ei ollut. Kaupungin ehtii kokea hyvin myös lyhyemmässä ajassa. Liikenne oli hieman sekavaa, mutta kyllä paikalliset osaa ajaa. Kummitätini mukaan kaupungissa on liikaa autoja kaupungin kokoon nähden. Me kuljimme joka paikkaan kävellen, joten joukkoliikenteestä ei ole sen koommin kokemusta, koska keskustakin on helposti käveltävissä. Kaupungissa on muualta saatuja vanhoja ratikoita, joissa on vieläkin vanhat mainokset. Kaupunki on tosi turvallinen ja siellä on edelleen halpaa. Käteistä kannattaa olla ja kaupungin keskustassa on monessa paikassa automaatteja. Sarajevossa on mukavaa ja rauhallista, vaikkakin siellä on 3 eri kansalaisuuden kuppikuntaa, jotka kokee että heidät on pakotettu olemaan sovussa - mutta ovat silti sovussa. Lentokenttä on todella pieni ja sieltä kestää n. vartti keskustaan.



Kommentit

  1. Kiva kuulla, että viihdyit Balkanilla!
    Aivan totta, että koulun historian oppitunnit saavat täällä ihan eri näkökulman ja avautuvat erilailla.
    Omina kouluaikoinani suurinta osaa täällä oppimistani asioista ei edes käsitelty. Silloinen Jugoslavia ohitettiin parissa sivulauseessa, eikä varsinkaan antiikin aikaa (muistaakseni, haha) käsitelty lainkaan, vaan jäi sellainen mielikuva, kuin entinen Rooman valtakunta olisi sijainnut vain meren toisella puolella.
    Tämä on kyllä mielenkiintoinen matkakohde!
    Terkkuja Belgradista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terkuista! :D Mähän en muista historian tunneilta oikeastaan mitään, mutta nuo Sarajevon laukaukset kuulosti tutulta. Kouluissa käsitellään varmaan vaan pintapuolisesti (?) ja sitten matkakohteissa/museoissa pääsee käsiksi historiaan huomattavasti syvemmältä. En oo ite käynyt lukiota, joten ymmärtääkseni oon missannut sen myötä aika paljon yleissivistystä (mitä muilta vaan kuullut "etkö oppinut sitä lukiossa!?" :D Roomassa tulis varmasti myös paljon ahaa - elämyksiä. Siellä en oo käynyt! :)

      Poista
    2. Sarajevon laukaukset tosiaan käsiteltiin koulussa, koska olivat se, no, laukaus ensimmäiseen maailmansotaan. Muuten Balkan jäi hyvin sivuosaan, vaikka merkittävä osa Eurooppaa onkin. Tämä Balkanin niemimaa tosiaan oli osa sitä antiikin Roomaa, josta koulussa puhuttiin, mutta ainakin itselleni jäi aikoinaan varsin epäselväksi, että tuolloinen Rooma ulottui tänne asti, vaikka lukion olenkin käynyt. En kyllä muista, että lukiossa olisi ylipäätään laajennettu kovinkaan paljon peruskoulussa opittua historiaa, mutta kirjoitin kylläkin aikuislukiosta, jossa aineita oli vähän suppeammin.

      Poista
    3. Oho, no tuo tosiaan oli kyllä uutta tietoa mullekin, että sinne asti ulottui! Jep, en mäkään kyllä muista et noiden laukausten lisäksi olis sen enempää Balkania käsitelty. Hyvä et sitä oppii elämän myötä lisää :)

      Poista
  2. Nätinnäköinen hautausmaa, Suomessa ne ovat kovin synkkiä. Monesti ulkomailla ne ovat erittäin kauniita. Tuo Balkanilainen ruoka kyllä kiinnostaisi ja noissa muutamassa kuvassa se näyttää kyllä erittäin herkulliselta! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Hautausmaat on kyllä tosi kiehtovia ulkomailla! Ruoka oli kyllä hyvää, maistuvaa oli :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit