elinanmatkalaukussa blogi 6-vuotta

22. tammikuuta 2015 olin ajamassa kotiin, kun yhtäkkiä mieleeni iski ajatus, että pitäisikö minun alkaa kirjoittaa matkablogia. Ajatus putkahti mieleeni aivan tyhjästä, sillä en ollut koskaan edes harkinnut blogin kirjoittamista, enkä totta puhuakseni edes lukenut blogeja. Samantien mieleeni tuli nimi "elinanmatkalaukussa", enkä muita vaihtoehtoja edes harkinnut. Matkapäiväkirjoja on kirjoitettuna vuodesta 2006 lähtien, joten päätin alkaa purkaa niitä tänne blogiin. Siitä se ajatus sitten lähti ja kun tulin kotiin, aloitin bloggaamisen. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Aloitin taipaleen bloggerin ruskeapohjaisella watermark teemalla, kirjoitin pitkälti mitä sattui päässä liikkumaan ja usein oikoluetin tekstin puolisollani, sillä olen kaksikielinen enkä ollut tottunut kirjoittamaan kummallakaan kielellä. Hiljalleen luovuin oikolukemisesta. Tuntui, että olin oppinut kirjoittamaan jotenkuten ymmärrettävästi kaikkine pilkkuineen. Jonkun aikaa kirjoitettuani aloin yhä enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä oikein kirjoitan. Kysymykseni puolisolleni muuttui enemmänkin "voiko näin kirjoittaa?". Kun alussa kirjoitin hyvin huolettomasti ja spontaanisti, aloin nyt suhtautumaan postauksiin itse kriittisemmin. Yhtä tekstiä saatoin hioa useita iltoja ja tekstin julkaisuun saattoi mennä viikko, ennenkuin olin tekstiin tyytyväinen. 

2017 perustin blogille fb-sivut ja luovuin omille henkilökohtaiselle sivulle jakamisen. Samana vuonna aloin kirjoittaa enemmän myös retkeilystä ja uudistin blogin ulkoasua ensimmäistä kertaa alkuperäisestä. Käytin blogin kirjoittamiseen paljon aikaa, ilman vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. Blogin punainen lanka on koko ajan ollut omien kokemusten kirjoittaminen sellaisena kuin ne ovat (ts. ei blogi edellä). Aloitin blogin kirjoittamisen siksi, että saisin matkakertomukset jotenkuten pähkinänkuoressa itselleni ylös ja samalla jakaa matkustelusta kiinnostuneille omia kokemuksia. 

Blogin kirjoittaminen tökki pahasti näihin aikoihin osittain siitä syystä, että kirjoittamiseen ei enää liikaa aikaa ollut pikkulapsi arjessa. Mietin lukuisia kertoja, onko tässä blogin kirjoittamisessa yhtään mitään järkeä. Mitä sen kanssa tekisin? Lopetanko kirjoittamisen kokonaan? Siirtäisinkö blogialustan muualle, aloittaisin kaiken ihan alusta? Vaikka lukijoita oli, harmitti lukija hiljaisuus ja yksipuolinen vuorovaikuttaminen. Mietin, että pitäisikö minun muuttua kirjoittajana jotenkin, mutta en keksinyt muuta tapaa, sillä kirjoitin koko ajan omana itsenäni. 

2018 perustin blogille omat instagram sivut, jotka on lopulta toiminut omaan matkaenergian purkuun aivan täydellisesti. Tässäkin vaiheessa vielä mietin, luopuisinko bloggaamisesta ja jatkaisin vain instagramin puolella? Aloin varmaan vasta tässä vaiheessa lukemaan muiden matkablogeja, heh. Kirjoitin aina matkakertomuksia vanhimmasta päästä, enkä kovin usein juuri tehdyistä matkoista, en ehtinyt, sillä aina oli nurkan takana uusi matka odottamassa ja vanhat matkakertomukset olivat jonossa. Kirjoittamistahti oli hidasta, enkä ollut edes päässyt siihen vuoteen, milloin ylipäätänsä aloin kirjoittaa täällä matkoista. Äitiyslomalla oli blogin kirjoittaminen oma henkireikä, se oma aika. Palattuani takaisin töihin 2019 tuli sellainen fiilis, että olisin omasta mielestä huomaamattani kehittynyt kirjoittajana.

Vanha banneri

Heinäkuussa 2020 uudistin blogin ulkoasua jälleen niin, että suhtauduin koko blogiin rauhallisemmin. Monta vuotta kestänyt pähkäily blogin lopettamisesta tai uudistamisesta sai mielenrauhan, jatkaisin kun paljon annettavaa vielä oli. Minulla oli vielä lukuisia matkakertomuksia kirjoittamatta ja korona vuonna, kun kaikki illat ei mennyt uusien matkojen suunnittelussa ja haaveilussa - oli jälleen aikaa kirjoittaa. Osallistuin enemmän samanhenkisten kirjoittajien ryhmään ja tuntui, että olin vasta pääsemässä blogin kanssa vauhtiin 6-vuoden jälkeen. Muita blogeja lukiessani huokaisin helpotuksesta, kaikilla oli oma tyyli kirjoittaa ja niistä erotti kirjoittajan persoonan. Omaa tyyliä ei tarvitse muuksi muuttaa ja totta tosiaan en edes osaisi.

Aloin ottaa rennommin kirjoittamisen suhteen, enää en hionut tekstejä loputtomiin. Nykyään saatan vain kirjoittaa ja julkaista tekstin 2-3 tunnin päästä aloittamisesta. Olen saanut paljon enemmän tekstejä ulos nyt myös siksi, että olen aikatauluttanut ja laittanut kalenteriin blogin kirjoittamisen: kirjoitan 2-3 kertaa viikossa viimeistään klo 23-01 tai aikaisemmin, kun lapset ovat nukahtaneet. Tavoitteena on saada tämän vuoden aikana purettua kaikki vanhat matkapäiväkirjat (joita muuten on yhteensä 4), jotta 7-vuotis päivään mennessä saisin kirjoittaa enemmän ajankohtaisista matkoista. Enää en paljoa mieti, voiko näin kirjoittaa - vaan painan menemään. Nyt on blogin kanssa hyvä olla, vaikka edelleen on paljon tilaa kehittyä. 


Be yourself, if you aren't yourself, who are you then?


Tässä kuussa on tullut paljon postauksia matkahöpinää osioon:

Kuvahaaste: Matkavuosi 2020 kuvina

Haastattelussa matkailijan puoliso

Blogihaaste: 10 matkailufaktaa minusta


Mistä lähtien sinä olet ollut mukana lukijana? Jätä kommentti tai terveiset!


Kommentit

  1. Onnea kuusivuotiaalle! Oli kiinnostavaa lukea blogin taustoista :) Lähes kaikilla on varmaan omat kommervenkkinsä ja kimurantit tilanteet, mitä tulee eteen blogatessa. Se on mun mielestä tärkeintä, että on se oma tyyli ja pysyy ite aitona. Mäkin huomaan kyllä välillä, että saatan miettiä kaks kertaa jonkin aiheen kohdalla, että voiko näin kirjoittaa, mutta suuremmilta itsesensuureilta oon välttynyt. Tsemppiä tuleviin blogi- ja matkavuosiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cilla! :) Totta, omilta pähkäilyiltä bloggaamiseen liittyen ei varmaan kukaan välty kokonaan ja unohdin mainita myös kaikki tekniset haasteet, minkä parissa oon tapellut täällä bloggerissa :D Oma blogi ei todellakaan huitele parhaimmistossa sisällön suhteen, mutta se ei oo koskaan ollu tavoitteenakaan. Pääasia, et ite tykkään tätä pitää, jos ei muille niin itselleni. Näillä mennään ja jatketaan kirjoittelua :))

      Poista
  2. Onnittelut 6-vuotiaalle blogille! Omakin blogi syntyi tammikuussa, mutta täytti vasta juuri 2v. :) Tämä blogin lukijana olen ollut ehkä reilun vuoden. Itse ratkaisin tuon kaksikielisyyspulman kirjoittamalla blogia sekä ruotsiksi että suomeksi, vaikka meneehän siihen enemmän aikaa, ja julkaisutahti ei siten ehkä ole kovin tiivis. Ruotsi on mun vahvempi kieli, mutta kun ruotsinkielinen lukijakunta on Suomessa niin pieni niin tuntui, että haluan myös jakaa tekstejä suomenkielisille lukijoille. Ei kai se tosiaan haittaa, vaikka ei kieli täydellistä olisikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muistelisin, että tosi monella on juuri tammikuussa blogisynttärit! Eri vuosia vaan täytetään :) Nostan sulle kyllä hattua kun jaksat kirjoittaa molemmilla kielillä! Vaikka oma äidinkielenikin on ruotsi, en pidä yhtään kielen kääntämisestä. Mutta tekemällähän sitä harjaantuu! :)

      Poista
  3. Onnittelut 6-vuodesta! En ollutkaan edes tajunnut, että blogisi on jo niin vanha! Oli hauska lukea blogin taustoista, voisi ehkä itsekin kirjoittaa oman blogin taustoista jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon tainnut tosiaan olla jossain piilossa nämä kaikki vuodet :'D Hyvä idea, kirjoita ihmeessä! :)

      Poista
  4. Kiva lukea tällaisa tarinoita, mikä on blogin ja sen kehityksen historia. Kova saavutus on kuusivuotinen blogitaival. Tsemppiä jatkoon, tavoitteenasetanta varmasti auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kiitti :D Haluan niin kovasti saada noi vanhat tarinat pihalle, niin katsotaan sen jälkeen mikä on meininki blogin kanssa. Ku saa enemmän pyöritellä ajankohtaisia asioita (vaikka viime vuonna kyllä postasin lopulta paljon ajankohtaisista reissuista) :) Ehkä joku oivallus johonkin suuntaan jossain vaiheessa vielä tulee!

      Poista
  5. Onneksi olkoon! Kuusi vuotta on jo varsin pitkä taival! Oma blogini vietti myös tammikuussa syntymäpäiviään, mutta täytti vasta yhden vuoden, joten kyseessä on vielä ihan vauva. Suht tuoreena bloggaajana on aina kiinnostavaa lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia bloggaamisesta. Varmasti kaikilla on omat haasteensa ja vaikeutensa matkan varrella, mutta onneksi olet jaksanut jatkaa bloggaamista :) Tunnen tuskasi vanhoista vs. uusista matkoista kirjoittelusta. Itselläkin on rästissä vaikka mitä, mutta toisaalta tuntuu helpommalta kirjoittaa uudemmista reissuista tuoreeltaan kuin muistella vanhoja. Toisaalta vanhatkin jutut haluaa siirtää matkapäiväkirjasta blogin puolelle. No, ainakin kirjoitettavaa riittää. Olisipa vaan tuotteliaampi kirjoittaja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tuoreista matkoista on ehdottomasti helpompi kirjoittaa, muistaa paljon yksityiskohtia, mitä ei välttämättä oo tullut kirjoitettua ylös. Ajankohtaiset jutut kiinnostaa muutenkin huomattavasti enemmän, mutta tosiaan teen itselleni vaan mielenrauhan ku saan vanhatkin ulos ;D Onnea myös sun 1-veelle! :))

      Poista
  6. Onnea 6-vuotiaalle. Itse aloitin myös bloggerissa, ja siinä olen nyt pysynyt vaikka pari kertaa olen meinannut sen vaihtaa toiselle alustalle. En ole jaksanut. Ajattelin että ei blogialusta lukijoita tuo vaan itse postaukset. Mä aloitin oman blogin kirjoittamisen kun olin kolmen kuukauden matkalla ja piti kotiväelle jotenkin infota että hengissä ollaan ja samalla näkivät kuvien myötä millaista matkalla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se on, ite pyörittelin sitä ja totesin, et pääsen helpommalla ku vaan jatkan täällä. Muutin blogin teemaa, niin että miellyttää tää bloggerikin nyt! :D Monella taitaa olla tuo sama tausta, et blogi alkaa pidemmän matkan päältä. Siitä on kyllä hyvä jatkaa! :) Kiva harrastus joka tapauksessa!

      Poista
  7. Onneksi olkoon. Kuusi vuotta on melko paljon. Mietin kirjoittamistahtiasi todeten, että melkoinen tahti. Itse olen nyt koronan vuoksi vähentänyt niin, että hyvä jos yhden jutun kk saan aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aloitin vasta joulukuussa tämän uuden tahdin, joten katsotaan kevään mittaan, tuleeko kirjoitusväsymystä :D Normaalisti kirjoitustahti on aiemmin ollut juuri tuo 1 juttu per kuukausi.

      Poista
  8. Onnea vuosipäivän johdosta! Olipa kiinnostavaa lukea blogin vaiheista, näinhän se menee että moni juttu muuttuu ja kehittyy matkan varrella, mutta sitä omaa ääntä ei pitäisi unohtaa. Oma ensimmäinen blogi oli aluillaan vajaa neljä vuotta sitten diginomadin "uraa" aloitellessa, ja se haki suuntaa aikansa, ja ehkä englanninkielisyyden vuoksi muuttui lopulta enemmän matkakohteita esitteleväksi kuin henkilökohtaiseksi blogiksi. Tämä uusi suomenkielinen tuli rinnalle viime syksynä, ja vaikka se vähän vielä hakee muotoaan, olen jotenkin vahvemmalla maaperällä, ja nomadismistakin voi kirjoittaa nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta eikä vain yleispätevästi. Samaan aikaan tuli perustettua myös pari niche-blogia, joten nyt päivitettävänä on kaikkiaan neljä, ja kaikki tietysti laahaa, kun ei mitenkään ehdi kirjoittaa niin paljon kuin olisi tarkoitus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näinhän se on, pitäisi muistaa se oma ääni! Ompas sulla kyllä työmaata neljän eri blogin kanssa! Huh! :) Hyvä oivallus ja kyllä suomalaisiakin kiinnostaa nomadi elämä, suomeksi on kyllä helpompi kirjoittaa juuri henkilökohtaisemmin. Aivan totta, nyt kun sanoit niin itsekin vähän tasapainoilin tuon kanssa, että missä menee henkilökohtaisen blogin raja. Alussa kirjoitin tosi paljon eri fiiliksiä ja mitä ajatuksia on matkalla ollut ja pikkuhiljaa aloin jättämään ne vähemmälle ja keskittymään enemmän matkakohteeseen. Toisaalta, jos kirjoittaa pelkästään vaan matkakohteesta, niin siitä tulee enemmän pintapuolinen eikä kirjoittajasta saa välttämättä mitään irti. Yritän pidättäytyä tässä - matkakertomuksia - tyylissä, jolloin omia kokemuksia matkan päältä tulee sellaisena kuin ne ovat, eikä välttämättä kovin kummoisia vinkkejä lukijoille. Toimittajat saavat tehdä sen työn :)

      Poista
  9. Onnea eskari-ikäinen :) Täytyy myöntää, että vuosien myötä olen itsekin tullut kriittisemmäksi kirjoituksilleni, eikä se välttämättä aina ole hyvä juttu. Jos liikaa miettii ja viilaa, hävittää helposti sellaisen spontaanisuuden ja tunteenpalon, jota soisi teksteissä olevan. Näyttää siltä, että olet vuosien saatossa löytänyt itsellesi sopivan tyylin ja rentouden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näin on ja samaan lopputulokseen olen tullut, kun viilauksesta olen monesti persoonallisuuden ja spontaanisuuden ensimmäisenä leikannut pois. Höh!

      Poista
  10. Onneksi olkoon 6-vuotias toivottaa 4-vuotias!

    VastaaPoista
  11. Onnittelut monen vuoden taipaleesta. Olipa mielenkiintoista lukea sinun tavastasi kirjoittaa. Minullakin on pitkä blogitausta, aloitin kirjoitella matkapäiväkirjoja 2006 kavereiden ja perheen luettavaksi ja vasta kolme vuotta sitten kavereiden rohkaisemana siirryin tekemään julkista blogia. En ole oikeastaan niihin vanhoihin teksteihin sellaisenaan koskaan palannut, paitsi juuri pari viikkoa sitten Dubain matkaamme, mutta tuohan voisi olla kiva idea. Jos minulla vielä olisi pieniä lapsia kotona, taitaisi kirjoittaminen jäädä kokonaan, tsemppiä sinulle! Aila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aila! Viime aikoina on kirjoittaminen kyllä jäänyt vähemmälle, koska vauva on herättänyt niin aikaisin, joten ei ole iltaisin ollut enää puhtia kirjoittaa eikä päivällä aikaa. Ehkä parempi vain kirjoittaa tulevista ja ajankohtaisista matkoista, sillä olen tehnyt monen vuoden ja kovan työn kun olen kirjoittanut vanhoja juttuja, eikä ne näin 2020-luvulla enää tunnu ajankohtaisilta... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit