Vuosi 2020 joka vietettiin kotona eikä maailmalla

Tammikussa pohdin tulevan vuoden matkatottumuksia mm. näin: "Pyrkimyksenä on vähentää reilusti nykyistä impulsiivista matkustus tahtia" kyllä, se on tänä vuonna toteutunut. "En ole itseäni asettamassa kuitenkaan mihinkään karanteeniin lentämisestä, vaikka se siltä voi kuulostaakin", en olisi ikipäivänä uskonut, että tänä vuonna ihmiset oikeasti joutuivat karanteeniin lentämisestä. "Ihanteellisessa tilanteessa lentäisin sitten vain pari kertaa vuodessa" ja kyllä, tänä vuonna lensin vain kaksi kertaa. Se oli oikeastaan ihme, ettei Punta Canan matkan jälkeen ollut mitään matkaa jo valmiiksi varattuna. Tänä vuonna sai jo keväällä laittaa jäihin kaikki alustavat matkahaaveet. Kaikki koronan takia. 

En olisi alkuvuodesta uskonut, että syksystä lähtien pitäisin kasvomaskia hakiessani lapsen päiväkodista tai käydessäni kaupassa. Enkä myöskään sitä, että helmikuun Dominikaanisen Tasavallan loma jäisi vuoden ainoaksi ulkomaan matkaksi, ellei Norjan matkaa lasketa. Tai kai se lasketaan, mutta kovin kauas kotimaasta ei helmikuun jälkeen enää päästy. Kesän Varangin niemimaan ja pohjoisen roadtrip perheen ja koirien kanssa tuli siksi niin tarpeen. Keväällä patikoimme kodin ympäristössä paljon ja teimme telttaretken Lauhanvuoreen.  Juhannuksen vietimme mökkeillen Lieksassa ja Patvinsuolla patikoiden, samalla kävimme Kolilla. Kesälomalla reissasin tytön kanssa kahdestaan ja kävimme Naantalissa, Hangossa, Bengtskärissä ja Raumalla. Toisella reissulla Raahessa, Hailuodossa ja Ohtakarilla.  Oli niin mahtava kesä, että oikein kipeää otti kun tiesi sen loppuvan.

Koska kotona oli jo tullut oltua keväästä lähtien ja syksyllä odotti alkava äitiysloma, aloin keskittymään loppuraskauteen ja kodin laittamiseen. Olin jo keväällä aloittanut kodin tyhjentämisen, halusin pois paljon vanhaa ja turhaa tavaraa. Tavoitteena oli saada koti, missä on vain se mitä oikeasti tarvitaan. Alkusyksystä uusimme seinäpinnat tytön huoneeseen ja siitä tuli tosi kiva lastenhuone, siitä se kodin laittaminen tosissaan sitten vasta alkoi.

Kun olimme saaneet tytön huoneen valmiiksi, sanoin miehelle, että nyt rempataan samaan hengenvetoon tuo vessakin ennen vauvan syntymää. Vessa oli viimeinen kohde sisätiloissa, joka oli jäänyt remppaamatta ja se häiritsi olemuksellaan muun talon tyyliä, joten nyt sai luvan olla sen aika. Onneksi saimme siihen tekijän ja vessa pääsi valmistumaan puoli viikkoa ennen vauvan syntymää. Olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä!



Syksyn aikana siivosin ja kävin läpi kaikki komerot ja laatikot ja vaikka kuinka yrittää vähentää tavaran määrää, niin aina vaan sitä riittää. Olin kuitenkin muutamasta uudesta pienestä hankinnasta aivan super iloinen. Vessan uusi omenasaippua ja huonetuoksu toi mieleen hotellin kylpyhuoneen. Kylpyhuoneeseen uusin lattiakuivaimen, vähänkö kuivas lattian paremmin kuin se vanha. Kodinhoitohuoneeseen saatiin vihdoin naulakko, mikä pysyy seinässä ja mihin mahtuu koko perheen pyyhkeet ja kylpytakit roikkumaan. Yllättävän kiva hankinta oli myös uusi pyykkikori, johon lajitellaan pyykit mustiin, värikkäisiin ja valkoisiin. Ennen oli kaksi pyykkikoria, jossa toisessa oli vaaleat ja toisessa loput ja aina pyykinpesukone tuli täpö täyteen, kun tungin sinne ehkä liikaa tavaraa. Uusi pyykkikori näyttää kapealta, mutta kun se on täynnä niin pesukone tulee juuri sopivan täyteen. Tämä on helpottanut todella paljon pyykkäämistä, kun pyykit on valmiiksi lajiteltu. Pidän vielä erillisen korin pyyhkeille ja lakanoille, jotka pesen yhdessä 60 asteessa. Positiivinen ongelma on myös se, että vaatteita tarvitaan huomattavasti vähemmän, koska niitä tulee pestyä niin paljon useammin, kun pienempi kori tulee nopeammin täyteen. Näköjään tänä vuonna tulee kirjoitettua pyykkäämisestäkin matkablogiin.

Valitettavasti tämä pesänrakennus viettiin naamioitu kodin laittaminen ei vielä loppunut vessan remppaan ja vauvan saapumiseen. Halusin loputkin vanhat huonekalut vaihtoon ja kodin entistä kevyemmäksi ja vaaleammaksi, joten tilaukseen laitoin vielä samassa flowssa uuden sohvapöydän, nojatuolin (joka oli synttärilahja itselleni), keittiönpöydän ja uudet tuolit. Lisäksi hankin hyllyn, mihin voin sijoittaa itselle tärkeitä esineitä, kuten hääkuvan ja koiran uurnan. Myös verhotangot lähti kävelemään kaikista ikkunoista. 

Tytön kanssa yhdessä valittiin nämä "tuo maailma kotiin" taulut

Meidän aiempi kylmä, harmaa-valkoinen tyyli vaihtui enemmän persoonallisemmaksi. Meidän parisuhteen yhdistävä väri on oranssi, se on näkynyt niin meidän häissä kuin lempivärissä ja vuodenajassa (ja täällä blogissa!). Siksi oli luonnollista saada kotiin enemmän meidän väriä, eli oranssia tai oikeastaan kuparinruskeaa. Ei kuitenkaan liikaa, mutta sopivasti sain sitä yhden maton, nojatuolin ja suuremman taulun kautta. Halusin myös, että matkustaminen näkyisi kotona jotenkin, joten sen tehtävän suoritti toinen matto, kolme uutta taulua ja kultainen ananaslamppu. Koti on valmis ja täällä kovasti viihdyn hyggeillen. Koronavuosi toi mahdollisuuden jollekin uudelle ja omalla kohdalla se oli kodin laittaminen, mitä en ollut aiemmin pitänyt tärkeänä. Ehkä tämä panostus riittää taas seuraaville 10 vuodelle.

Yritin uusista matoista ottaa kuvaa, mutta joku tuli siihen eteen :)

Takaisin matkustamiseen. Mikä oli tämän vuoden kohokohta? Punta Cana oli luonnollisesti aivan ihana loma, onneksi juuri se oli se viimeinen loma ennen koronaa. Mutta pidin myös paljon kotimaassa matkustamisesta, sillä pääsin toteuttamaan erittäin monta kotimaan bucket list kohdetta, jotka olivat vuodesta toiseen vain siirtyneet. Muutamaa mainiten Tenojokivartta pitkin ajo, LemmenjokiInari, joista Kiilopään huiputus oli hieno päätös kesän matkalle. Tänä vuonna kaikissa kohteissa oli jotain hyvää ja odotettua. Vuodesta jäi mieleen uudet kotimaan kokemukset, lukuisat kauniit maisemat ja hyvät muistot oman perheen kanssa, yhteiset telttareissut ja hetket koirien kanssa. Mökkeilemään päästiin kesällä kolme kertaa ja se lievitti tosi hyvin jokavuotista keväällä alkavaa mökkikuumetta. Ivalon ja elokuun Ähtärin mökeistä saatiin lisää ideoita mökin suunnitteluun. Tuntuu, että vuodet vain paranee vuosi vuodelta ja vaikka tämä vuosi oli synkkä maailman kannalta, niin silti omalla kohdalla tämä vuosi oli silti taas yksi parhaista. Ehkä siksi, että maailma tarjosi elämään tänä vuonna uusia vaihtoehtoja?

Pitkä tauko matkustamisesta on antanut tauon niin intensiivisesti reissutahdista ja mahdollisuuden keskittyä elämässä muuhun, mutta kuitenkin samaan aikaan se on luonnollisesti aiheuttanut myös kovaa ikävää maailmalle. Koronan takia olen pakostakin tukahduttanut kaikki matkahaaveet, mutta aina välillä puskee monia muistoja mieleen maailmalta, voi kun saisi istua jossain kahvilassa, olla suurkaupungissa, nauttia lämmöstä ja palmuista, istua lentokoneessa tai kävellä lentokentän käytäviä pitkin odottaen tulevaa... Kaipuuta reissuun on paljon, mutta olen hyväksynyt yllättävän hyvin sen, että maailman on toivuttava pandemiasta ihan rauhassa. Toivottavasti olemme oppineet hidastaan tahtia, oppineet arvostamaan arjen pieniä asioita ja sitä mitä on myös lähellä. Maapallo on ansainnut tämän vuoden lepotauon.

Vuoden yhteenvedoissa monesti pohdin samalla, mitä odotuksia on seuraavalta vuodelta. Todettakoon lyhyesti, että koronarokotetteen vaikutuksia tarkkailemme ensin rauhassa, lastenkin kannalta (saavatko he sitä lainkaan?). Äitiysloman myötä tulen olemaan koko ensi vuodenkin kotona, joten kotoilu jatkuu. Toistaiseksi ei ole mitään matkasuunnitelmia, ei edes talveksi. Haaveillaan lähemmin sitten kun koko perheen on taas turvallista matkustaa. Ensi vuosi on näillä näkymin onneksi valoisampi matkustamisen suhteen ja odotan vähintään jotain automatkaa ja toivottavasti se suuntautuu Suomen eteläpuolelle. Toivon mukaan tänä vuonna toteuttamaton Portugalin matka toteutuisi ensi vuonna. Odotan eniten sitä fiilistä, kun ihan oikeasti saa alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa!

Mihin sinä haluaisit tai aiot matkustaa ensimmäiseksi, kun maailma alkaa taas aueta? 

Kommentit

  1. Itse haluaisin näin luontointoilijana erityisesti lähteä viime vuonna peruuntuneelle Intian matkalle. Siellä olisi keväällä tavoitteena päästä katselemaan tiikereitä. Todennäköisesti aikataulu on liian optimistinen eikä sinne vielä keväällä kuitenkaan pääse, Tuo ajankohta vain olisi tiikeribongailun näkökulmasta kaikkein paras. Toisena matkakohteena on mielessä niin ikään kuluvalta vuodelta peruuntunut matka Kiinan kansallispuistoihin. Se voisi olla parasta toteuttaa ruska-aikaan loka-marraskuun vaihteessa. Tuo aikaikkunakin voisi jo olla realistisempi. Saapa nähdä, miten tilanne tästä kehittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan moni haluaa toteuttaa ensimmäiseksi näitä peruuntuneita matkoja, tai sitten ajatukset on ehtinyt muuttua koronavuoden aikana ja toinen kysymysmerkki on, mihin voi matkustaa vaikka se rokote saataisiin. Intiassa aika paha tilanne nyt, kevät tulee yllättävän nopeaa, ehkä keväällä 2022? Intia on kyllä sellainen maa, että haluaisin itsekin päästä siellä joskus käymään, sekin on varmasti paljon kontrasteja täynnä! Kiina kuulostaa hyvältä, varmasti tosi upeita kansallispuistoja siellä! Itselläkin itseasiassa kävi mielessä Japani syksyllä, mutta en uskalla vielä mitään suunnitella. Syksy voi jo olla varmempaa aikaa matkustukselle ensi vuonna.

      Poista
  2. Meille kävi kuten tuhansille muillekkin, aiottu matka jäi haaveeksi, sillä Kanadan valtio sulki kaikki risteilysatamansa. Meidän oli tarkoitus suorittaa risteily Royal Caribbean laivalla Montrealista Newfoundlandin ympäristöön, kuten Saint Pierre and Miquelon saarille. Ajankohtana oli syyskuun alkupuoli, joten ruskan kokeminen olisi saattanut onnistua. Olen syksyisin saanut kokea Kiilopään värikkäät ruskat, joten Kanadan ruskan näkeminen olisi ollut hieno kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä mahtava reissu teillä olis ollut edessä! Wau! Kanadaan tahdon itsekin palata ja ruskaa rakastavana, kuulostaa Kanadan ruska aivan mahdottoman hienolta! Toivottavasti teidän reissu toteutuu ensi vuonna! :) Kanadan ruska on kyllä pakko joskus kokea! 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit