Päivä Inarissa - Inarin mielenkiintoiset nähtävyydet

Pohjoisen roadtrip heinäkuussa 2020, päivä 14: Inari

Vietettyämme mökkilomaa Ivalossa, tutustuimme päiväseltään Inarin nähtävyyksiin. Inarista oli vahvat mielikuvat ja kovat odotukset, olin mielessäni nähnyt sen tietynlaisena paikkana. Olenkin täällä blogissa useamman vuoden hokenut sitä, että tahdon kovasti juuri tälle puolen Lappia matkustaa. Tällä seudulla viihtyisi kauemmikin kaikesta rauhasta, maisemista ja luonnosta nautiskellen ja törmäsimmekin Inarissa pariskuntaan, jotka olivat käyneet täällä vuosikymmenten ajan ja edelleen heilläkin riitti uutta nähtävää tällä seudulla. Inari kuvastaa minulle järviä, erämaisia maisemia ja kelopuita, siksi sinne ajaessa tunnistin välittömästi, että nyt olemme saapuneet perille. Mielestäni Ivalo-Inari tiepätkä onkin todella hieno!


Karhunpesäkivi

Inariin matkatessa on reilun 20 km päässä Ivalosta pohjoiseen, tien varrella yksi tunnettu nähtävyys, Karhunpesäkivi. Tarina kertoo, että eräs uupunut mies oli tullut myrskyä suojaan luolaan nukkumaan ja aamulla herännyt talviunta nukkuvan karhun kainalosta. Mies oli tietenkin lähtenyt karkuun ja jättänyt karhun sinne vielä jatkamaan uniaan. Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni (siirtolohkare joka on sisältä ontto) ja siksi merkittävä luonnonnähtävyys. 

Karhunpesäkivi (tai oikeastaan sen parkkipaikka) sijaitsee hienolla paikalla, kauniin Myössäjärven rannalla. Ison parkkipaikan vieressä on kahvila ja matkamuistomyymälä sekä pieni leikkipaikka lapsille. Karhunpesäkivelle johtaa 200 metriä pitkät portaat ja kyllä niissä vähän hengästytti, onneksi matkan varrella on pari levähdyspenkkiä. Odotin jotenkin vielä pidempää nousua, joten karhunpesäkivi ilmestyi suhteellisen äkkiä. Kiven sisälle johtaa pieni aukko, mistä aikuinen mahtuu hyvin ryömimään sisälle. Sisätila on sen verran suuri, että siellä pystyy useampi aikuinen seistä ja liikkua. Mielestäni katon ja seinän kennomainen pinta muistuttaa itsessään myös karhun tassunjälkiä. 



Karhunpesäkiveltä jatkui portaat ja pitkospuut vielä 300 metriä ylemmäs, ehkä loivemman nousun vuoksi matka tuntui huomattavasti lyhyemmältä kuin karhunpesäkivelle johtanut 200 metrin nousu. Perillä odottaa näköalapaikka, josta avautuu näkymät yli 700 vuotta vanhojen mäntymetsien yli Inarijärvelle, tosin Inarijärvi näkyi hyvin kaukana. Karhunpesäkivi on hieno nähtävyys, jossa kannattaa pysähtyä. Karhutuvan kahvilassa söimme vielä lettukahvit ennen kuin jatkoimme matkaa.


Alakoski

Juutuanjoen alakoski virtaa Inarin keskustassa ja kulttuurikeskus Sajoksen takana. Juutuanjoki on ollut aina paikallisten kohtaamispaikka ja siitä lähteekin Juutuan 6,3 km mittainen luonto- ja kulttuuripolku. Lähdimme Sajoksen pihasta kävelemään Juutuan polulle katsomaan Alakoskea tarkemmin. Peltsi (Peltsin Lappi), pitää Alakoskea yhtenä Lapin TOP 3 kalapaikkana, siltä se mielestämme näyttikin, mukavan leveä ja leppoisa koski - mitään kaloista itse tietävänä. Hauska sattuma, kun seuraavana päivänä satuimme törmäämään itse Peltsiin Kiilopäällä. 



Sajos

Olin lukenut Cilla Marian kattavan blogipostauksen Sajoksesta, joten tahdoin sielläkin päästä käymään, vaikka suuremmat odotukset olivat kuitenkin Siidassa. Sajos on saamelaisten kulttuurikeskus ja täällä sijaitsee mm. saamelaiskäräjien parlamenttisali. Tänä kesänä ei järjestetty Sajoksessa opastuskierroksia, eikä aulassa ollut tällä kertaa näyttelyä, mutta vaikutuin Sajoksen käsityöpuodista. Mielestäni saamelaiset käsityöt ja Lapin tuotteet ovat aina tosi kauniita ja jotenkin kiehtovia. Duodji Shopissa oli myytävänä erilaisia lankoja, saamelais laukkuja ja asuja, asusteita, pipoja - enkä puhu mistä tahansa pipoista, vaan käsitöistä jotka ovat täynnä saamelaista kulttuuria, yksityiskohtia ja symboliikkaa. Myynnissä oli myös cd-levyjä, kirjoja (voin suositella lastenkirjaa Hopeasarvinen poro - Satuja Lapista) ja erilaisia pussukoita. Kaunis ja alueensa näköinen rakennus joka tapauksessa, niin sisältä kuin ulkoa.

Jäniskoski

Alakoskelta alkanut Juutuan polku jatkui Jäniskoskelle saakka (ja siitä vielä eteenpäin), ajoimme Inarin keskustasta 2,5 kilometrin päähän Kittilän suuntaan, mihin jätimme auton. Tien varrelta alkoi 0,5 km pituinen esteetön polku Jäniskoskelle. Polku on leveä ja helppokulkuinen ja kolmevuotiaalle tosi sopiva pätkä kävellä. Kosken äänet kuuluivat melkein jo parkkipaikalle saakka ja kun saavuimme perille, oli kosken pauhu mieletön! Koskia on tullut nähtyä vähän siellä sun täällä, mutta en muista nähneeni näin voimakkaan oloista koskea. Jäniskoski on vaikuttava! 

Kosken toisella puolella on laavu, liiteri ja kuivakäymälä. Riippusillalla saa olla korkeintaan vain 4 henkilöä kerrallaan, riippusillan toisella puolen oli leikkisä varoitus kosken vaarallisuudesta ja sen voimasta. Jäniskoski oli päivän aikana yllättäen löytynyt nähtävyys, joka on helposti saavutettavissa ja näkemisen arvoinen lähellä Inarin keskustaa. 





Siida

Olin iloinen kun pääsin vihdoin Siidaan, joka on saamelaismuseo ja luontokeskus Inarissa. Alakerrassa oli vaihtuvana näyttelynä Pekka Sammallahden "Albma Olbmot - Oikeita ihmisiä" valokuvanäyttely eri saamelaisista seitsemältä eri vuosikymmeneltä, varsin hieno, mustavalkoinen näyttely! Näyttelyn nimi viittaa alkuperäiskansojen tapaa kutsua itseään oikeiksi ihmisiksi ja näyttelyssä nämä oikeat ihmiset antavat kasvonsa arkisissa valokuvissa alkuperäiskansan elämästä. Mielestäni tosi ihana näyttely. Valokuvanäyttelyn lisäksi oli Siidan alakerran aulassa on pieni shoppi, missä myytiin vaikka mitä mielenkiintoista kirjoista vaatteisiin. 

Yläkerrassa on kahvila/ravintola ja perusnäyttely saamelaisten juurista ja taustoista. Toisessa näyttelyssä, mistä pidin kenties kaikista eniten, oli valokuvanäyttely Tenojoesta. Se oli tosi kiva, varsinkin kun oli nähnyt Tenojoen omin silmin ja olinhan Tenojoen näkemistäkin odottanut vaikka kuinka paljon. Valokuvien yhteydessä oli kerrottu faktoja ja tarinoita Tenojoesta. Ihan mielettömän hienoja maisemia, valokuvia ja kertomuksia Tenojoesta. 

Päänäyttelystä vastaa luontokeskus, näyttelyssä esiteltiin nimenomaan luontoa, poronhoitoa, kasveja, alueen eri eläimiä, saamelaisten vaatetusta ja saamelaisalueen elinkeinoa. Vastaava näyttely oli myös Hetan luontokeskuksessa, mutta pienemmässä mittakaavassa. 


Näyttely jatkui vielä ulkoalueelle, missä oli noin kilometrin mittainen museopolku. En kovin paljoa ehtinyt keskittyä sisällä laajan näyttelyn sisältöön, kun tytöllä oli koko ajan kiire pois ja mies odotti autolla koirien kanssa. Joten kuljin museopolun Siidasta lainatuilla lastenrattailla hieman kiirehtien, ja siellä oli vaikka mitä, eri asuintaloja, tenon veneitä, pyydystämiseen liittyviä esineitä, kullankaivuusta yms. Polun varrella esiteltiin Suomen kolmen eri saamelaiskulttuurin kulttuuri- ja rakennusperintöä ja elinkeinoa. Siidaan liittyy myös Kolttien perinnetalon näyttely, jonka pihapiirissä kävimme Sevettijärvellä. Siidaan tehdään parhaillaan laajennusta ja perusparannusta, joten museo on tulevaisuudessa entistäkin laajempi ja kattavampi. Siida on todella monipuolinen ja laaja saamelaismuseo ja 10 € sisäänpääsymaksun arvoinen. 



Inarijärvi

Kun täällä suunnalla oltiin, halusin ehdottomasti kokea Inarijärven, joten lähdimme 2,5 tunnin katamaraaniristeilylle. Risteilyjä lähtee kesäisin kahdesti päivässä ja koska meillä oli alkupäivästä niin paljon ohjelmaa, valitsimme klo 17.00 lähtevän risteilyn. Katamaraani on 120 paikkainen ja toimii sähköhybridillä, se oli todella hiljainen ja kyyti tasaista. Koirat saivat tulla mukaan, mutta niiden oli oltava koko ajan ulkokannella, saimme siten nauttia koko matkan hienoista maisemista etukannella. Katamaraanilla on pieni kahvio, jonka kaakao lämmitti tuulessa, sillä kuljimme alkumatkan vastatuuleen. Aiemmin päivällä tavattu pariskuntakin oli risteilyllä (keskustelumme johti siihen, heh), heille Inarijärvi oli monista kokemuksista huolimatta ensimmäinen kerta. Katamaraani ei pysähtynyt missään, toisin kuin päivän aiempi risteily pysähtyi Pielpavuonolla. Odotin näkeväni suurinta nähtävyyttä Ukonsaarta. 

Ukonsaari on korkea saari keskellä Inarijärveä, mutta se ei ole mikä tahansa saari vaan Inarisaamelaisten pyhä paikka. Saari on 30 metriä korkea, 50 metriä leveä ja 100 metriä pitkä. Saarelta löydettyjen luiden ja sarvien perusteella on saarelle uhrattu luita jo 1300-luvulta 1600-luvulle saakka. Ukonsaari halutaan rauhoittaa, joten moni matkailuyrittäjä on lopettanut saarella käynnin kokonaan. Ukonsaarella katamaraani teki U-käännöksen ja palasimme parin hautausmaasaaren ohi takaisin Inariin. Kiinnitimme huomiota siihen, kuinka vähän kesämökkejä Inarijärvellä oli, niitä ei juurikaan näkynyt. Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi ja sen täällä kyllä huomasi, järvi tuntui todella suurelta ja järvellä on jopa 3318 saarta. Veneilijöitäkään ei heinäkuisena kesäiltana juurikaan järvellä näkynyt.



Olin varsin tyytyväinen meidän Inari päivään. Päivä Inarissa oli todella monipuolinen, tyhjentävä ja täytti ihan täysin kaikki odotukset! Mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavalla kerralla taas keksitään.

Jäi käymättä

- Pielpajärven erämaakirkko, tänne pääsee vain patikoiden 5 km suunta.

- Sovintovaaran huipulle on aiemmin päässyt autolla, mutta nyt oli tie toistaiseksi suljettu puomein, joten tänne emme tänä kesänä päässeet.

- Tuulispään huippu, parkkipaikalta patikoitavaa vain 1,5 km, mutta tämä ei mahtunut enää Inaripäivän ohjelmaan ja seuraavana päivänä suuntasimme Saariselälle. 

Mitä muuta suosittelet Inari / Ivalo akselilla? Luontokohteita, muita käymisen arvoisia paikkoja?


Näistä linkeistä voit lukea roadtripin kokonaisuudessaan: Manamansalo Suomussalmi Kemijärvi Kaunispää Sevettijärvi Kirkenes Pykeija Hamningberg Vardö Skiippagurra Kongsfjord Veines Berlevåg Ifjord Gamvik Mehamn Kjollefjord Silfer Canyon Nuorgam Utsjoki Karigasniemi Karasjoki Lemmenjoki Ivalo Inari Kiilopää

Kommentit

  1. Kieltämättä tuo Ivalo-Inari väli on kaunista seutua, tykkäsin itsekin. Omalla matkallamme ei oikeastaan tullut noihin kulttuurinähtävyyksiin tutustuttua, vaan keskityimme luontojuttuihin, kuten Lemmenjokeen ja Kevoon.

    Risteily Inarijärvellä olisi varmasti opea kokemus. Vielä kun meille sattuisi yhtä kaunis päivä, Lapissa kun sää välillä voi olla vähän arvaamaton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Normaalisti mekin keskityttäis enimmäkseen vaan luontokohteisiin, mut tänä kesänä monesta syystä, ei pystytty patikoimaan ku vaan lyhyitä reittejä :) Kun ei tuullut niin oli tosi lämmintä järvellä. Se on kyllä totta, et sää on pohjoisessa kesälläkin usein kolea, nyt oli ihan poikkeuksellisen lämmintä.

      Poista
  2. Olipa Jäniskoski upea... Jätimme sen väliin omalla reissulla. Itse tykkäsin Pokan kautta menevästä tieosuudesta enemmän kuin Karhunpesänkiven. Toki jälkimmäinen autoystävällisempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me harkittiin tuota Pokan tiepätkää, jos oltais jompaan kumpaan suuntaan menty siitä. Matkalla kuultiin yhdeltä pariskunnalta jotka oli tullut sitä kautta, et olis ollut 40 km soratietä ja aika kamala ajaa? Mutta kiva tietää et maisemaltaan oli kuitenkin hyvä reitti?! Kyllä sen pätkän haluan vielä joskus mennä :D

      Poista
  3. Tosi upeat maisemat ja jotenkin virkistävän erilaiset verrattuna moniin muihin Lapista lukemiini postauksiin. Nuo kuohuvat joet ja kosket ovat kyllä komeita! Ja hirvittävän mielenkiintoisia kulttuurinähtävyyksiäkin. Hieno muuten tuo Karhunpesäkivi, en ole koskaan ennen kuullut tafoneista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Joo, oli vähän erilainen Lapin reissu nyt kun ei päästy kovin paljoa patikoimaan, niin saatiin tutustua muihin vaihtoehtoihin, mitä sitten löytyi ihan kivasti!

      Poista
  4. Todella kauniita maisemia! Inarissa ja Ivalossa käynnistä on todella pitkä aika, olisi kiva kyllä päästä jälleen vierailemaan siellä kesä- tai talviaikaan. Hauska tuo Peltsi, hän tulee usein vastaan myös Paloheinän metsissä, liikkuvainen kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Lapissa on kyllä kaunista, et ei ihmekään että maisemat on upeita! Lappi on kyllä niin hieno jokaisena vuodenaikana ja tuonne Jäniskoskelle pääsee kävelemään myös talvella. Olis varmasti talvellakin todella hieno kokemus! Peltsi on kyllä huippu tyyppi! :D

      Poista
  5. Inarissa tuli kevyesti poikettua joskus Nordkappista palatessa, lähinnä yöpymisen ja illallisen merkeissä. Illallisesta jäikin hyvät (maukkaat) muistot, mutta yöpymisestä ei. Olimme varanneet kuvauksen mukaan hyvän huoneen pienemmästä majoituspalveluja tarjoavasta yrityksestä ja kun saavuimme, ihan ajoissa, perille, niin saimmekin pienemmän huoneen, jonka vinon katon alla pitempi ihminen ei suorana kävellyt. Kun valitimme asiasta ja vetosimme varaukseemme, niin totesivat vaan, että tänne tuli ryhmä kiinalaisia, ja meidänkin huoneemme oli "tarvittu" heille. Just joo, se kotimaisten turistien arvostamisesta. No, eipä mekään sitten olla Inaria sen jälkeen arvostettu. Näin se yksi huono kokemus voi leimata elinkeinoa ainakin jollakin alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se helposti menee, että yks negatiivinen kokemus voi leimata kohteen kokonaan. Tänä vuonna viimeistään kotimaiset matkailuyrittäjät arvostavat myös kotimaan matkailijoita. Lapin yrittäjille aasialaiset matkailijat on ollut ehkä se suurin tulonlähde, kuulostaa siltä että halusivat hoitaa maineensa sinne päin hyvin. Ei se kuitenkaan ole reilua, sillä asiakaspalvelussa tulee kaikkia kohdella samalla tasolla, jokainen asiakas on yhtä tärkeä!

      Poista
  6. Kiitos maininnasta, ja kiva, että Sajos houkutteli sinua käymään siellä :) Tuo Ivalo-Inari tieosuus on kyllä tosi kaunis. Me ajettiin talvella tuon Karhunpesäkiven ohi, mutta ei sitten pysähdytty siellä. Samaten jäi valitettavasti Siida käymättä, mutta se on sitten seuraavan kerran ohjelmassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itselles! :) Onneks jää jotakin seuraavallekin kerralle! Siida on kyllä tosi monipuolinen paikka, hyvä mennä sitten kun laajennus on valmis :)

      Poista
  7. Kiva lukea juttuasi Inarista ja sen nähtävyyksistä. Me ollaan monena kesänä käyty alueella ja nuo mainitsemasi nähtävyydet ovat tulleet tutuiksi. Tosin Sajos vain ulkoapäin. Juutualla ollaan käyty useasti kalassa, sillä noi mainitsemasi kosket ovat mieheni mielestä Suomen parhaimipia kalapaikkoja. Siidassa riittää nähtävää useammallekin kerralla. Siellä on muuten joka vuosi loistavia valokuvanäyttelyitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, oi! Kyllä on sitten Peltsiä ja sun miestä uskominen kalapaikoista! :) Siida tuli koettua nyt hyvin pintapuolisesti, mutta siellä riittää nähtävää ja luettavaa kyllä todella paljon. Nuo molemmat valokuvanäyttelyt oli kyllä upeita!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit