Varangin niemimaata kiertäen

Seuraavat kolme päivää kuluivat pohjoisen roadtripillä ympäri Varangin niemimaata ajaessa. Eteen osui koko ajan vain mahtavampia maisemia ja yllättäviä paikkoja. Tukikohtaa pidimme näinä päivinä Skiippagurrassa ja Ifjordissa. 

Tie kohti Kongsfjordia, Veinesiä ja Berlevågia kulki aluksi Tenojokivartta pitkin, oli vehreää lehtipuuta joka pian muuttui tunturikoivikoksi ja suurempia vuoria alkoi näkyä edessä. Tosin ei kovin paljoa, sillä kova sumu peitti näkyvyyden. Ajoimme tunturin päällä 300 metrin korkeudessa, oli nätin näköistä. Matkan varrelle jäi suosittu kalapaikka kalastajien määrästä päätellen. 

Kongsfjord

Kongsfjord on helmi, pieni ja idyllinen kalastajakylä joka on täällä päin näkemisen arvoinen paikka. Kylän alkupäässä oli valtavasti kaloja kuivumassa. Kongsfjordissa ihanin on sen maalaiskauppa, jonka yhteydessä on kahvila ja museo. Tosi kiva! Elintarvikekauppa on yllättävän monipuolinen ollakseen niin pieni. Maalaiskauppa on niin söpö, ettei toista vastaavaa ole aiemmin tullut vastaan. 





Kiersimme kävellen pientä kylää, täällä oli jotenkin niin rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Palasimme maalaiskauppaan takaisin kahville ja jäätelölle. Koirat saivat taas paljon huomiota koiraystävällisiltä norjalaisilta.



Veines

Kongsfjordista parin kilometrin päässä on Veinesin kylä, missä on vain pari hassua taloa (ja majatalo) ja vaalea ranta. Täältä oli tarkoitus lähteä patikoimaan niemenkärkeen, mutta sää oli sen verran sumuinen, että päätimme jättää patikan väliin. Pieni, nätti paikka matkan varrella.


Berlevåg

Berlevågiin johtava tie oli hieno, ajoimme vuorten ja meren välissä ja toisinaan täälläkin oli maasto tosi kivikkoista, vähän samantapaista kuin Hamningbergin loppusuoralla. Alunperin meidän oli tarkoitus ajaa Store Molvikiin asti, mutta koska kumpaakaan ei napannut soratiellä ajaminen tällä erää, jäi se välistä ja lopullinen pysäkkimme oli Berlevåg. Berlevåg on kompaktin kokoinen pikku kaupunki, joka on tunnettu sen suurista aallonmurtajista. Aallonmurtajia tähyilimme hieman kauempaa, mutta niitä näki pitkin kaupunkia vähän siellä sun täällä nähtävyys mielessä. Hieman Berlevågin ulkopuolella on Tanahorn, harmittelimme kun olimme jättäneet lapsen kantorinkan matkasta kokonaan pois, mutta sinne ei olisi muutenkaan ollut tänään mitään asiaa samaisen sankan sumun vuoksi. 


Berlevågissa itseeni teki suurimman vaikutuksen niinkin yksinkertainen asia kuin muovikala. Berlevågin muovikalan on tehnyt paikallisen alakoulun oppilaat, merestä löydetyistä muovista. En huomannut sitä kauempaa, mutta kun kalaa meni katsomaan lähempää, huomasi kuinka paljon siinä olikin kaikkea roskaa. Oli liukuria, tiskiharjoja, kenkiä, muoviastioita, kalaverkkoja... Ihan kaikkea mahdollista! Jäin katsomaan kalaa yllättävän pitkäksi aikaa, se pisti mietteliääksi ja surulliseksi meidän muovisista meristä.


Samassa pihapiirissä on pieni leirintäalue, pienvenesatama, merimuseo, majakka ja pari aallonmurtajaa. Ajelimme kaupungin läpi ja suuntasimme katsomaan kirkkoa ja paikallisia omakotitaloja, ne olivat useimmiten 2 kerroksisia ryhdikkäitä puutaloja ja eräs talo oli hauskan värinen, sininen talo jossa oli punaiset ikkunan karmit ja ovi. Totesimme meidän tämän kertaisen Norjan reissun olevan enemmän kaupunki/kylä painotteinen, mikä on ollut kivaa vaihtelua aiempiin Norjan reissuihin. Puoliso sen sijaan nauttii ajamisesta ja maisemien katselemisesta. Lounaan söimme Berlevågin sillan viereisellä laavulla.



Ifjord

Tie Ifjordista on todella kaunis niin itään kuin pohjoiseen päin ajaessa. Mitä lähemmäs Ifjordia ajelimme Tana Brun suunnasta, sitä paremmiksi maisemat koko ajan muuttuivat, varsinkin viimeiset 20 km on maisemat todella hienot. Kesällä 2020 oli tie alkumatkasta erittäin huonossa kunnossa, sillä tiepätkällä tuli rengasrikkokin, joka ilmeni vasta myöhemmin. Oli paljon tunturien päällä ja välissä ajamista, oli lumikasoja, tunturilampia ja kalastajia, avaria maisemia ja paikoitellen olimme 366 metrin korkeudessa.

Ifjordin pohjoispuoli oli myös todella nättiä, kenties ehkä koko reissun miellyttävin pätkä. Tie kulki ensin rannikkoa pitkin, sitten vuonojen välissä kunnes nousimme tunturien päälle ajelemaan suurimman osan reitistä avarissa maisemissa, täälläkin oli paljon tunturilampia. 


Täällä ei ruuhkia juuri ollut vaan saatiin ajella melko itsekseen. Karavaanareilla oli mahtavia yöpymispaikkoja matkan varrella, tunturit olivat aivan kuin jotain samettia, jos niin voi sanoa. 


Ifjodin leirintäalue näytti ensin niin autiolta, että epäilimme sen olevan suljettu. Oli se sittenkin auki ja yövyimme siellä kaksi yötä, ensimmäisenä iltana saimme olla lähes yksin koko leirintäalueella ja toisena iltana sinne ilmestyi muita matkustajia, joiden kanssa vaihdoimme reissukuulumisia puolin jos toisin. Leikkipaikalla oli pari kämästä keinua, jotka kuitenkin riittivät vallan mainiosti lapselle iltapuuhaksi. 

Silfer Canyon

Ifjordista on Silfarin kanjonille noin tunnin ajomatka, sinne on hyvät opasteet tieltä, ainakin Ifjordin suunnasta tultaessa. Jätimme auton parkkipaikalle, josta oli vain muutaman sadan metrin matka kanjonin reunalle. Polku johdattaa ensin matalaan päähän, josta saa lähteä kipuamaan kanjonin reunaa yhä ylemmäs. Puoliso ja tyttö kääntyi kanjonin puolesta välistä takaisin autolle, kun jatkoin koirien kanssa ylemmäs. Polku oli kivikkoinen ja mutainen, helteisen päivän vuoksi olin lähtenyt matkaan pelkät crocksit jalassa, ei ollut ehkä maailman paras vaihtoehto. Onneksi en kaatunut tai nyrjäyttänyt nilkkaa, sillä kulkeminen oli kahden koiran kanssa haastavaa jyrkässä rinteessä. Koirakin kääntyi katsomaan vapisevin jaloin, että oletko aivan tosissasi kiipeämässä vielä ylemmäs? Mutta, maisemat palkittiin, paitsi että lähdin vahingossa kipuamaan metsään päin, enkä kanjonin reunaa pitkin seuraavalle kalliolle. Kokonaisuudessaan kanjonin reunan reitti oli muutamia satoja metrejä ja maisemat vain paranivat, mitä ylemmäs sitä kiipesi. Todella hieno paikka jossa korkeusero oli suuri ja kanjonin vesi smaragdinvihreää.




Gamvik

Slettnesin majakka on euroopan pohjoisin majakka ja sijaitsee muutaman kilometrin päässä Gamvikin kylästä eteenpäin. Normaalisti täällä on museo ja kahvila, mutta nyt oli majakka ja sen pihapiiri suljettu kunnostuksen vuoksi, mutta pääsimme kiertämään majakan pihapiirin ulkopuolelta. Oli nätti paikka siitä huolimatta! Vieressä sijaitsi pieni poukama, jossa oli parhaillaan laskuvesi ja merisiilejä rannalla.


Gamvikin kylä on pieni, siellä sijaitsee pieni kauppa, kirkko, satama ja museo joka tosin oli myös kiinni. Gamvikin ulkopuolella oli levike, jolle jäimme tekemään lounasta ja ihastelemaan maisemia. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä ja täältä pitäisi muka malttaa lähteä Suomeen päin, ei näihin maisemiin kyllästy koskaan! Gamvikin ja Mehamnin välissä oli lohen kalastuspaikka. 



Mehamn

Mehamn on Gamvikia isompi kylä ja eloisan oloinen rantaravintoloineen. Haimme Mehamninsta perinteiset jäätelöt ja kävimme katsomassa leirintäalueen, joka olisi voinut olla yksi vaihtoehto myös. Sen vieressä sijaitsi laaja kalan kuivauspaikka ja siellä oli kaloja vaikka minkälaisia ja hajukin sen mukainen. Mehamnissa on joulumuseo "Nissehuset" / Christmas house, jonka yhteydessä on majatalo ja pubi. Nissetalossa on esillä 26 000 jouluaiheista koristetta, yöpyminen maksaa noin 1000 NOK / yö. Mehamnin jälkeen Gamvikiin päin jäi vasemmalle puolelle aivan turkoosin värinen meri. 


Kjollefjord

Kjollefjordiin johti pitkä alamäki, siinä huomasi kuinka korkealla olimme koko matkan ajaneet. Täälläkin oli matkanvarrella pieni leirintäalue. Kjollefjord oli viihtyisän oloinen hiljainen tuhannen asukkaan kylä, joka oli alueen suurimpia. Yksi pääkatu, jonka varrella oli kauppoja, kahviloita, majapaikkoja... Kjollefjordin poukaman alkupäässä on paikan kuuluisa Finnkirka, eli kivimuodostelma joka muistuttaa kirkkoa, sen tosin näkee parhaiten vesiltä (esim. hurtigrutenin laivan kannelta) käsin, mutta kyllä sen Kjollefjordin kylästäkin näki. Tällä alueella on monta patikointireittiä, mutta emme kauaa viipyneet Kjollefjordissa kun suuntasimme jo takaisin leiriin.

Paluumatkalla pysähdyimme hienolla paikalla katsomassa maisemia. Tämä alue Varangin niemimaasta oli mielestäni kiva varsinkin siksi, että täällä oli tosi vähän muuta liikennettä ja saatiin ajaa kiitettävän paljon tuntureiden päällä ja hienoissa maisemissa! Omiksi suosikeiksi tältä alueelta jäi Kongsfjord, Ifjordin pohjoispuolen tienpätkä, Slettnes ja Silfer Canyon!


Täältä matka jatkui kohti Suomen Lappia, missä viivyimme vielä seuraavan viikon. Siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Näistä linkeistä voit lukea roadtripin kokonaisuudessaan: Manamansalo Suomussalmi Kemijärvi Kaunispää Sevettijärvi Kirkenes Pykeija Hamningberg Vardö Skiippagurra Kongsfjord Veines Berlevåg Ifjord Gamvik Mehamn Kjollefjord Silfer Canyon Nuorgam Utsjoki Karigasniemi Karasjoki Lemmenjoki Ivalo Inari Kiilopää

Kommentit

  1. Muovikaloja tai muita vastaavia vesitöjen roskista tehtyjä taideteoksia pitäisi olla enemmänkin esillä. On surullista, kuinka paljon roskataan ja mitä se aiheuttaakaan merien eläimille. Me olemme etenkin Kaakkois-Aasiassa nähneet paljon muoviroskaa, ja kyllä se kurjalta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Pitäis olla enemmän esillä, voisin jopa mennä museoon, jossa esiteltäis kaikkea merestä löytynyttä. Oliskohan jossain päin maailmaa sellaista? Malediiveilla katsottiin kans, kuinka paljon muovia oli yhteen kohtaan kertynyt ja se on vaan pieni määrä mikä rannalle kerääntyy 😥

      Poista
  2. En olisi ikimaailmassa ilman koronaa lukemassa postaus jäämeren rannan alueesta. Mutta nyt olen niin innostunut roadtripeistä, että taidan suunnata vaikka ensi kesänä/syksynä muuallekin pääsisi!!! Kiitos innoituksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korona on kyllä muuttanut tätä matkailua niin paljon, et sitä on ihan eri tavalla ruvennut lähikohteet enemmän kiinnostamaan. Meillä Norja on ollu jo monta vuotta ikisuosikki, joten oltais tänne joka tapauksessa suunnattu lähivuosina. Roadtripit on niin kivoja ja niitä on ihan super kiva suunnitella! 😊

      Poista
  3. Norja on alkanut kiinnostamaan minuakin ja jos ensi kesänäkään ei mihinkään lämpimään pääse, olisi suunnitelmissa lähteä Pohjois-Norjaa kiertelemään. Maisemat ovat todella upeita ja hienoa, että sumuinen sää kääntyi lopulta aurinkoiseksi. Minkälainen lämpötila tuolla oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä reissulla sää suosi, parhaimmillaan oli +25 astetta, enimmäkseen joku +23 mutta normaalisti saa varautua vajaa parinkympin lämpötiloihin päivisin 😊 Pohjois-Norjassa on tosi paljon nähtävää! Tämä oli jo neljäs reissu sinne ja aina ollaan "valloitettu" uusi osa pohjois-norjasta.

      Poista
  4. Onhan tuo erikoista seutua. Useat käyvät siellä eksoottisia valtameritipuja katsomassa, mutta minä en ole käynyt siellä vielä. Lähimpänä olen ollut Nuorgamissa, minne myös eksyy eksoottisia valtameritipuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nuo linnut on varangin erikoisuus ja alue vetää paljon lintubongareita :)

      Poista
  5. Itse olen muutamaan otteeseen Norjassa tehnyt road-tripin, mutta tuo pohjoinen Norja on itsellä kokematta. Uskoakseni sinne tulee tehtyä vielä useampikin reissu, sillä olen yrittänyt Norjaa aika systemaattisesti tutkia. Seuraava reissu suuntautuu Bergenin ja Trondheimin väliin, mutta näistä pohjoisista kohteista on upea lukea tietoa varastoon. Ja todella kaunista siellä näyttää olevan tämänkin postauksen perusteella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rami :) Pohjois-Norja on upeaa seutua, mutta kuulemma myös Etelä-Norja vuonoineen, en oo käynyt mutta nyt ollaan tämä pohjoispuoli kierretty neljän reissun verran läpi, et seuraava on sitten jo alempana, kiinnostaa just tuo Trondheimin seutu. Olis tästä länsirannikolta niin helppoa pyyhkäistä vaan ruotsin läpi perille! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit