Nuorgamista Karigasniemelle Tenojokivartta pitkin

Pohjoisen roadtrip heinäkuussa 2020, päivä 10: Nuorgam, Utsjoki, Karigasniemi

Skiippagurran jälkeen muuttui maisema hyvin pian Suomen näköiseksi ja haikein mielin ylitimme rajan viikon Norjassa vietetyn ajan jälkeen. Odotukset olivat kuitenkin kovat myös Suomen puolelle, sillä tämä seutu oli uutta ja olin vuosia haaveillut pääseväni käymään juuri täällä päin. Odotettavissa oli Suomen puolella vielä monta unelmien täyttymistä seuraavan viikon aikana.


Nuorgamissa sijaitsee Suomen ja Euroopan pohjoisin piste ja meinasimmekin ajaa Nuorgamin ohi kokonaan, sillä keskusta loppui hyvinkin nopeasti. Menimme rajamarkettiin ostamaan ison kasan herkkuja, niitä teki hirveästi mieli trangia ruokien jälkeen. Nuorgamissa suuntasimme n. 5 km kohti Pulmankijärveä näköalapaikalle, jota kutsutaan Suomen katoksi. Täältä aukeaa laajat maisemat joka puolelle ihan Norjaan asti, tuntureita näkyi joka puolella. Täältä lähti polku mm. kartoitusmuistomerkille (200 m) ja Skaidijärven kotalaavulle (1,7 km). Olisi tehnyt mieli heittää vaellusrinkka selkään ja lähteä kävelemään avaria tuntureita pitkin. Pulmankijärvellä asti emme käyneet, vaikka se pilkahtelikin hieman kauempana.



Nuorgam-Utsjoki väli meni nopeasti ja onneksi emme kääntyneet siitä jo kohti Inaria, sillä näkymät Tenojoelle olisivat jääneet vähille. Jokea nimittäin näkyi matkan varrella yllättävän vähän kun tien ja joen välissä kasvoi niin paljon pusikkoa. Nuorgamissa oli vielä +23 astetta lämmintä, mutta Utsjoella alkoi Norjan aurinko jo jäädä taakse.

Utsjoella suuntasimme Utsjoen kirkkotuville, jotka ovat saamelaisten sukujen vanhoja tupia. Tänne tultiin ennen vanhaa etenkin kirkkopyhien aikaan, mutta toisinaan ne toimivat myös tukikohtana, kun saavuttiin "kirkolle" asioimaan hieman kauempaa. Kauniin Mantojärven rannalla sijaitsevat Utsjoen kirkko, pappila, pyhän Ulriikan sakasti, hautausmaa ja kirkkotuvat ovat avoinna ympäri vuoden ja tänne on ilmainen sisäänpääsy. Vierailumme aikana oli vain osa tuvista avoinna, joten kaikkiin 14 rakennukseen jotka pihapiirissä oli, ei päässyt. Tytön mentyä turvekammiin, kysyi hän isältään "kuka täällä nauraa?", vaikkei naurua mistään kuulunut. Pääsimme katsomaan mm. tupia, joiden ulkoseinissä luki kenen suvun tupa se oli, kalakellaria ja ulkohuussia... Pihapiirissä on kahvila ja käsityöpuoti, jonka maisemissa kasvoi heinikkoa ja kesäkukkia. Maisemat olivat äärettömän levolliset täällä 1800-luvun ulkomuseossa. Kannattaa ehdottomasti pysähtyä vuodenajasta riippumatta. Kaunis paikka tunturien ja järven juurella!





Saamen silta johdattaa Tenojoen yli Norjan puolelle aivan Utsjoen keskustasta, jonka huoltoasemalla käveli paikalliset porot. Aivan Utsjoen keskustan takaa lähtee myös retkeilyreittejä ja tuli olo, että haluaisin tänne joskus ihan vartavasten lomalle muutamaksi päiväksi. Norjan reissun jälkeen halusimme ehdottomasti pizzaa, joten suuntasimme Utsjoen keskustassa sijaitsevaan Rastigaisa pubiin. Paikassa oli kotoisan hauska ja perinteinen pubitunnelma. Täältä sai kiitettävän tuhtia ja hyvää pizzaa, söimme lihahullun ja poropizzan. Pizzoja oli mennyt niin paljon, että osa raaka-aineista oli jopa loppunut. Hienoa, että matkailu on pohjoisessa tänä kesänä vilkastunut kotimaan matkailijoista. 


Matka jatkui kohti Karigasniemeä Tenojoenvartta pitkin. En tiedä oliko Norjan maisemat niin tuoreesti vielä mielessä, kun Tenojoki ei sykähdyttänyt suurten odotusten mukaisesti, toki hieno oli mutta... Yritin keksiä syitä: Norja, pilvinen ja harmaa sää, vai ajoimmeko väärään suuntaan, jos maisemat ovatkin parempia toiseen suuntaan ajaessa? Ehkä tämä on kauniimpi reitti syksyllä? Tai talvella kun puista on tippunut lehdet ja joki näkyy paremmin? Se selviää vain uusintakierroksella joku toinen kerta!



Leiriydyimme Karigasniemen Tenorinne leirintäalueelle, joka sijaitsi aivan Norjan rajaa vastapäätä Inarijoen varrella. Kevyt lasku lähteä täältä valumaan alaspäin, kun saimme olla vielä näin lähellä Norjaa. Leirintäalue oli kiva ja siisti ja etenkin sen leikkipaikka todella suosittu 3-vuotiaalle, leiriin saavuttuamme vietimme siellä nimittäin lähes 3 tuntia! Lapsi oli kaivannut jo leikkimistä ja paikka taisi olla hänelle koko reissun kohokohta. Naapurileiriläiset lähtivät Ailigas tunturia (620 m) valloittamaan, joka on kolmesta Ailigas tuntureista korkein, tunturin päällä on tähtitieteilijöiden observatorio.


Aamulla huomasimme auton renkaan olevan täysin tyhjä, olimme saaneet kompressorilla lisättyä siihen ilmaa parin päivän ajan (rengasrikko Tana Bru - Ifjord välisellä tiepätkällä), mutta nyt se oli päästänyt kaiken lopunkin ilman pihalle. Onneksi täällä Karigasniemellä oli rengashuolto vain 2 km päässä ja saatiin rengas paikattua hyvinkin nopeasti. Karigasniemen keskusta itsessään oli pieni paikka, perus k-market, alko ja huoltoasema. Oltiin kyllä tosi kiitollisia rengasavusta, mikä täällä saatiin ja matka pystyi jatkua.

Peräkonttiin oli jäänyt Norjalaisia panttipulloja, joten ehdotin miehelle jospa me ne käytäisiin palauttamassa Karasjoella, kun ihan vieressä vielä oltiin. No, Karasjoen kaupassa oli pulloautomaatti täynnä, eikä myyjää löydetty mistään. Päästiin sentään vielä kertaalleen Norjan puolelle sanomaan heipat. Olin viime kerralla tykästynyt Karasjoen aitoon saamelaiseen tunnelmaan, joten halusin kovasti täällä vielä käydä. Saamelainen tunnelma tuli vastaan tälläkin kertaa, kun kaupassa osalla asiakkaista oli saamelaispuku päällä, kuuli saamen kieltä ja kaupan kyltit olivat ensiksi saameksi ja vasta sitten norjaksi. Viimeksi täällä käydessä ajattelin, että tänne on palattava ajan kanssa uudestaan ja niin ajattelin tälläkin kertaa. Haluan vielä joskus päästä ajan kanssa käymään mm. Sapmi Parkissa ja Saame museossa.


Nyt olimme valmiita jatkamaan matkaa kohti Ivaloa, missä meitä odotti vajaa viikon mökkiloma. Ajoimme Kevon ja Muotkatuntureiden läpi, molempien vaellusreittien lähtöpaikkojen parkkipaikat olivat aivan täynnä autoja. Tie meni vaihtelevasti isosti ylämäkeen ja alamäkeen, muuta liikennettä ei juuri tällä tiepätkällä ollut. Kaukana horisontissa näkyi tuntureita, teiden varsilla oli tunturikoivikkoa, soita ja pusikkoa. Meille oltiin suositeltu Kaamasesta Kaamasen kievarin poronkäristystä, on kuulemma todella hyvää! Harmi, ettemme tällä kertaa siinä pysähtyneet syömään, seuraavalla kerralla sitten. 


Onko sulla hyviä vinkkejä Nuorgam, Utsjoki, Karigasniemi akselille? Mitä kannattaisi seuraavalla kerralla täällä päin nähdä? Mikä on hienoin reitti ajaa Tenojokea pitkin, Suomen vai Norjan puolta ja kumpaan suuntaan?

Näistä linkeistä voit lukea roadtripin kokonaisuudessaan: Manamansalo Suomussalmi Kemijärvi Kaunispää Sevettijärvi Kirkenes Pykeija Hamningberg Vardö Skiippagurra Kongsfjord Veines Berlevåg Ifjord Gamvik Mehamn Kjollefjord Silfer Canyon Nuorgam Utsjoki Karigasniemi Karasjoki Lemmenjoki Ivalo Inari Kiilopää

Kommentit

  1. Kivoja kuvia! Käytiin muuten samassa paikassa pizzalla, hauska paikka tosiaan eikä pizzatkaan hassumpia olleet! Me ajettiin kummallakin puolella Tenojokea pitkin, mutta en äkkiseltään osaa sanoa, että kumpi on hienompi. Kummastakin itse tykkäsimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mikko! Hauskaa, et söitte samassa paikassa, hämyisä pubi tosiaan. Pitää kyllä toistekin päästä ajamaan Tenojokea pitkin, just vaikka syksyllä olis aivan valtavan upea!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit