Kesän pohjoisen roadtripin startti: Manamansalo ja Suomussalmi

Pohjoisen roadtrip heinäkuussa 2020, päivät 1 & 2: Manamansalo, Suomussalmi

"Aina kun näen tuollaisen liikennemerkin (tie päättyy veteen), jännitän että ajaisin auton vahingossa mereen. Puoliso: Jos täällä ajat mereen, niin oot kyllä aika lahjakas!"

Saavuimme illansuussa Oulujärven lauttarantaan, taivas oli hienon värinen kun pysähdyimme odottamaan Manamansalolle vievää lauttaa. "Meeppäs joskus käymään Manamansalossa, aivan mahtava paikka" oli eräs tuttuni kertonut vuosia sitten, siitä lähtien Manamansalo on kummitellut päässä ja tänä vuonna kun toteutin lähes kaikki vuosia roikkuneet kotimaan bucket list kohteet, kuului tämä niiden joukkoon. Edessämme olisi noin parin viikon matka pohjoiseen, jonka määränpäänä on Varangin niemimaa Pohjois-Norjassa, kiertäisimme aivan pohjoisinta Suomea matkan loppupuolella.


Manamansalon leirintäalueelle johti todella hieno tie ja silloin ymmärsin, että tämän täytyy olla oikeasti aika hienoa seutua. Leirintäalueen respa oli jo suljettu, mutta onneksi siellä oli vielä henkilökuntaa, joten saimme illaksi telttapaikan vaikka koko leirintäalue oli aivan täynnä. Sillä aikaa kun puoliso ja tyttö pystytti leiriä, lähdin koirien kanssa iltalenkille. Juuri tämän vuoksi tämä oli erityisen kiva leirintäalue, kun täältä pääsi suoraan leiristä patikkapoluille. Kuljin rantapolkua pitkin, polun alapuolella oli rantajyrkänne ja pitkät dyynit, polku oli osittain suljettu kaatuneitten kelopuiden vuoksi. 




En voinut kuin ihastella näitä maisemia, jotka Oulujärvelle avautui heinäkuisena iltana. Olispa ihanaa, jos koirien kanssa saisi useammin kävellä tämänkaltaisilla poluilla ja maisemissa! Nautin tästä iltalenkistä tuhatkertaisesti enemmän kuin kotipuolessa. Tämä oli vasta alkua, sillä tästä alkaisi meidän pohjoisen roadtrip Lappiin ja Norjaan ja jo nyt sain nauttia hienoista maisemista. Täällä oli hienoa nimenomaan kangasmaasto ja pitkät hiekkarannat. 

Manamansalon leirintäalueella oli paljon lapsiperheitä, enkä ihmettele yhtään että miksi. Täällä oli todella siistiä, hyvät puitteet, oli pyykkitupa, pari saunaa, nuotiopaikkoja, pari leikkipuistoa, hieno pitkä hiekkaranta ja jopa koirien oma aidattu ulkoilualue. Vessastakin löytyi lapselle oma pieni vessanpytty. Tämä on saanut viiden tähden luokituksen ja oli kyllä paras leirintäalue jolla olemme kumpikaan koskaan yöpyneet.




Manamansalon leirintäalue sijaitsee Oulujärven retkeilyalueella, joten ympäristössä menee paljon polkuja (merkittyjä reittejä yhteensä 17 km), Oulujärvellä ja retkeilyalueen lammissa on myös hyvät kalastusmahdollisuudet. Leirintäalueella sijaitsevan Teerilammen kiertäminen olisi myös lapsiperheelle todella sopivan pituinen, vain noin 2,4 km. Toinen mielenkiintoinen reitti suoraan leiristä olisi ollut ympyräreitti makkaraniemeen. Tänne on ehdottomasti tultava uudestaan retkeilemään pidempiä reittejä, sitten kun raskaus ei enää ole hidastamassa liikkumista.



Aamulla purimme leirin ja ajoimme auton hieman lähemmäs erilliselle parkkipaikalle, josta lähdimme kiertämään Särkisen ympäri. Särkisen ympyräreitti oli 3 km pitkä, kun kävelimme koko ajan vain järven reunaa pitkin, hissukseen käveltiin järvi ympäri vajaassa tunnissa. Reitti kangasmaastossa oli helppokulkuista neulasmattoa, välillä käveltiin pitkospuilla ja toisinaan taas pienempiä polkuja pitkin. Matkan varrella oli laavu ja Särkisen niemennokassa toinen tulistelupaikka. Tosi kiva ja sopivan pituinen pikku ympyräreitti!





Summasummarum: Voin suositella Manamansaloa kaikille, mutta erityisesti lapsiperheille. Puitteet ei voi paremmat täällä olla! Me palataan tänne ihan varmasti vielä takaisin ja seuraavalla kerralla päästään patikoimaan lisää Oulujärven retkeilyalueella, täällä olisi helposti voinut viettää useamman yön. Yhdyn tuttuni sanoihin, mahtava paikka!


Retkeilyn jälkeen jatkoimme matkaamme kohti pohjoista. Navigoimme kohti Kuusamoa ja parin tunnin ajomatkan jälkeen Suomussalmella en ehtinyt edes reagoida, kun puoliso kysyi "vai olisitko halunnut pysähtyä tuolla?" - TODELLAKIN! Käännyimme ympäri ja lähdimme ihmettelemään hiljaista kansaa. Olimme vuosia sitten ajaneet paikan ohi, mutta emme ole siellä kertaakaan aiemmin pysähtyneet. 

Tähkäpäillä oli tuoreet vaatteet päällä ja yhdellä jopa kasvomaski. En tiennyt, että näitä oli täällä näin monta! Kiersin alueen hissukseen itsekseni, enkä arvannut kuinka sanattomaksi paikka vetää. Paikka herätti paljon kysymyksiä, miten tämä tulkitaan? Mitä nämä symboloi? Keitä nämä ovat? Mitä tämä kaikki tarkoittaa? En saanut vastausta enkä keksinyt itsekään siihen mitään vastausta, siksi tämä olikin niin hämmentävä ja vaikuttava paikka, tykkäsin tosi paljon. Taiteessa kai se pointti onkin, että jokainen tekee omat tulkintansa. Paikasta kerrotaan vain: "Jos hiljainen kansa riisutaan, paikalle jää tuhatkunta ristiä", 3-vuotias tyttö kutsui näitä jostain syystä enkeleiksi... Kun puoliso ja tytär olivat nauttineet kahvin ja jäätelön niittykahvilassa, palasimme autolle ja jatkoimme matkaa kohti pohjoista. 






Kommentit

Suositut tekstit