Itä-Lapin halki kohti Sevettijärveä

Pohjoisen roadtrip heinäkuussa 2020, päivä 3: Kemijärvi, Kaunispää, Sevettijärvi

"Pohjoiseen on aina kiva tulla, kun täällä ollaan niin sosiaalisia! - Ei, uteliaita me vaan ollaan"

Olen katsonut kaikki Taivaan tulet - sarjan jaksot, jotka on kuvattu Kemijärvellä. En usko olevani ainoa, joka haluaa käydä Kemijärvellä nimenomaan sarjan vuoksi. Ilahduin nähdessäni tutun Kemijärven sillan, mutta muuten kaupunki jäi tällä kertaa pintapuoliseksi, kun ajoimme keskustan läpi vain autolla. Yön vietimme kuitenkin kaupungin leirintäalueella, respassa kertoivat lähes jokaisen yöpyjän tänä kesänä suuntaavan Norjaan. Olimme tykästyneet edellisyön leirintäalueeseen niin vahvasti, että meillä kummallakin oli vähän lässähtänyt tunnelma Kemijärvelle saavuttaessa. Leirintäalue oli Manamansaloon verrattuna huomattavasti suppeampi, mutta kuitenkin tosi siisti ja rauhallinen. Tytölle löytyi uimarannalta keinu ja liukumäki ja respan vierestä trampoliini. Täällä havahduin ensimmäistä kertaa leirintäalueiden ruoanteko mahdollisuuksiin, kun oli uuni, mikro, kahvinkeitin ja kaikki tarvittava käytettävissä. Ei välttämättä tarvitsekaan tehdä kaikkia ruokia aina leirissä trangialla.

Olen aina pitänyt Lappalaisten avoimuudesta ja pohjoisen kulttuurierosta. Aamulla tapasin leirintäalueella erään paikallisen miehen, jonka kohtaaminen jäi mieleen. Hän kertoi siitä, kuinka tykkää auttaa ihmisiä, se on hänen sydämen asia, täällä autetaan aina kun voidaan. Keskusteltiin hyvän tovin ja tässä oli kyllä elävä enkeli jolla oli puhdas sydän. Tuli itsellekin tosi hyvä mieli kohtaamisesta. Jatkoimme matkaa, olisi ollut kiva pysähtyä Pyhä-Luostolla, mutta tänään ei aikataulut antaneet myöden. Lähdemme sinne joku toinen kerta erikseen, sillä täytyyhän tänne jättää koluttavaa vielä seuraavillekkin kerroille.



Tie Kemijärveltä kohti Sodankylää oli yllättävän tylsää lehtipuumetsää. Sodankylän jälkeen alkoi maisemat muuttua pikku hiljaa mielenkiintoisimmiksi. Ajoimme autolla suoraan Kaunispään 438 metrin tunturin huipulle, joka sijaitsee Saariselän keskustasta 2 km päässä. Kaunispäällä on laskettelurinteitä ja näköalatorni josta näkee joka suuntaan lukuisa määriä tunturijonoja, sekä matkamuistomyymälä ja ravintola, mihin menimme syömään poron erotuskeittoa ja kuuluisia kaunispään munkkeja. Hyvää oli!

Täällä kannattaa pysähtyä, sillä tämän helpompaa tapaa tunturin päälle pääsemiseen tuskin on. Rakastan kävellä paljaan tunturin päällä, edessä näkyvien tunturien määrä oli aivan mieletön, hienot avarat maisemat joka suuntaan. Näköalatornissa on pieniä laattoja, jotka osoittavat edessä näkyvän tunturin nimen, niin näkyi Sokosti, Kiilopää ja Niilanpää yms. Paikka on nimensä arvoinen, Kaunispää.
 




Saariselän jälkeen maisemat sen kun parani ja koko ajan tuli yhä enemmän Lappilainen fiilis. Heti kun saavuttiin Inariin, tunnistettiin maisemat ja järvet tyypilliseksi Inari maisemaksi: kivikkoista, erämaisia saaria ja vastarantoja, ei voinut erehtyä missä oltiin. Juuri tätä maisemaa olin vuosia odottanut pääseväni näkemään! Tänne jäämme paremmalla ajalla paluumatkalla, joten matkamme jatkui Muddusjärven ohi kohti Sevettijärveä, jonka maisema muuttui aina vain nätimmäksi ja erämaisemmaksi. 

Olin kuullut vuosia Sevettijärven mainittavan eri yhteyksissä, se kuulosti mielenkiintoiselta ja eksoottiselta paikalta, joten halusin ehdottomasti sisällyttää sen meidän matkaan. Puolisokin kysyi Sevettijärven tiellä, että mitä täällä on sellaista, miksi haluat tänne ehdottomasti jäädä? Vastasin etten tiedä, mutta haluan silti nähdä paikan omin silmin. Kolttasaamelaisia on Suomessa n. 600 joista n. 250 asuu tällä seudulla ja Sevettijärvi on kolttakylän keskus, jossa on uimaranta, ortodoksinen kirkko, koulu, terveystalo, baari jonka yhteydessä pieni kauppa ja asiamiesposti.

Navigoimme Peuralammen leirintäalueelle, joka olikin suljettu. Pyörimme hetken Sevettijärven keskustaa ihmetellen ja mietimme, missä sitten yöpyisimme. Muistin nähneeni toisen leirintäalue kyltin hieman ennen keskustaa, mutta mielestäni se näytti siltä kuin se ei olisi enää toiminnassa. Käännyimme kuitenkin katsomaan ja pihalle saavuttuamme, aukesikin vastaanoton ovi ja nainen oli meitä vastassa ja toivottamassa meidät tervetulleiksi. Vastaanotossa tuntui siltä kuin aika olisi pysähtynyt, kello tikitti hitaasti seinällä. 

Telttapaikka oli erittäin edullinen, vain 5 euroa yö + 2 euroa / hlö. Hyttysiä oli aivan ennätysmäärä, onneksi oli thermacell ja hyttysmyrkky apuna. Lähdin tytön ja koirien kanssa kävelemään järven reunaa pitkin kohti rantasaunaa, jonka olisi saanut varata. Pystytimme leirin ja asettauduimme loppuillaksi rannalla sijaitsevalle laavulle, tuli piti hyvin hyttysiä poissa. 

Vihdoin oltiin Sevettijärvellä, vihdoin oltiin Itä-Lapissa! Siinä puolison kanssa illalla puhuttiin, kuinka ihanalta taas tuntui olla Lapissa. Täällä oli niin rauhallista, ei mitään ääniä kuulunut yhtään mistään, liikenne oli todella vähäistä vaikka Norjaan johtava tie kulki aivan leirintäalueen vierestä. Mies kans totesi, että täällä on Lapin taikaa ja vaikka olemme jo jonkin verran pohjoisessa kiertäneet, täällä päin tuntui erilaiselta kuin mihin olemme aiemmin tottuneet. Ihana oma rauha ja hiljaisuus täällä Sevettiharjun leirintäalueella. Koiratkin malttoivat levätä ensimmäistä kertaa kunnolla alkaneen roadtripin jälkeen. 





Tähän mennessä olivat päivät olleet todella lämpimiä ja koiralla oli joka yö kuuma, itsellä myös. Lämmin ja aurinkoinen sää odotti myös seuraavana aamuna, asteita oli + 24,5. Harmikseni oli Sevettijärven kolttien perinnetalo tänään suljettu, mutta pääsimme kiertämään ulkomuseota. Pihapiirissä on tanssilava, joka on kyläläisten käytössä tänäkin päivänä. Esillä oli tyypillinen ulkouuni, jolla entisaikaan leivottiin kesäisin pihalla leipää. Kolttasaamelaisten alkuperäiset juuret ovat Petsamosta, mistä suurin osa siirtyi tänne sodan aikaan. Kolttasaamelaisten vanhaan tapaan muuttaa paikasta toiseen vuodenaikojen mukaan, esittelee tämä ulkomuseo nimenomaan heidän kesäasuinpaikkaa. Suurin osa alkuperäisistä rakennuksista tuhoutui sodassa, joten ulkomuseossa esillä olevat piharakennukset ovat rekonstruktioita mm. aitoista, savusaunoista, kalakellareista, kodasta ja erilaisista suojista, mitä metsästyksessä ja kalastuksessa siihen aikaan tarvittiin.




Perinnetilan vieressä sijaitsee kylän ortodoksinen kirkko sekä sen takana hautausmaa. Parkkipaikalta alkaa Sevettijärvi-Pulmankijärvi vaellusreitti, siitä yhteydestä kai Sevettijärvi nimenä on myös tuttu. Meidän oli tarkoitus käydä myös Sevettijärven harjupolulla, mutta se sitten unohtui kun olimme ajatuksissa jo matkalla kohti Näätämöä ja Norjaa. Sevettijärvi oli hieno, pieni erämainen ja aito saamelainen kylä. Näätämössä oli vielä Seon ja Nesteen huoltoasemat ja pikku kauppa, jonka pihassa jolkotteli poro. 



Kommentit

Suositut tekstit