Koirien kanssa (vihdoin) ulkomailla

Olen haaveillut vuosia koirien kanssa matkustamisesta ja nyt kun meillä on yksi koira vähemmän ja jäljellä olevat koirat vanhuuden myötä selvästi rauhoittuneet, pääsin vihdoin reissaamaan yhdessä niiden kanssa. Tänä kesänä otettiin koirat mukaan meidän yhdistetylle Norjan ja pohjoisen reissulle ja tällä tehdyllä reissulla vahvistui se, mistä oon pitkään haaveillut. Haluan jatkossakin reissata yhdessä koiran kanssa, sillä tämän tyyppinen roadtrip sujui näiden kanssa niin hyvin! 

Tässä Norjan roadtrip koirien kanssa matkustamisen näkökulmasta

Ennen matkaa

Koska koirilla oli sirut jo valmiina ja rokotukset kunnossa, vaati se eläinlääkärissä vain passin hankkimisen eikä mitään muuta. Passit maksoi meidän koirille yhteensä 127 euroa, eikä niitä tarvinnut Norjan rajalla näyttää tulliviranomaisille. Norjaan matkustaessa ei tarvita mitään erillisiä lääkityksiä tai rokotuksia, vaan sinne voi lähteä kun kaikki perusrokotukset on kunnossa.


Autossa

Lapinkoiramme pelkää autossa olemista, joten ennen matkaa vähän mietitytti miten koira viihtyisi matkalla, jossa oikeasti joutuisi viettämään autossa runsaasti aikaa. Laitoimme auton takaluukkuun koirien kotipeiton ja sieltä koira löysi oman turvallisen nurkkansa, koira ei lopulta enää tärissyt autossa ja meni sinne aina mielellään. Takaluukusta tulikin niille ikäänkuin toinen koti, tuttu ja turvallinen paikka, missä mielellään viettää aikaa. Pelko selätettiin joko siedätyshoidolla tai tutun ja turvallisen kotipeiton avulla. Paimenkoiramme haukkui takaluukusta käsin kaikki porot jotka näki, mutta muuten senkin osalta meni automatkat hyvin. Ajomatkat olivat maksimissaan 3 tuntia putkeen, joten taukoja pidettiin usein ja vettä kului koirilla joka tauolla helposti puoli litraa. Koirat veivät kahdestaan koko farmarin takaluukun, joten meidän kaikki tavarat oli sitten takapenkillä tai suksiboksissa. Vaikka tavarat oli omissa laatikoissaan tai kasseissaan ja järjestyksessä, manasin pariin otteeseen tätä tavaroiden säilyttämisen ahtautta, samaa ongelmaa kun ei ole aiemmin ollut kun koko peräluukku on ollut käytössä. 


Leirissä

Ensimmäinen leiri-ilta oli rauhattomin, kun yhtäkkiä ympärillä oli paljon ihmisiä ja ihan uusi ympäristö. Lapinkoira karkasi teltasta niin, että telttakepit lensivät metrien päähän, mutta tästä eteenpäin sujui leirielämä huomattavasti rauhallisemmin ja mutkattomammin. Koirat olivat aina remmistä kiinni auton peräkoukusta, yhdessä paikassa ei saatu autoa ihan viereen joten silloin laitettiin flexit kivien ympäri. Leirissä ollessa toinen nukkui auton takaluukussa ja toinen varjossa renkaan vieressä. Tyttökin vain tykkäsi, kun koirat olivat mukana ja niistä oli leirissä seuraa. Mukaan ei pakattu koirien omia ruoka-astioita vaan toisella oli mukana pakastusrasia ja toisella muovinen karkkirasia, ajoivat asian todella hyvin eivätkä vieneet autosta liikaa tilaa, samalla niihin sai kannet päälle, mikäli ruoka ei maistunutkaan. Pieni metallinen vesikuppi oli mukana sekä matkavesipullo autoon, vaikka loppua kohden kaadettiin vain omista vesipulloista vettä siihen tavalliseen vesikippoon.

Kaupungilla

Me asutaan kylässä, jossa vilinää ja vilskettä ei paljoa ole, joten koiramme ovat välillä mökkihöperöityneitä, mikäli vastaan tuleekin ihmisiä. Siksi olikin hyvä, että pääsivät nyt enemmän liikkumaan ihmisten ilmoilla ja sekin sujui hyvin. Koirat saivat monessa paikkaa paljon huomiota ja kehuja ja sainkin Norjalaisista sellaisen mielikuvan, että ovat koiramyönteistä kansaa. Ravintoloihin päästiin kun jäätiin vain terassille koirien kanssa, itseasiassa missään ei tullut vastaan tilannetta, että koirat eivät olisi päässeet mukaan. Tosi joustavasti päästiin koirien kanssa joka paikkaan, jopa kahdesti veneen kyytiin - tosin Suomen puolella. 


Kauppareissujen ajaksi avattiin kattoluukkua ja kaikkia ikkunoita ja jätettiin auto varjoon, mutta monesti jäin itse koirien kanssa autoon odottamaan ja juottamaan niitä. Siidan museoon mentäessä ei löytynyt autolle varjopaikkaa, joten sillon puolison täytyi skipata museokäynti ja jäädä autolle koiravahdiksi. Lenkille ei tällä reissulla tarvinnut erikseen lähteä, toisin kuin kotioloissa. Koirat saivat automaattisesti liikuntaa, kun liikuimme tai patikoimme paikasta toiseen. Erillisiä koiralenkkejä ei siten edes huomannut 2½ viikon aikana, tulivat vain siinä meidän mukana.



Teltassa

Koirien oli alunperin tarkoitus nukkua koko reissun ajan teltan absidissa, mutta koska Lapinkoira karkasi sieltä samantien ja tilanne oli muutenkin niille suht uusi, otettiin ne ensimmäiseksi yöksi meidän kanssa nukkumaan. Lopulta kävi niin, että ne nukkui kaikki 11 yötä teltassa meidän kanssa eikä absidissa. Ehkä seuraavia reissuja ajatellen pitäisi hankkia sellainen maakoukku, johon laittaa koiran remmi kiinni yöksi ja avata teltan ovea, jotta koira ei yrittäisi ainakaan vääristä paikoista karkuun. Joissakin paikoissa oli niin paljon hyttysiä, ettei senkään vuoksi haluttu jättää niitä yöksi ötököiden syötäviksi. Onneksi meidän teltan nukkumatila on normaalia pidempi, joten mahduttiin kaikki hyvin nukkumaan. Ensimmäisinä öinä tuli telttaan kyllä niin kuuma aamuyöstä, että heräsin koiran raskaaseen hengittämiseen ja läähätykseen, mutta sen jälkeen pidettiin kaikki teltan luukut, hyttysverkkoja lukuunottamatta auki, joten se helpotti ilmanvaihtoa.


Voisin helposti ja niin mielellään lähteä näiden kanssa toistekin reissuun, kaikki sujui niin mutkattomasti etten näe syytä, mikseivät voisi jatkossakin tulla mukaan. Koirasta, jonka epäiltiin vastustavan matkustamista eniten, kuoriutui kunnon reissukoira. Lapinkoira nimittäin yllätti meidät totaalisesti, koira näytti parhaat puolensa reissun aikana ja nautti suunnattoman paljon pohjoisessa vietetystä ulkoilmasta. Paimenkoirakin viihtyi hyvin, mutta loppua kohden alkoi olla jo aika väsynyt ja lepäsi vain suurimmaksi osaksi aina kun mahdollista. Kun yövyimme leirintäalueen mökissä viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta, koira selvästi osoitti, että eikö tämä reissaaminen alkaisi jo riittämään. Reaktio mökkiin sisälle mentäessä oli, että ei kai me tänne vielä jäädä ja kaatoi pian sen jälkeen tahallaan kaikki ruokansa maahan. Koiralla alkoi jo olla koti-ikävä ja oli selvästi iloisempi kun palattiin kotiin, 17 päivää oli turhan pitkä aika hänelle.



Reissu koirien kanssa sujui yli odotusten, todella helposti ja mutkattomasti. Ne piti meille seuraa ja tulivat reissussa siinä mukana missä mekin, eivät aiheuttaneet ylimääräistä vaivaa tai harmia. Itse nautin todella paljon, kun koirat oli mukana, se oli nimenomaan kivaa kun saatiin koko perhe olla yhdessä reissussa ja saatiin yhteisiä muistoja. Hyvä puoli oli myös se, että koirien mukaan ottaminen mahdollisti meille ensimmäistä kertaa pidemmän reissun, aikaisemmin kun on aina ollut kiire kotiin koirien luo. 

Silti ajatukset harhaili reissun päällä jo tulevaisuuden koirarodussa. Sen lisäksi että siitä tulee seurakoira perheeseen, haluan siitä alusta alkaen nimenomaan vaelluskaverin sekä reissukaverin, jonka ottaa mukaan auto, laiva ja junamatkoille. Mutta siihen asti nautitaan hetkistä näiden kahden kanssa! 

Kommentit

Suositut tekstit