Elämyksenä Ruunaan koskenlaskut

Ruunaa sijaitsee Itä-Suomessa, lähellä Lieksaa ja Venäjän rajaa. Ruunaan koskilla virtaa Venäjän puolelta tuleva vesi. Varasimme koskenlaskun Ruunaan matkailun kautta, vaihtoehtoina oli pidempi 31 km reitti puuveneellä, jonka matkan varrella on 6 koskea ja toisena vaihtoehtona koskenlasku kumiveneellä, jonka 8 km mittainen reitti sisältää 4 koskea. Molemmat vaihtoehdot ovat kestoltaan 3 tuntia. 

Tiedustelimme ennen koskenlaskun varaamista, mikä niissä on ikäraja lapselle. Puuveneeseen on 3-vuotta ja kumiveneeseen 5-vuotta, ajattelimme ottaa lapsemme mukaan, joten päädyimme puuvene vaihtoehtoon, vaikka pidimme itse todella paljon Kuusamossa kumiveneen koskenlaskusta. Olin kuitenkin jo yli puolen välin raskautta, joten puuvene tuntui tällä kertaa turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin kumivene. Lapsi jäi lopulta mökille isovanhempien kanssa, joten saimme lähteä puolison kanssa kahdestaan, kivaa sekin!



Saimme Ruunaan tuvalta tarvittaessa kumisaappaat ja sadeviitan, lähdimme siitä tila-autolla kohti veneen laskupaikkaa. Edessä olisi 6 koskea, joista ensimmäinen oli pieni harjoitus koski, tartuin jo tiukasti penkkiin kiinni, kunnes totesin kosken olevan oikeasti todella pieni. Istuin tarkoituksella veneen peräosassa, ettei kosket pomputtaisi vatsaa liikaa, takana kyyti oli tasaista. Reitin alkupäässä ohitimme useita kesämökkejä, joilla moni oli viettämässä juhannusta, rannoilta vilkutettiin meille iloisesti.

Ruunaalla on kattava patikointireitistö, olisi kaunista seutua vaellukseenkin. Nyt sain ihailla veneen kyydistä maisemia, jotka koko ajan muuttuivat erämaisempaan suuntaan. Olisin veneen kyydissä voinut istua vaikka koko päivän ja vaan nauttia siitä leppoisasta etenemisestä. Reitin toinen koski oli ehkä reitin hauskin, veneen keulaan löi isot aallot ja sen myötä ihan peräpenkille asti tuli vettä kuin saavista! Sadeviitta oli todellakin tarpeellinen, muuten olisin ollut aivan läpimärkä tai onnistui kaula-aukostakin tulla ihan kiitettävästi vettä sadeviitan alle. Miehellä oli kumisaapas aivan täynnä vettä, onneksi ei jättänyt lenkkareita jalkaan. Se oli hauskaa!




Joen varrella näimme vanhan majavanpesän ja vanhan tukkireitin, jota pitkin on Venäjältä tuotu ihan älytön määrä puita. Siinä veneen kyydissä ehdin maisemien ihailun lisäksi miettiä, kuinka hieno maa meillä jälleen kerran on ja kuinka tämänkaltaisia matkailupalvelujen tuottajia pitäisi kotimaassa tukea enemmän. Usein sitä ulkomailla hakeutuu retkille, muttei kovin usein täällä kotimaassa. Aion jatkossa käyttää enemmän matkailuyrittäjien ohjelmapalveluja, niin hienon kokemuksen saatiin nytkin Ruunaan matkailun järjestämänä. He järjestävät muitakin ohjelmapalveluita, myös talvella. 

Neitikoskella oli paljon ihmisiä mantereella, sinne pääsee Ruunaan retkeilykeskuksesta käsin hyvin ihastelemaan koskea ilman koskenlaskuakin. Kosken alapuolella oli iso stoppari. Neitikosken jälkeen oli edessä Kattilakoski, joka oli mielestäni myös hauska, varsinkin kun lähdimme veneellä vielä ajamaan vastavirtaan takaisin ja laskimme kosken uudestaan takaperin. Murrookoskessa oli pisin pudotus ja siitä tulikin heti fiilis, että se olisi ollut aivan mahtava mennä juuri kumiveneellä. Saimme onneksi jäädä katsomaan, kun 3 kumivenettä tulivat koskea pitkin alas. 


Jäimme Murrookoskelle erälounaalle, missä oli hyvät puitteet ruokatauolle. Jätimme pelastusliivit ja sadeviitat ensin kuivumaan ja suuntasimme syömään. Pihapiirissä oli nuotio, jolla oli valmistumassa nokipannukahvit. Sisätilaan kun astui sisään oli sielläkin lämmin tunnelma, tuvan keskiosassa oli tulisija, jolla oli valmistumassa ruokia. Suurimman vaikutuksen itseeni teki tarjoiluastioiden olevan omaa suosikkia, kupilka sarjaa. Siitä tulikin inspiraatio, että jos meillä joskus on kesämökki, voisi kesämökin astiasto olla kokonaan kupilkaa. Meillä retkeily kahvikupit ja aterimet on kupilkaa, joten mies innostui ostavansa itselleen retkilautasenkin samasta sarjasta.

Erälounas oli todella hyvää ja maukasta, söimme savulohta, lanttukukkoa, aitoa karjalanpiirakkaa munavoilla (Pohjois-Karjalassa kun ollaan), nuotiomakkaraa, salaattia ja leipää. Hyvää oli ja erälounas vain lisäsi koskenlaskun elämystä. Jälkiruoaksi hyvää pullaa ja nokipannukahvit. Sopivan pituisen tauon jälkeen lähdimme vielä laskemaan yhden kosken ja saimme tovin nauttia maisemista, ennenkuin palasimme takaisin lähtöpisteeseen Ruunaan tuvalle. Koskenlaskun päätteeksi saimme kunniakirjan.




Ruunaan kosket oli kyllä todella kiva kokemus/elämys ja voin lämpimästi suositella sitä muillekkin! Niin kauniita erämaisia maisemia, puuveneellä laskeminen oli todella leppoista ja sen kyyti tuntui turvalliselta myös raskauden kannalta, ei pomputtanut juuri ollenkaan. Seuraavalla kerralla kokeilemme taas kumiveneellä laskemista, kosket vaikuttivat sen verran hauskoilta tällä reitillä.


Kommentit

  1. Kuulostaapa hauskalta! Itse suuntaan miehen kanssa Ruunaankoskille kalaan ensi viikon alussa, kun lähdetään pienelle Pohjois-Karjalan turneelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Se on kyllä aivan yhtä kaunis rannalta käsin, siellä olikin tosi paljon ihmisiä kalassa! 😊 Toivottavasti saatte hyvin kalaa! 😊

      Poista
  2. Olen joskus lapsena ollut tuolla, mutta muistikuvat ovat hyvin hämäriä, joten kiva nähdä noita maisemia uudelleen. Lanttukukko on kyllä parasta ja aidot karjalanpiirakat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne muistikuvat hämärtyy vuosien saatossa, siks onkin joskus kiva palata paikkaan, mistä on jo todella pitkä aika viimeksi :) Lanttukukkoa maistoin ekaa kertaa, hyvää oli!

      Poista
  3. Ihastuin Ruunaan retkeilyalueeseen viime elokuussa, kun kiertelin Savossa ja Pohjois-Karjalassa ulkomaalaisten ystävien kanssa. Jos Kolilla tulikin muutama ihminen vastaan, niin Ruunaalla ei ollut juuri ketään, ainakaan vaelluspoluilla! Mekin ihailimme koskia vain rannalta käsin, mutta jos olisi ollut sesonki, olisin voinut hyvin kokeilla koskenlaskua kumiveneessä. Jotenkin sitä ajattelisi, että puuveneellä homma on paljon vaarallisempaa, kun vastassa on vain kovaa puuta eikä pehmeää ilmatäytteistä kumia... Mutta ilmeisesti puuvene sitten kuitenkin heittelehti vähemmän? Pääsimme myös todistamaan tosiharrastajien koskimelontaharjoitusta Neitikosken tyrskyissä. Hienon näköistä puuhaa! Kävin toisen ulkomaalaisen kaverin kanssa Ruunaalla uudestaan helmikuussa. Kävimme lumikenkäilemässä ja saunoimme retkeilykeskukselta vuokratussa mökissä. Ihan mahtava paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva kuulla! :) Voin kuvitella että ulkomaalaiset vieraatkin ihastuivat paikkaan (toivottavasti) :) Se taitaa olla vielä suht rauhallista matkailualuetta, mutta saattaa suosio lisääntyä sielläkin kotimaanmatkailun myötä. Puuvene pysyi vakaana, siinä ei ne aallot niin tuntuneet ja siks ei pomputtanut, veneen kärjessä oli meno varmasti vauhdikkaampaa. Nähtiin kanssa Neitikoskella koskimelontaa, näytti kyllä vauhdikkaalta! :D Ruunaan matkailu järjestää ainakin moottorikelkkasafareita talvella ja Patvinsuolla oli moni käynyt juuri talvella mökin vieraskirjan mukaan, joten tosi kiva potentiaalinen talvimatkakohdekin!

      Poista
  4. Koko Ruunaan alue on tullut mulle vuosien saatossa tutuksi ja myös rakkaaksi. Meillä on ollut siellä joskus oma mökki. Tuli nuo Ruunaan kosket laskettua myös joskus, mutta niin oli kivaa, että voisin tehdä sen mieluusti uudestaankin. Hieno alue kaiken kaikkiaan retkeilyyn ja kalastukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Sinne vois toistekin palata ja on kyllä tosi hienoa mökki seutua myös, ompa kiva et teillä on ollu siellä suunnalla just mökki! :)

      Poista

  5. Kylläpä näyttää ja kuulostaa upealta! Itse olen kuvitellut koskenlaskun paljon hurjemmaksi, joten kiva kuulla, että se voi olla myös melko leppoisaa (vaikka vähän kosteaa..). Tuota täytyy joskus kokeilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumiveneellä voi meno olla hiukan vauhdikkaampaa, mut tämä oli kyllä yllättävän mukavan helppoa, sai vaan istua kyydissä :D

      Poista
  6. Olen laskenut kosket puuveneellä muinoin, 1980-luvulla. Silloin näin nuolihaukan hieman yllättävästi. Silloin taidettiin uittaa puutavaraa Venäjältä Suomeen. Ihmettelin, miksi Suomeen tarvitsee tuoda puuta. Olisi varmasti kiva käydä myös siellä toisella puolella Pohjois-Aunuksessa. Jostain luin, että tuon alueen asukkaita pidettiin Lapista tulleina ja ehkäpä alkuperäiset asukkaat sieltä ovatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuolloin on niitä puita vielä tuota Suomeen tuota kautta, aika jännä juttu! Muistan hämärästi itekin jotain noista Lapin juurista, pitääpäs koittaa etsiä siitä lisää tietoa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit