Äidin omaa aikaa Päivä Pietarissa risteilyllä

Olin jo useamman vuoden haaveillut Pietarissa käymisestä, kun ihan vieressä kerta on, mutta jotenkin sinne lähteminen oli vain jäänyt ja jäänyt. Pietariin lähtöä jarrutti Venäjän viisumin hakeminen, joka olisi maksanut noin 80 euroa ja joka olisi edellyttänyt uuden passikuvan ottamista, passin postittamista ja hakemuksen täyttämistä, ihan muutaman tunnin juttuja, mutta silti.

Moby SPL:llä oli edullisia päivä Pietarissa risteilyjä tarjouksessa ja risteilyn hintaan sisältyi viisumi, joten tartuin tarjoukseen eikä erillistä viisumia tarvinnut lopulta hankkia. Laivan aikataulu oli mielestäni varsin hyvä, perjantai-iltana työpäivän jälkeen lähti laiva Helsingistä klo 18.00 ja perillä Pietarissa laiva oli seuraavana aamuna klo 9.00, laiva lähti takaisin Helsinkiin lauantai iltana klo 18.00, jossa olin sunnuntai aamuna klo 8.00. Todella kätevä viikonloppumatka!



Saavuin länsiterminaalin ja pian huomasin, että kanssamatkustajat olivat hyvin kansainvälistä porukkaa, Helsingin päässä sain jonottaa tunnin ennen kuin pääsin laivaan. Laiva yllätti positiivisesti, vaikka se hieman vanhahko 80-luvun tyylinen olikin, mutta toisaalta siinä oli hieman nostalgiaa. Yllätyin nimenomaan laivan suuruudesta ja sen tarjonnasta. Oli useita ravintoloita, baareja, viihtyisän näköinen lasten leikkipaikka (heti ajattelin, että täällä olisi lapsikin hyvin viihtynyt), tax free, kauneushoitola, pelihuoneita, casino, uima-allas, elokuvateatteri. Laiva on Italialainen ja sen huomasi suuresta viini valikoimasta, Italialaisesta ravintolasta ja Italia henkisistä tauluista seinillä ja Pisan tornista laivan kyljessä. Laivan käytävillä soi tosin Espanjankielinen musiikki, joka sai hyvälle tuulelle.


Takana oli pari vuotta tiivistä lapsiperhearkea, jossa oma aika oli vähissä. Olin lähtenyt risteilylle omaa aikaa ottamaan ja olemaan vain itsekseni. Suuntasin laivan baariin juomaan lasin proseccoa ja lukemaan reissun henkeen sopivaa - lasten oppeja äidille kirjaa. Pöytäni viereen tuli suurehko hyväntuulinen Venäläis seurue ja he kysyivät aina tuoli kerrallaan, saisivatko he ottaa pöydästä tuolin, annoin luvan ja lopulta päädyin antamaan omanikin ja siirryin toiseen paikkaan istumaan. He olivat hirveän kiitollisia siitä, kun saivat lisää tuoleja. Hetken päästä uuteen paikkaan siirryttyäni, tuotiin äskeisestä seurueesta minulle rommikola kiitokseksi tuoleista ja samalla pyydettiin kovasti anteeksi sitä, että olivat lukuhetkeäni jatkuvasti häirinneet. Olin hämmentynyt ja hetken mietin, että tulisiko minun juoda tämä tuntemattomalta Venäläiseltä saatu drinkki, mutta vilpittömyys oli niin aitoa, että kiitin itsekin ja jatkoin kirjan lukemista rommikolan kera. Hetken aikaa seurasin sellonsoittajan esiintymistä ja lasten ohjelmaa baarissa, ennenkuin painui hyttiini nukkumaan.

Aamulla suuntasin runsaan buffetaamiaisen jälkeen rauhassa odottamaan, että kiireisimmät lähtevät ensin laivasta pois. Laivasta pääsi pois 9.30 ja itse olin passintarkastus jonossa vasta 10.30, jono ei liikkunut mihinkään. Olin tietoinen, että jonossa saisi odottaa kauankin, joten otin kirjani esiin ja luin siitä lopulta 100 sivua jonossa, enkä ollut sinä aikana juuri päässyt montaa metriä eteenpäin. Parin tunnin jälkeen taakseni ilmestyi Suomalainen pariskunta, joiden kanssa aloin jutella. Hyvin pian kävi ilmi, että pariskunnan naisen kanssa meitä molempia yhdisti intohimo matkustamiseen ja seikkailemiseen. Vaihdoimme tässä vaiheessa passintarkastus jonoa terminaalin vasemmalle puolelle, joka oli alunperin tarkoitettu vain paikallisille ja se näytti vetävän paljon nopeammin. 2 tunnin jonottamisen jälkeen olimme vihdoin shuttle bussissa matkalla keskustaan.

Meillä oli pariskunnan kanssa kutakuinkin samat suunnitelmat Pietariin, joten lähdimme kiertämään Pietaria yhdessä. Pietari on aivan valtava miljoonakaupunki, joten sitä ei niin vaan tutkita päivässä. Mielessäni oli 2 nähtävyyttä, jotka halusin ehdottomasti nähdä: Eremitaasi ja Verikirkko. Siinä oli tarpeeksi must to see - yhdelle päivälle, loput ajasta halusin jättää vaan fiilistelyyn ja kaupunkiin muuten vaan tutustuen.





Saavuimme aika pian Eremitaasin aukiolle ja olihan se vaikuttava, aivan mielettömän iso rakennus. Sisälle emme menneet, sillä siihen ei olisi muutama tunti riittänyt. Ulkopuolella oli vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita keisareita ja keltaisia kolmipyörä takseja. Eremitaasin edessä oli hevoskärryjä joiden hevosia hieman huolestuneen näköisinä katselimme, yksi hevosista näytti jotenkin vanhalta ja väsyneeltä. Voi raasut. Aukio oli kuitenkin itsessään todella hieno!




Toimin porukkamme kartturina ja suuntasimmekin hauskojen vessabussien ohi, pienten siltojen yli kohti Verikirkkoa, poiketen ensin maatuska kaupassa. Kaupassa oli oikeasti satoja erilaisia maatuskoja, kaikki erilaisia ja vaikka minkälaisia.


Verikirkon ulkokatto oli tällä hetkellä osittain rempan alla, mutta siitä huolimatta Verikirkko oli niin hienon näköinen, kuin mitä olin kuvitellutkin sen olevan. Verikirkon vieressä on suuri Mikhailovskyn puisto, joka aurinkoisella säällä olisi ollut varsin houkutteleva paikka nauttia hyvästä ilmasta, nyt sää oli hieman kolea ja harmaa. Kävimme kurkkaamassa Mikaelin linnan ja jatkoimme Fontanka joen vartta pitkin, Pietarin sirkuksen ohi etsien ruokapaikkaa.





Matkaseurueen mies bongasi tien toiselta puolelta erään Venäläis-Ukrainalaisen ravintolan Odessa-Maman ja päätimme kaikki yksimielisesti suunnata sinne. Se oli pieni ja rauhallinen, paikallinen ravintola ja ruoka oli hyvää ja edullista. Pöydän ääressä jatkoimme reissu kokemusten jakamista, oli niin mielenkiintoista kuunneltavaa. Ruokailun päätteeksi tarjoilija ojensi meille ilmaiseksi vodka-hunaja-lime pullon. Venäläisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys, vahvana vodka maana tuli hyvin selvästi esille.



Ruokailun jälkeen kävimme ostamassa vielä tuliaiseksi pakolliset maatuskat, jotka oli lopulta aika kivoja taaperon mielestä. Kävelimme Nevsky Prospectiä pitkin, ohittaen Singerin talon ja Kazanin tuomiokirkon. Tämän pitkän pääkadun varrella on paljon muutakin, lukuisia ravintoloita, liikkeitä ja ylipäätään paljon ihmisiä kadulla. Siinä kadulla kävellessäni mietin, kuinka lähellä Pietari onkaan Helsinkiä ja että täällä on tällainen miljoonan kaupungin meininki. Ihmeellistä! Ja se kontrasti kokea Venäjä oli mielenkiintoinen. Venäjällä olen toki käynyt aiemmin Viipurissa ja vanhassa Karjalassa (Käkisalmella, Sortavalassa ja Hiitolassa), joten tiesin jo, mitä odottaa kun matkustin Venäjälle. On monia, jotka eivät periaatteesta tai ennakkoluuloistaan halua Venäjälle matkustaa, mutta täällä sellaiset asiat (politiikka yms), ei näkynyt eikä vaikuttanut matka kokemukseen millään lailla, hidasta rajanylitystä lukuunottamatta.





Risteilyn hintaan sisältävä shuttle bus vei meidät Iisakin kirkolta takaisin satamaan. Koska iso osa perillä oloajasta meni aamulla passintarkastukseen, ei itse kaupunkiin jäänyt lopulta kuin kutakuinkin 3,5 tuntia aikaa kun laiva lähti takaisin klo 18.00. Satamassa sai olla hyvissä ajoin, onneksi jono liikkui pois lähtiessä nopeammin kuin tullessa.


Laivalla oli paluumatkallakin hyvin rauhallinen tunnelma, kävin kannella katsomassa Pietarin maisemia, oli satama-aluetta kontteineen, rahtilaivoineen ja rakennuksineen. Siinä vierähtikin tovi teollisuusalueita katsellessa, laiva alitti myös todella pitkän sillan ja totesinkin sen sillan olevan oikeasti todella pitkä! Vaikka maisemat olivat hyvin Venäläisiä, oli se jollain tavalla tosi mielenkiintoista ja kiehtovaa katseltavaa, enkä millään malttanut mennä takaisin sisälle. Maisemat laivan kannelta laittoivat Pietarin matkani pakettiin, olin positiivisesti yllättynyt Pietarista, ei sillä että olisin edes lähtenyt millään ennakkoluulolla edes matkaan, vaan matka oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja mieluisa. Pietari oli vierailun arvoinen paikka, haluan mielelläni lähteä joskus uusiksi tutustumaan kaupunkiin lisää.






Reissu teki hyvää, sain hengähtää ja nukkua kunnon yöunet ja ottaa omaa aikaa itseni kanssa. Se oli reissun päätarkoitus ja se toteutui hyvin, paluumatkan vietin jälleen itsekseni. Yksin matkustaessa sitä näkee helpommin, minkälainen matkailija sitä on, mitä arvostaa ja mitä itse haluaa nähdä ja kokea. Huomasin myös kuinka paljon olin kasvanut ja itsenäistynyt esimerkiksi Interrail ajoista, ei ollut lainkaan vaikeuksia olla yksin, se oli reissun suurin yllätys. Vaikka tarkoitus olikin olla koko matka yksin, en malttanut perääntyä kun sain tutustua niin kivaan pariskuntaan ja viettää heidän kanssa muutaman tunnin Pietarissa.



Lukiessani matkalla lapsen oppeja äidille kirjaa, nauratti osa jutuista mutta osa myös kosketti. Kotiin palasi arvostava, rakastava, läsnäoleva ja etenkin levännyt äiti. Myös Isien tulisi ottaa omaa aikaa!


Passintarkastuksen jonottamisesta huolimatta voisin lähteä uudestaan päivä Pietarissa risteilylle, se oli helppo paketti kokonaisuudessaan, varsinkin kun ei tarvinnut säätää viisumi hakemuksen kanssa. Mutta mikäli viisumi on kunnossa, on helpompaa hypätä Allegron kyytiin :) Mutta alle satasella per hlö saa kivan viikonloppu irtioton päivä Pietarissa risteilyllä, 2 yötä laivassa, viisumin ja kuljetuksen keskustaan, ei paha!


Kommentit

Suositut tekstit