Matkakertomus Lofooteille

Päivä 1. Vaasa-Uumaja-Hemavan


Oli helteinen ja aurinkoinen heinäkuinen päivä kun istuimme Wasalinen kannella matkalla Uumajaan. Laiva oli nopeasti kierretty läpi. Lähtiessämme emme vielä tienneet, minä päivänä tarkalleen ottaen palaisimme takaisin, joten siksi päädyimme käyttämään laivaa jo menomatkalla. Ei tulisi ongelmia ehtiä paluumatkalla laivaan. Uumajaan saavuttuamme kävimme keskustassa ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Kävelimme joenrantaa pitkin ja Kungsgatanin päästä päähän, Uumajan keskustassa oli paljon kauppoja ja paljon ihmisiä terassilla, hellunen pieni kaupunki.


Hyvin pian Uumajan jälkeen muuttuivat maisemat, täällä ei todellakaan ollut aakeeta laakeeta kuten Pohjanlahden toisella puolella. Innostuin samantien pienistä vaaroista ja tunturin aluista. Tähtäsimme illaksi Hemavaniin, missä meidän oli tarkoitus leiriytyä. Mitään majapaikkoja ei oltu tutkittu etukäteen, eikä nettiä käytetty lainkaan matkan päällä. Olin laivassa laittanut mobiiliverkon pois päältä ja oli tarkoitus laittaa se takaisin päälle vasta kun saapuisimme taas Suomeen. Meillä oli perinteinen karttakirja mukana, se toimi meidän ainoana oppaanamme.

Matkan varrella oli paljon kesäkirpputoreja ja tiet oli ajoittain aika kapeita. Monet vastaantulevat autot ajoivatkin tosi läheltä keskiviivaa, nopeusrajoitukset oli 70 ja 90 km / h. Vastaan ajoi koko ajan ihan sikana jenkkiautoja ja tätä aikamme ihmeteltyämme, saimme vastauksen Lyckselessä. Siellä oli parhaillaan jenkkiautotapahtuma ja autoja oli satoja ellei tuhansia.


Noin 100 km ennen Tärnabyta alkoi vuoret näkyä. Saavuimme Hemavaniin illansuussa, pystytimme leirin ensimmäiselle leirintäalueelle mikä tuli vastaan ja valmistimme päivällistä. Kiitin itseäni siitä, että olin ottanut mukaan tiskihanskat, vieressä kohisevan kosken "tiskivesi" oli ihan jäätävän kylmää. Koskesta oli nähtävästi saatu paljon kalaa. Siltä se koski näyttikin ja kävi mielessä, että harmi kun en osaa kalastaa, tässä olisi nyt hyvä kalapaikka. Vuorilla näkyi vielä lunta, ilma oli kolea ja yö kylmä.




Yön ääni: Kosken pauhu

Päivä 2. Hemavan-Mo i Rana-Bodø




Aamulla tankkasimme auton ennen Norjan rajan ylittämistä, täälläkin oli tosi hienot vuoret. Tänne tulisin mielelläni joskus talvella laskettelemaan, onhan Hemavan-Tärnaby tunnettu nimenomaan laskettelukeskuksina. Päästiin 3,7 km pitkään tunneliin ja kun tulimme tunnelista ulos, muuttui maisemat ja tiemerkinnät samantien. Olimme vihdoin Norjan puolella! Ajatella, kuinka lähellä Suomea on tällaisia vuoria, ihan kuin jossain Alpeilla. Mo i Ranaan oli rajalta vain 40 km, joten pysähdyimme siellä. Oli sunnuntai ja kaupunki oli aivan autio. Nostimme hieman käteistä automaatista ja jatkoimme ajamista.




Matkan varrella näkyi havumetsiä, jokia, vesiputouksia ja lumihuippuisia vuoria ja välillä ihan Norjalaista maaseutuakin. Seuraavan kerran pysähdyimme napapiirillä, siellä oli vielä valtavasti lunta. Kävimme katsomassa tämän Polarcirkenin ja vilkaisimme samalla ruokien hintoja, pizza maksoi 220 kruunua (vajaa 23 euroa), kivikasoja oli lukuisia ja napapiirin ohi meni junakin.




Pari automaattista tietullia oli Fauksen kaupungin jälkeen, mutta me vaan ajettiin siitä eikä maksettu mitään eikä perästä ole mitään kuulunut... Saavuimme n. klo 17 Bodohon ja kävimme satamassa katsomassa mihin aikaan lautta lähtisi kohti Moskenesia. Se lähtisi noin tunnin kuluttua, mutta olimme jo aika väsyneitä päivän ajamisesta, joten etsimme leirintäalueen ja menimme sinne yöksi. Leirintäalue oli kivalla paikalla meren äärellä, mutta lentokenttä oli ihan vieressä, joten saimme säännöllisesti katsoa laskeutuvia ja lähteviä lentokoneita. Lähempänä lentokenttää oli ilmailu/lentokonemuseo, mutta emme sinne nyt menneet. Leirintäalueen vieressä ihan kävelymatkan etäisyydellä oli myös ulkoilmamuseo. Rannalta näkyi hienoja maisemia ja olin innoissani Lunni linnusta minkä näin kallioiden päällä. Ennen leiriin tuloa ajoimme Bodon kaupungin läpi ja vaikka emme siellä varsinaisesti pysähtyneet, niin jotenkin sain todella kivan ensivaikutelman, vaikutti kotoisalta pieneltä kaupungilta.





Yön ääni: Lentokoneet


Päivä 3. Bodø-Moskenes-Haukland


Ajoimme aamulla lauttasatamaan ja jännitimme mahtuisimmeko mukaan. Mahduttiin me ja lauttamatka maksoi vähemmän kuin olin luullut (859 NOK). Lautta oli siistin ja uuden oloinen ja aikamme meni maisemia katsellessa. Kun pääsimme avomerelle, alkoi lautta heilua todella paljon, oli todella kova tuuli. Minusta se keikkuminen oli vain hauskaa, mutta osa matkustajista oksenteli. Oli pilvinen päivä, mutta Lofootit näkyi horisontissa. Täältä tullaan! Lauttamatka kesti 3 tuntia ja 45 min.





Kun saavuimme perille, olin jälleen aivan myyty. Ihastuin heti näihin maisemiin, miten kaunista täällä on. Ei vitsit! Kapeiden teiden varrella oli pieniä kalastajakyliä ja upeita vuoria.



Katsoimme kartasta sopivan matkan päästä meille leiripaikan ja ajoimme ensin Utakleiviin. Oli tosi kaunis paikka ja niin rauhallista. Utakleiviin oli maksullinen tie ja maksullinen leiriytyminen, joten emme jääneet sinne vaan ajoimme takaisin vuoren toiselle puolelle Hauklandiin. Siellä oli pitkä valkea hiekkaranta, turkoosia vettä, kauniit vuorimaisemat ja muutama muukin teltalla leirissä. Tuoksui maaseutu ja tässä leirissä oli onneksi myös maksuton ulkowc käytettävissä. Tämä oli aivan huikea löytö, en ollut uskoa että näin pohjoisesta löytyy turkoosin väristä vettä!






Lähdimme iltapäivällä leiristä kävelylle, kävelimme pientä loivan jyrkkää huoltotietä pitkin ylöspäin. Matkan varrella oli tosi paljon lampaita ja muutama pieni lampi ja vesiputous näkyi myös. Päädyimme eräälle bunkkerille ja siellä tapasimme erään pariskunnan jotka kysyivät meiltä, jos tiedämme missä Himmel tind on? Himmel.. mikä? En ollut kuullutkaan. He kääntyivät takaisin ja mekin pian perästä, paluumatkalla näimme kuinka ihmiset siitä reitin alkupäästä kiipesivät vuorelle vievälle polulle. Siellä se Himmel tind on, ihan meidän leirin yläpuolella.




Suunnittelimme illalla leirissä seuraavaa päivää: Nukkuisimme aamulla oikein pitkään, tehtäisiin hyvä aamupala, sen jälkeen käytäisiin patikoimassa tuolla Himmel tindillä ja vietettäisiin museopäivää Lofooteilla.



Yön ääni: Lampaiden määkintä


Päivä 4. Lofootit-Harstad


Mitä suunnittelimmekaan eilen? No, emme nukkuneet pitkään vaan heräsimme todella aikaisin järkyttävään myrskyyn, itseasiassa koko yön satoi ja tuuli. Ei olisi millään malttanut nousta ylös lämpimästä makuupussista. Siinä säässä ei kyllä aamupalaa trangialla valmisteltu. Emme tienneet mihin tämä myrsky kehittyisi ja totesimmekin samantien, että tänään saamme unohtaa patikoinnin. Pakkasimme leirin kasaan, kastoimme kengät ja lähdimme jatkamaan autolla matkaa. Saavuimme hetken kuluttua Viikinki museon pihaan, mihin olimme halunneet nimenomaan mennä. Eihän se ollut näin aikaisin aamulla tietenkään vielä auki. Jäisimmekö tähän odottamaan pariksi tunniksi? Päätimme luopua viikingeistä ja jatkaa jälleen matkaa. Horisontista näki vuoria siellä sun täällä, mutta muuten maisemat olivat aivan harmaat sateen ja sumun peitossa. Ei siis pitkään nukkumista, ei aamupalaa, ei patikointia eikä suunniteltua museokäyntiä.






Täällä Lofooteilla oli aika paljon viikinkeihin ja maailmansotaan liittyviä museoita. Ajettiin Svolvaeriin ja menimme käymään edes WWR 2 sota(muisto)museossa. Tykkäsin kun siellä oli tosi paljon konkreettisia tavaroita joita katsoa. Kiva pieni museo, sisäänpääsymaksu oli 80 NOK.



Sade lakkasi ja sää alkoi selkenemään, pysähdyimme erään sillan juurelle tekemään lounasta ja kuivattelemaan vaatteita ja tarvikkeita. Saimme kotisuomesta tekstiviestitse tiedon, että Harstadissa paistaisi aurinko joten suuntasimme sinne. Olin kuullut aiemmin, mutta nyt huomasimme sen omin silmin; ajoimme koko ajan vain enemmän ja enemmän alamäkeen. Tämä oli myös syy siihen, miksi olimme valinneet reitin näin päin: se oli polttoaineystävällisempää. En kyllä tiedä missä kohtaa olimme niin korkealle joutuneet, mutta alas tulimme todella paljon, yhdessä vaiheessa oli pitkä 8 % alamäki. Tuntui, että vastaantulevilla autoilla oli vain pelkkää ylämäkeä edessä. Matkan varrella oli myös monia monen kilometrin pituisia tunneleita, yksi oli jopa 6,4 km pitkä. Samalla tajusimme, että jätimme koko ajan Lofootteja taaksemme. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Juuri eilen tänne vasta tulimme. Huono sää harmitti tosi paljon, enkä näin jälkeenpäin ajateltuna tiedä miksemme jääneet odottamaan sään selkenemistä, ehkä siksi että emme tienneet kuinka kauan meidän olisi pitänyt odottaa ja tuuli riepotteli vettä telttaan sisälle.




Borkenesissa ajelimme niemen kärjen ympäri maisemia katsellen, siellä paistoi aurinko, näkyi komeita vuoria ja aivan turkoosia merta jälleen kerran. Todella hieno maisemareitti ja kerrankin selkeä sää nähdä maisemia. Harstadin kaupungissa emme varsinaisesti lainkaan pysähtyneet vaan ajoimme sen läpi leirintäalueelle jonne laitoimme leirin pystyyn. Yksi yö maksoi 220 kruunua, leirissä oli maksullinen suihku. Olin koko reissun ajan säästänyt lettutaikinaa ja tänään päätin valmistaa meille lettuja, mutta eihän ne nyt onnistuneet, paloivat ja menivät aivan pieniksi palasiksi.

Leiripaikan edessä oli satoja ellei tuhansia lintuja, ne pitivät aivan valtavaa mekkalaa, seurattiin koko illan näiden lintujen elämänmenoa. Täälläkin oli niin kaunista, mikä mahtava tiskaus näköala täällä oli.





Yön ääni: Hitsin linnut!


Päivä 5: Harstad-Abisko-Kalix


Olin aivan verta itkemässä kun tänään aloitimme jo kotimatkan. Meillä oli ollut niin hieno matka tähän mennessä, että päätimme jo reissun päällä, että seuraavana vuotena jatkaisimme siitä mihin nyt jäätiin. Lofootit on koettava uudestaan, paremmalla säällä. Pysähdyimme Breikvikissä, mistä löysin aika edullisesti outlet myymälästä itselleni aidon norjalaisen villapaidan. Matkamme eteni suhteellisen hitaasti kun otimme paljon taukoja.


Maisema muuttui jälleen, kun ylitimme rajan takaisin Ruotsin Riksgränsenillä. Se oli hämmentävän söpöä aluetta, lukuisia pieniä mökkejä kallioiden päällä keskellä erämaata. Emme osanneet odottaa sellaisia maisemia ja lisää oli vielä luvassa. Hetken päästä saavuimme Abiskoon, josta emme myöskään olleet siihen mennessä ikinä kuulleetkaan. Täälläkin oli tänään pilvistä mutta silti maisemat olivat aivan mykistyttävän karuja ja kauniita. Mies sanoi heti maisemat nähdessään, että nämä miellyttivät häntä jopa hieman enemmän kuin juuri nähdyt Norjan vuoret. Tämä on alue mihin aiomme vielä palata ajan kanssa!




Pidimme Abiskossa kahvitauon, tarkoitus oli etsiä jo aika pian jokin leiripaikka. Ajoimme Kiirunaan toiselle tauolle ja voin sanoa, että sitten Kiirunan jälkeen ei ollut sitten yhtään mitään moneen tuntiin. Se oli aivan valtavan pitkästyttävä pätkä, huoh. Harmi. Onneksi autossa oli polttoainetta, sillä polttoaineasemiakaan ei juurikaan ollut matkan varrella. Pysähdyimme Överkalixiin syömään miehen himoitsevat kebabit, mitkä löytyi edelliseltä Kilpisjärven reissulta.


Meidän leirin etsiminen venyi ja venyi suurimmaksi osaksi vesisateen takia ja olin katsonut kartasta sopivan leiripaikan, mitä kävimme sitten etsimässä sitä kuitenkaan löytämättä. Olimme molemmat jo todella väsyneitä, eikä sopivaa leiripaikkaa mistään meinannut löytyä. Ajoimme lopulta Kalixiin asti leirintäalueelle. Tämä päivä ei mennyt kyllä yhtään putkeen. Radiosta soi parhaillaan kappale jossa laulettiin "It's have been a long day...we have come a long way...since we began", se vähän nauratti ja sai meidät paremmalle mielelle. Ei ollut todellakaan tarkoitus tulla yhden päivän aikana jo näin alas, olimme olleet tien päällä jo 12 tuntia lukuisat tauot mukaanlukien. Leirintäalueella vastaanottovirkailija hämmentyi ja hytisi, kun ilmoitimme nukkuvamme teltassa. Ehkei Ruotsissa ole kovin yleistä teltassa nukkuminen?

Yön ääni: Humalainen mies joka herätti kaikki huudollaan keskellä yötä


Päivä 6: Takaisin Pohjanmaalle


Aamulla pakkasimme leirin kasaan viimeisen kerran ja lähdimme ajamaan takaisin Suomeen. Kyllä kirpaisi jättää mahtavat maisemat taakse ja palata Suomen maalle, en tykännyt lainkaan. Olin niin menettänyt sydämeni Norjaan. Hajotti, olin aivan jarrut päällä. En halua takaisin, en halua kotiin. Tämän takia palasimme seuraavana vuotena takaisin, mutta Pohjois-Norjaan. Paljon ehdimme nähdä lyhyessä ajassa ja ihastua täysin. Suomi tuntui Norjan jälkeen hyvin tylsältä maalta, se kontrasti oli niin suuri kun vuoret jäivät taakse. Pysähdyimme vielä Haaparannassa Haglöfsin outlet myymälässä tehden löytöjä. Laitoin puhelimen netin takaisin päälle, oli tehnyt todella hyvää olla ilman mitään vempaimia lähes viikon ja oli ollut niin ihanaa suunnistaa ihan tavallisen kartan ja teiden numeroiden avulla.

Kustannuksia meillä meni ainoastaan Vaasa-Uumaja laivamatkaan ja lauttaan mikä lähti kohti Lofooteja. Tietulleihin ei mennyt rahaa ja leirintäalueet maksoivat keskimäärin 15-23 euroa yöltä. Tankattiin auto 3 kertaa eikä jokaisella kerralla ollut tankki vielä tyhjä, tankattiin kun oli mahdollisuus. Ruoat tuotiin kaikki mukanamme, joten ainut ruoka minkä Norjan puolella syötiin oli lauttamatkan hotdog, se oli muuten tosi hyvää! Eli Norjaan lähdimme aivan pienellä budjetilla.

Tuun kesän aikana lisäämään blogin Instagramiin lisää kuvia reissusta, koska kuvia oli niin paljon. Sieltä niitä voi käydä kurkkaamassa :)

Kommentit

Suositut tekstit