Roadtrip Kilpisjärvelle

Hyppäsimme heinäkuussa 2014 ystäväpariskunnan kanssa asuntoauton kyytiin ja suuntasimme kohti pohjoista. Matka alkoi lupaavasti, oli luvattu todella hienoja ja helteisiä kelejä ja lähdimme matkaan iloisesti ja innoissaan. Ensimmäinen pysähdys oli Kalajoella, missä laitoimme leirin pystyyn Hiekkasärkille. Oli ihana ilma, ihana päivä, mutta väsytti. Pojat kävivät pelaamassa minigolfia ja frisbeeta ja me tytöt chillailtiin kuunnellen musiikkia, meillä oli hauskaa. Hiekkasärkillä oli paljon ihmisiä ja lapsiperheitä, onhan se ihanteellinen kohde kesäpäivän viettoon. Seuraavana päivänä meni Jukuparkissa kolmisen tuntia, vesipuisto teki hyvää sillä asteita oli +28. 


Olimme pari yötä Kalajoella, mistä jatkoimme kohti Pelloa. Tauot pidimme Torniossa ja Napapiirillä, missä tapasimme erään Amerikkalaisen miehen. Joka kerta on mielenkiintoista tavata Suomessa ulkomaalaisia turisteja, haluan aina kuulla mistä he tulevat, mihin ovat menossa ja kauanko ovat matkan päällä olleet. Perillä Pellossa oli +29 astetta lämmintä, Kalajokeen verrattuna leirimme oli tosi rauhallinen. Leiriin päästyämme menimme heti uimaan, oli aika kova virtaus Tornionjoessa, vastarannalla oli Ruotsi. Illalla kävimme vielä kävellen Pellon keskustassa. Kuuntelimme Vesa-Matti Loirin Lapin kesää ja odotimme jo kovasti huomista Kilpisjärveä. Hyttyset kiusasivat koko yön.



Aamulla jatkoimme taas matkaa ja pysähdyimme Muoniossa tankkaamaan ja seuraavan kerran pysähdyimme Muotkatakassa, joka on Suomen maanteiden korkein kohta 565 metriä. Tästä kun jatkaa takaisinpäin etelään, huomaa kuinka pitkästi alamäkeen sitä saakin ajaa. Täällä oli tosi hienot maisemat! Olimme jo 12.30 Kilpisjärven retkeilykeskuksessa. Aurinko paistoi ja ilmassa oli pientä vuoristoilmaa. Laitoimme leirin pystyyn Saana tunturin juurelle, hienompia maisemia saa hakea. Ihmettelimme tuuriamme sään suhteen, tällainen helle näin pohjoisessa eikä hyttysiä.



Lähdimme melkein heti Malla-veneelle joka vei meidät Kilpisjärven toiselle puolelle, sieltä patikoitiin vielä 3 km matka kolmen valtion rajapyykille. Taustalla näkyi komeita vuoria ja luntakin oli vielä tuntureiden päällä vaikka oli heinäkuu. Rajapyykin ympärillä pyörittyämme kävelimme takaisin veneen luo. Venematka maksoi 25 euroa ja koko retki kesti 3 tuntia. Retken jälkeen kävimme syömässä retkeilykeskuksessa hyvät pitsat. Harmitti enemmän kuin paljon, ettei jatkettu tällä reissulla Norjan puolelle vaikka näin lähellä oltiin. Se oli kuitenkin muun porukan yhteinen mielipide, Norjan vuoro olisi joku toinen kerta ihan oman ajan kanssa (Norjan reissu toteutuikin seuraavana vuonna). 




Seuraavana päivänä lähdimme kiipeämään kohti Saana-tunturia. Reitti alkoi heti ylämäellä ja olin heti jo ihan poikki, kokonaismatka yhteen suuntaan huipulle on 4 km ja alussa sai kävellä rappusia varmaan parin kilometrin verran, kyllä kirosin niitä rappusia (huonon kunnon syytä). En saanut hengitettyä, oli kuuma, jano, hiki. Onneksi tuli hieman tasaisempiakin kohtia, ettei ollut jyrkkää nousua koko aikaa, toiset vaan juoksivat rappuset ylös. Lopulta kun tunturin päälle pääsimme, avautui sieltä todella hienot maisemat joka suuntaan, näkyi vuoria, tuntureita, järviä myös Ruotsin ja Norjan puolelle. Tämä on ollut kyllä yksi hienoimmista paikoista missä olen käynyt! Alas tultuamme tärisivät jalat todella kovaa, tämä kertoi vain huonosta kunnosta ja reitin rankkuudesta. Meillä meni kokonaisuudessaan aikaa noin 3 tuntia käydä huipulla. 





2 yön jälkeen laitoimme leirin jälleen kasaan ja suuntasimme Karessuvannolta Ruotsin puolelle. En tiedä mikä väsytti, mutta nukuin lähes jokaisen siirtymän asuntoautossa. Ruotsin puolella hidastivat kapeat tiet ja tietyöt ja seuraavaksi pysähdyimme syömään Överkalixiin hyvät rullakebabit, mies kehui niiden olevan parasta kebabbia mitä on syönyt. Yövyimme seuraavan yön Luulajassa leirintäalueella, siellä oli todella paljon Norjalaisia. Ensimmäistä kertaa reissun aikana oli huonompi sää, ukkosti niin että maa tärisi. Olimme vain ja pelasimme asuntoautossa lautapeliä. Ihastelin naapurin ruotsinlapinkoiraa, oli ihan meidän oman koiran näköinen, leirintäalueilla todella monilla oli omat koirat mukana. Seuraavana päivänä ajoimme Haaparannan kautta kotia päin. Olimme matkassa viikon ja polttoainetta meni asuntoautoon noin 400 euron verran. 


Palaamme tänä vuonna syksyllä takaisin Kilpisjärvelle ja toteutamme samalla meidän kolmannen Norjan matkan. Olen siitä taas todella innoissani! 

Kommentit

  1. Meidän oli tarkoitus käydä Kilpisjärvellä tai Lofooteilla viime kesänä, kun meillä oli asuntoauto käytössä, mutta lopulta läntinen Eurooppa vei kuitenkin voiton. Teltan kanssa en viitsisi tuonne pohjoiseen lähteä, koska auton mukavuudet tekisivät matkasta kivemman ja hyttysistäkin pääsee asuntoauton kanssa paremmin eroon. Komeita maisemia siellä olisi. Tykkään kuitenkin yhdistää kaupunkeja ja luontoa samaan matkaan, ja kun kaupunkeja ei tuolla pohjoisessa ole, niin en tiedä kuinka hyvin lopulta viihtyisin. Joskus olisi kuitenkin kiva käväistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuntoauto oli kyllä kätevä, kun koti liikkui mukana. Pari kertaa ollaan oltu Pohjois-Norjassa pelkällä teltalla ja kyllä siinä pientä erähenkeä saa olla mukana :) Asuntoauto olis kyllä helppo koirien ja lapsen kanssa mut lähetään taas teltalla, tuo on kyllä niin luontopainotteista seutua, kaunista siellä on! :)

      Poista
  2. Vau, upean kuuloista ja näköistä. Olen ollut noissa samoissa maisemissa joskus lapsena, mutten muista reissusta kuin pieniä välähdyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! 😍 Suosittelen käymään vielä uudestaan, niin upea paikka!

      Poista
  3. Itse olen lapsena käynyt Kilpisjärvellä noin 10 kertaa talvilomalla tai kesällä, kun täti asui siellä. Muistan, kun Saanan taakse mentiin moottorikelkalla erämökille. Siellä oli hyvä pulkkamäki ja aikuiset teki makkaraa. Paikka teki ison vaikutuksen pieneen ihmiseen. ��

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit