Päivä Manhattanin ulkopuolella Amerikan sukulaisten kanssa

Ennen matkaamme olin yhteydessä Amerikan sukulaisiimme, jotka asuivat New Yorkissa. He olivat kuulleet äitini kautta, että olisimme tulossa sinne lomalle. Sovimme treffit ja minua hieman jännitti, sillä he olivat minulle täysin tuntemattomia, nippa nappa tiesin mitä kautta he olivat minulle sukua. Pariskunta oli tavannut toisensa täällä Nycissä kun olivat tulleet WTC iskujen jälkeen punaisen ristin kautta auttamaan.

He hakivat meidät aamulla ja lähdimme ajamaan Manhattanin läpi kohti pohjoista, Bronxin ohi, Yankee stadiumin ohi. Pysähdyimme kahville eräälle huoltoasemalle, mikä tavallaan muistutti ABC:tä mutta silti ei kuitenkaan. Siinä vaiheessa maisema oli muuttunut väljemmäksi, yksittäisiä omakotitaloja oli vähän siellä täällä. Maisemat oli hienot, kukkuloita oli joka puolella mutta oli vaan niin harmaa sää. Ylitettiin Hudsonin joki ja kaikki mitä auton ikkunasta nähtiin oli jo itsessään nähtävyyttä. Tosi kiva päästä suurkaupungista hetkeksi pois ja nähdä vähän muutakin.



Pysähdyimme Poughkeepsie nimiseen kaupunkiin, missä käytiin syömässä matkan parhaimmat hampurilaiset. Hampurilaisketjun nimi oli Five Guys ja olemmekin suositelleet sitä kaikille! Toki muita vertailukohteita ei jenkeistä itselläni ole... Siellä sai itse valita mitä laittaa hampurilaisen väliin, saatiin tosi paljon ranskalaisia, nekin tosi hyviä ja ne tehtiinkin paikan päällä suoraan perunasta. Juoma-automaatista oli ensin varmaan 20 eri sorttia ja niiden alta löytyi vielä lisää eri makuja. Valitsin itse tietysti mansikka fantan! :) Huomasimme viimeisenä päivänä Manhattanilla, että tämä ketju löytyi myös sieltä.

Tiet eivät olleet täällä erityisen hyvässä kunnossa, paljon isoja kuoppia. Autoilijat ajoivat jotenkin tosi siksakkia täällä, eivät pysyneet omilla kaistoillaan, välillä ajettiin keskellä viivaa ja seilattiin puolelta toiselle. Saattoi olla 3 kaistaa ja kaikki 3 tai 4 autoa olivat kaikki aivan epäjärjestyksessä siinä.

Sukulaisia tietysti kiinnosti miten systeemit toimii meillä Suomessa ja olinkin kuulevinani hieman katkeraa äänensävyä, kun tuli puheeksi turvallisuus, koulutus, sosiaalituet, osaaminen ja tekniikka. Meillä on kyllä asiat todella hyvin täällä Suomessa.



Amerikan sukulaiseni vei meidät F.D.R museoon. Roosevelt oli Yhdysvaltain presidentti toisen maailmansodan aikaan, eikä minulla ollut mitään hajua tästä tyypistä ennen tänne tuloa. Kävimme ensin hänen kodissaan, jossa oli 72 makuuhuonetta ja vain 2 kylpyhuonetta, näitä huoneita kävimme kurkkaamassa. Oli aika iso koti!





Tämän jälkeen mentiin sen kirjastoon joka toimi museona, siellä kerrottiin paljon sen vaimosta Eleanorista. Oli tosi paljon tekstejä ja sodan aikaisia juttuja, minua nyt ei hirveästi kiinnostanut eikä kovin paljoa jäänyt päähän kun en paljoa tajunnut. Mies on enemmän historiasta kiinnostunut ja siitä perillä, joten hän sai käynnistä enemmän irti. Olipahan kuitenkin yleissivistävä visiitti itselleni! Siellä vierähti lähemmäs 3 tuntia.



Kun museokierros oli loppusuoralla ja odotin kartanon pihalla muita, iski yhtäkkiä kova ikävä meidän koiria. Oli aikaa miettiä, mitä heille mahtaa siellä kaukana kuulua. Olimme olleet monta päivää jo suurkaupungissa ja liikkuneet ripeää vauhtia paikasta toiseen. Nyt oli ensimmäinen kerta moneen päivään kun pysähdyin ja kuuntelin hiljaisuutta. Tämä kokemus on ollut todella mieleenpainuva, tajusin kuinka paljon hektisyys, kiire ja kaupunkiolosuhteet laittavatkaan omia tuntemuksia sivuun. Tiedän tänä päivänä, että olen enemmän luonto kuin kaupunki-ihminen. Nycissä konkreettisesti näki, mitä kiire tekee. Manhattanilla huikkasin miehelleni kun käveltiin kadulla, että mihin meillä on näin kova kiire? Me käveltiin tosi ripeää vauhtia, samassa tahdissa kuin paikallisetkin eikä meillä oikeasti ollut yhtään mihinkään kiire, se kiire vain tarttui.


Käytiin lähistöllä vielä jonkun rautatierakentajan pihassa katsomassa sen isoa kartanoa, jossa oli jotain 52 huonetta ja sillä oli todella iso piha tai oikeastaan puisto kukkulan päällä.

Paluumatkalla näimme sellaisen ulkoilma elokuvateatterin, mihin sai ajaa autoilla. Se oli jännä nähdä! Ajeltiin pikku kylien läpi, nähtiin paljon dinner paikkoja ja jenkkiläisiä taloja. Pysähdyimme Cold Springs nimiseen pieneen kylään syömään. Söin chicken pot pien amerikkalaisen oluen kera ja jälkkäriksi juustokakkua ja paahdettua omenapiirakkaa jäätelöllä, oli tosi hyviä! Annoimme tuliaiset ja näytimme kuvia sukulaisista ja Suomesta.




Ruoan jälkeen kävelimme Hudson joen varteen ihastelemaan maisemia, paikka oli tosi helluinen ja maisemat hienot harmaasta ja sateisesta säästä huolimatta. Tykkäsin nähdä tällaisen aidon, tavallisen jenkkiläisen kylän.

Manhattanille ajettiin Hudson joen toista puolta pitkin takaisin, ajoimme hieman korkeammalla, mutta emme juurikaan maisemia nähneet kun oli jo ehtinyt tulla pimeää. Oltiin melkein 12 tuntia tänään matkassa. Kun pääsimme takaisin asunnolle, odotti siellä yksi innokas Kanadalainen jääkiekkofani, joka kertoi jääkiekkokokemuksia Suomesta, niitä oli kiva kuunnella. Tykkäsi Teemu Selänteestä hirveän paljon ja tunsi muutenkin hyvin kaikki Suomalaiset jääkiekkopelaajat. Ihana tapaaminen :)

Amerikan sukulaisiin olen tämän jälkeen pitänyt yhteyttä ja meidän piti tavata uudestaan Floridassa, mutta se matka ei toteutunut. Seuraavalla kerralla sitten, kutsu on voimassa Yhdysvaltoihin uudestaan ja hekin ovat tulossa Suomeen vielä käymään, varmasti mukava nähdä missä heidän juurensa ovat!

Kommentit

Suositut tekstit