perjantai 11. joulukuuta 2015

Suomalaiset maailmalla

Tuli mieleen kertoa, kuinka joskus viihdytän itseäni matkoilla. Kun olen ulkomailla, niin tykkään katsella ihmisiä, miltä he näyttävät ja koitan arvella minkä maalaisia he mahtavatkaan olla, varsinkin alueella jossa esiintyy paljon turisteja. Mutta harrastan myös jonkin sorttista "suomi bingoa". Kuulostaa vähän hassulta... :)

Itselläni on näin suomalaisena jokin suomi tutka päällä. Saatan kaukaa katsoa että *nuo näyttävät ihan suomalaisilta* ja sitten jännitän ja koitan selvittää (kuuntelemalla) olenko osunut oikeaan. Lähes joka kerta olen. Se on aika hassua. Tätä on tapahtunut monia kymmeniä kertoja, siksi se onkin aika hauskaa, kun joka kerta jännittää tuliko täysi osuma. En siis kuitenkaan hyökkää heidän kimppuunsa, vaan pidän asian omana tietonani. Kun mieheni kanssa reissataan, niin mieheni saa lomamme aikana monet tökkäykset kylkeen kun olen taas kärppänä "hei, nuo on varmaan taas suomalaisia, kato nyt, kuuntele kun menevät ohi". Vaikken mitään palkintoa oikeasta arvauksesta saakaan, niin siinä on se oma viehätyksensä (hupinsa kullakin..) hihi.

Eihän tässä niinkuin yhtään mitään järkeä siis ole. Kunhan on hauskaa ajanviihdettä. Kroatiassakin tulimme bussipysäkille ja tunnistin heti yhden pariskunnan suomalaisiksi. Bussi tuli ja olimme astumassa paikalliseen bussiin, sai mieheni taas tökkäyksen kylkeen ja kuiskauksen "näetkö tuon pariskunnan tuolla bussin sisällä, lyödäänkö vetoa että ne on suomesta" ja kyllä olivat. Sillä myös samaisella bussikyydillä matkusti kaiken kaikkiaan 14 suomalaista. Tunnistin heidät heti, vaikken heidän puhettaan heti kuullutkaan. Aloin siinä bussin penkillä miettiä, että jos suomessa on vajaa 6 miljoonaa asukasta, ja kuinkahan monta mahtoi sillä hetkellä olla Dubrovnikissa ja juuri tällä samaisella bussimatkalla oli sattumalta 14 suomalaista. On se nyt aika hyvin. Kun ei niihin nyt koko aikaa siellä kuitenkaan törmännyt. Siinä samaisella bussin penkillä mietin taas lisää. Mietin että miksi tunnistan kaikki suomalaiset? Sitten tulin siihen tulokseen, että jos miettii meidän naapurimaita, venäjää, onhan venäläiset eri näköisiä kuin suomalaiset, virolaiset myös. Pukeutumistyyli on erilainen ja toki ulkonäkö muutenkin. Ruotsalaiset ja norjalaiset, jokseenkin tunnistettavia myös. Heidät tunnistaa kyllä myös helposti ja ovat kuitenkin hieman erinäköisiä kuin suomalaiset. En ole kertaakaan erehtynyt luulemaan ruotsalaista suomalaiseksi. Hassua sekin.

Syvällisiä mietintöjä bussin penkillä. Sitten mietin vielä lisää, että onko loppupeleissä yhtäkään muuta maata, jotka muistuttaisivat meitä suomalaisia ulkonäöllisesti? Ei tullut kyllä mieleen. Tuleeko teille? Että kyllä me taidetaan aika persoonallisen näköisiä olla. Siis ihan kohteliaisuutena. Meissä on vaan jotain niin suomalaisia piirteitä. Suomalaiset vaan tunnistaa kaukaa! Teistä varmaan jokainen on kokenut sen, kun olette ulkomailla olleet ja jokin myyjä on heti huudellut suomeksi perään. Mutta kyllä hekin aika hakoja ovat tunnistamaan, mistä maasta kukin on.

Tiettyjä kansalaisuuksia erottaa helpommin kuin toisia, onhan näitä ihmisiä maailmalla. Siksi tämä onkin niin hauska harrastus, kun ihmiset ei lopu kesken ja sitä voi laajentaa koko ajan. Oppia tunnistamaan ulkonäöltä ja oppia tunnistamaan kieliä. Lentokentällä olisikin hyvä mahdollisuus oppia tuntemaan eri kansalaisuuksien piirteitä, jokaisen lähtevän portin kohdalla. Hahaa! Siitä sainkin hyvän idean lentojen pitkien vaihtovälien ajan tappamiseen ;) Ulkonäön lisäksi on kiva arvoitella vieraankuuloista kieltä, että mikä kieli mahtaa olla kyseessä.

Kroatian reissulla, tuli hotellimme ravintolaan syömään pariskunta, jonka nainen oli kovasti pukeutunut jotenkin suomalaisittain, hieman "marimekko tyylisesti" musta mekko, jossa oli valkoisia palloja, valkoiset paksut helmet kaulassa ja lyhyet hiukset. Hän oli niin suomalaisen näköinen mutta mies taas ei ollut niin tyypillisen suomalaisen näköinen. En kuullut heidän puheettaan, joten asia jäi loppuiäkseni vaivaamaan, olivatko he lopulta suomalaisia vai eivät!

Monesti tekisi ihan hirveästi mieli sanoa jotain ja haluaisin puhua ihmisten kanssa, mutta olen niin huono keksimään puhuttavaa tuntemattomien kanssa, pitäisi yrittää opetella jotain small talkia tai jotain! Päässäni saattaa pyöriä sata lausetta (tai sitten ei tosiaankaan pyöri edes yhtä lausetta), jotka tekisi mieli sanoa, mutta silti mietin vaan hiljaa mitä ihmettä sanoisin :) Suomalaiset kun eivät ole small talk kansaa. Sitten minulta kysytään että "miksi sun pitäisi niille puhua?" , "mitä asiaa sulla niille mukamas olisi?". Niin...

Matkustamisessa onkin se ihana puoli, että tapaa muun maan kansalaisia jotka ovat avoimia ja sosiaalisia ja osaavat vetää keskustelua, siihen onkin sitten niin paljon helpompaa heittäytyä mukaan. Dubrovnikissakin olin onnen kukkuloilla, kun tapasimme Montenegron retken jälkeen seuraavana päivänä samaisella retkellä olleen nuoren jenkkiläis pariskunnan, joiden kanssa oli niin mukava ja helppo jutella, jäin heitä melkein jopa kaipaamaan. Se on se ihana rikkaus matkoilla, kun tapaa ja tutustuu muun maalaisiin ihmisiin.  

Kun olin yksin reilireissullani muutama vuosi sitten takaperin, olin jo ollut muutaman päivän seurustelematta kenenkään kanssa. Näin pienen tsekkiläis kylän rautatieasemalla toisia suomalaisia. Hyökkäsin sinne tervehtimään, aikomuksenani kysyä hieman heidän reissusuunnitelmistaan. Kyseessä oli pariskunta ja mies ainakin vaikutti hieman helpommin lähestyttävältä, nainen taas näytti hieman kauhistuneelta ja ilmeestä näki, että etkai vaan meinaa meidän kanssa ruveta puhumaan! Ei halunnut sitten millään jatkaa keskustelua ja juna johon hyppäsimme oli vain parin vaunun mittainen ja nainen ohjasi miehensä mahdollisimman kauas istumaan minusta. Heh. Jotenkin tuli harvinaisen selkeästi viesti perille. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jos toiset suomalaiset tulevat juttelemaan ulkomailla. Ehkä se on vain toisille helppo tapa lähestyä kun on vieraassa maassa, kun on yhteinen kieli. Mutta ymmärrän hyvin sen pointin, että eihän ulkomaille lähdetä toisten suomalaisten kanssa seurustelemaan. Ja joskus saattaa kyllä ärsyttää,kun tahtoisi olla ns rauhassa suomalaisista niin niihin törmää silti (kuten tälle pariskunnalle kävi). Kyllä sitä joskus loman jälkeen tokaisee että "ihanaa kun ei ollut niin paljon suomalaisia".

Jutteletteko te ulkomailla muiden suomalaisten kanssa?

Sellainenkin juttu tuli mieleen suomalaisista, kuinka hauskaa se on nähdä kuinka avoimiksi suomalaiset muuttuvat heti ulkomailla. Ulkomailla suomalaiset tulevat helpommin keskustelemaan avoimesti myös muiden suomalaisten kanssa, "hei! ai tekin olette suomesta" on aika yleinen kuulo. Voisin kuitenkin väittää, että tämä ei päde jokaisessa maassa, en ole törmännyt (muistaakseni, en ole 100% varma) esimerkiksi Tallinnassa, siihen että joku toinen suomalainen olisi tullut vetämään hihasta kun näkyy muitakin suomalaisia, ymmärrätte varmaan.

Ja jokainen tietää kuinka helposti suomalaiset kotimaassa ryhtyvätkään tuntemattomien kanssa juttelemaan... :) Ulkomailla suomalaiset on hyvin avoimia, ystävällisiä ja juttelevat vieraiden kanssa helpommin, miksi me ollaan kotimaassa sitten taas niin sulkeutuneita? Jotkut esteet häviää kun lähdemme rajojemme ulkopuolelle.

Tämä ei kuitenkaan aina ulotu vain suomalaisiin, tämä *minkämaalainen mahdat olla* leikki. Mauritiuksen koneessa istui meidän vieressä käytävän toisella puolella nimittäin yksi ikäiseni pariskunta, jotka puhuivat keskenään englantia, mutta se ei ollut kummankaan äidinkieli. Siinähän oli sitten pitkä lentomatka miettiä ja koittaa arvailla minkä maalaisia he mahtoivat olla. Mies oli jotenkin niin "jännän" näköinen, etten osannut lainkaan arvata mistähän hän olisi mahtanut olla kotoisin. Hän puhui sujuvasti englantia. Minä veikkasin belgialaista ja mieheni kroatialaista ja naista veikkasin venäläiseksi. Lopulta passin tarkastuksessa mies tiputti belgialaiset simpukkasuklaat pitkin terminaalia ja hänellä oli kädessään sininen passi (arvoitus ei ratkennut), mutta naisella näin olevan venäläinen passi. Miehen osalta jäi tämäkin loppuelämäksi arvoitukseksi. Minähän en tietenkään rohjennut heiltä kysyä, että mistä he mahtavat olla kotoisin. Olisi pitänyt kysyä... Tässä on se huono puoli, että jos jokin kansalaisuus jää arvoitukseksi niin se saattaa jäädä vaivaamaan... ;)

Ps. Jos törmäätte muhun, niin tulkaa juttelemaan! :D

torstai 19. marraskuuta 2015

Varjoinen puoli matkalaukkuelämästä

Heippa haamulukijat! Täällä ja elossa ollaan, vaikka toisin luulin 4 kuukautta sitten. Tämän kertainen teksti tulee olemaan henkilökohtaisempi ja syvällisempi puoli matkalaukkuelämästäni. Vihjasinhan täällä että syksystä on tulossa hieman erityinen ja salaperäinen ;) Sen jälkeen olenkin käynyt Kroatian, Montenegron, Kuuban ja Kanadan maaperällä. Ehkä näiden takia, en ole paljoa täällä kerinnyt käydä höpöttelemässä. Kiirettä on pitänyt koko syksyn mm. kaikkien matkojen valmistelujen takia. Olen istunut sohvalla kaikki illat, matkakirjoja lukien.

Tästä Kuuban matkasta todella harva tiesi yhtään mitään. Te jotka siitä tiesitte... Lukeuduitte nimenomaan niihin harvoihin :) Monet olivat aivan ihmeissään, että mikä juttu tämä on. Edellisellä viikolla olin vasta kotiutunut Kroatian matkalta ja taas olin johonkin menossa. Pöh! Sain niin houkuttelevan tarjouksen lähteä Kuuban reissulle mukaan, etten vain pystynyt kieltäytymään, ajattelin vielä lisäksi, että se olisi kiva syntymäpäivälahja itselleni.

Jos joku väittää että minä matkustan paljon (en väitä yhtään vastaan), niin se ei tunne äitiäni. Häneltä olen perinyt tämän matkalaukkuelämän, joten tämä on täysin normaalia meidän perheessä. Häntä saan nimittäin syyttää nytkin, yllyttämisestä. 


Olimme nimittäin heinäkuussa perhejuhlassa, jolloin äitini sanoi ohimennen, että he ovat varanneet Kuubaan matkan ja samaan hengenvetoon kysyi "haluaako joku lähteä mukaan?", hyvä kun kerkesin edes kissaa sanoa kun nostin käteni ilmaan ja ilmoitin "minä lähden mukaan!". Siinä vaiheessa siirsin katseeni aviopuolisooni joka vimmatusti pudisteli päätään. Kysyin äidiltäni että koska he sinne mahtavat matkustaa? Vastaus oli että 30. lokakuuta. Olin jo keväällä varannut syksyksi matkan mieheni kanssa Kroatiaan, koska se katkaisisi kivasti syksyä. Mietin hetken ja ilmoitin, etten voi lähteä, sillä olemme edellisellä viikolla vasta palautuneet Kroatian matkalta. Äitini kysyi "Mitä sitten?"

Nii-in. Sitten menin ja varasin itselleni lennot. Täällä kerroin etten lentäisi tietyllä lentoyhtiöllä, joten varasin eri reitin kuin vanhempani. Heti kun olin lennot varannut niin tuli olo *mitä olen mennyt tekemään!* tajusin, että joutuisin olla erossa aviomiehestäni ja koiristani 10 päivää. Kamala paikka.

Sitten alkoi mietityttämään, että oliko tämä sittenkään kovin viisasta. Matkan varauksen yhteydessä tuli todella paljon erilaisia ns. jarruja tai esteitä, samoin vanhemmilleni. Aikaa kului ja mitä lähemmäs matkaa tulin, sitä enemmän alkoi ahdistamaan ja tuli tunne, että matkan aikana tapahtuu jotain, oli niin outo tunne, että minun ei pitäisi lähteä sinne. Yleensä olen ollut innoissani matkoistani, mutta nyt oli niin iso jarru päällä, etten pystynyt olla lähdöstäni mielissäni. En uskaltanut tai kehdannut kertoa kenellekkään matkastani. Ajattelin että on parempi kun en sano mitään. Päätin matkan varauksen jälkeen, että nyt elän pelkästään itselleni ja menen loppuvuoden kaasu pohjassa maailmalla ja elän omaa elämääni nyt täysillä. Sitten syksyllä tuli lisää jarruttajia/vastoinkäymisiä, jotka myös vahvasti puolsivat sen puolesta ettei minun kuuluisi lähteä juuri sinä ajankohtana Kuubaan.

Koska tunsin itseni niin epävarmaksi, jouduin itselleni hieman vakuuttamaan, että miksi käytän talvilomapäiväni pois jo näin aikaisessa vaiheessa, mutta lopputulos oli se, että marraskuu on vuoden parhain kuukausi lähteä suomesta pois. Seuraavassa kuussa olisi jo joululoma, sitten uusivuosi, loppiainen ja pian pääsiäinen, helatorstai ja vappu. Onhan siinä aikamoinen kasa arjen katkaisijoita keväällä, joten niiden varassa koitan jaksaa ensi kesään asti, kun taas loppuvuosi pukkaa yleensä tuntumaan pitkältä ja pimeältä kesäloman jälkeen, kun ei ole pyhäpäiviä katkaisemassa.

Tämän takia lähdin!

Oli siis niin ristiriitainen tilanne, jokin taisteli vastaan, mutta silti halusin lähteä vastoinkäymisistä huolimatta. Näin tämän matkan kuitenkin koko ajan mahdollisuutena, jota en halunnut hukata, ajattelin että katuisin kovasti jos en lähtisikään. En missään vaiheessa edes harkinnut matkan perumista, sillä tiesin, että kyllä minulta täytyy se rohkeus löytyä.

Tuli Kroatian matka, jolta oli todella kivaa tulla takaisin kotiin! Nautin kotona olosta niin paljon, etten millään olisi tahtonut taas lähteä seuraavalla viikolla matkaan (ristiriitaista kirjoittaa tällaisia fiiliksiä matkablogiin, sillä minähän olen rakastanut matkustamista ja olen aina ollut valmiina lähtemään). Sain kuitenkin muutamilta kovasti tsemppejä, että hyvin se menee ja nauti nyt täysillä kun pääset, tsemppien ansiosta tulin hieman kuopastani ylös ja aloin olla jo innoissani tulevasta matkasta. Näihin aikoihin oli mummoni kuitenkin joutunut sairaalaan, emmekä osanneet aavistaa että nämä olisivat hänen viimeiset viikkonsa, silloin tajusin yhtälön, että kaikki nämä tuntemukset johtuivat siitä, mitä nyt oli tapahtumassa. Pari päivää ennen Kuuban matkaa, hyvästelin mummoni, sillä näytti siltä, että päiviä on enää hyvin vähän jäljellä. Tiesimme kaikki, että mummo ei olisi tahtonut meidän peruvan matkaamme. Muutkin kehottivat meitä lähtemään, eikä kukaan loukkaantunut siitä, että lähdimme. Tuntui silti todella väärältä lähteä, oli todella huono omatunto lähteä. Tunsin syyllisyyttä siitä, että lähdin. Lähdin reissuun mieli alhaalla ja aika vastentahtoisestikin. Tärisin oikein kun astuin lentokoneeseen. Huoletti mahdollinen koti-ikävä sekä mummon tilanne.


Saavuin perille Kuubaan vuorokauden lentämisen jälkeen pää ihan pyörällä kaikesta lentämisestä ja turbulensseista. Olin Helsingissä nostanut rahaa xx euroa joka sisälsi myös majoituskustannukseni. En ollut koskenut rahoihin kertaakaan matkan aikana ja laskin rahani maahantulolomakkeeseen vielä kahteen kertaan juuri ennen Havannaan laskeutumista. Kun olin laskeutunut, kävin Havannan lentokentällä vaihtamassa rahaa euroista pesoiksi. Kiitos sinisilmäisyyteni, väsymykseni, ajattelemattomuuteni ja amatöörimäisyyteni, heitin koko setelinipun virkailijalle. Koska Kuubassa on erikseen paikallisten ja turistien rahoja, pyysi virkailija myös passiani. Kaivoin passini laukustani ja hän kysyi minulta paljonko rahaa tässä on, sanoin että xx euroa. Sitten hän alkoi laskea niitä, tässä on vain xx euroa (100 euroa vähemmän), katsoin lompakkooni, että annoinko liian vähän. Lompakossani ei ollut ylimääräistä, sanoin että siinä pitäisi olla xx euroa. Hän laski uudelleen, taas oli 100 euroa liian vähän. Olin niin hämmentynyt, olin pää ihan pyörällä ja olin että okei olen itse sekoillut jotain, laskin vaihtorahani ja lähdin hämmentyneenä pois. Kävelin vain pari metriä kun tajusin mitä oli tapahtunut. Hän oli ennen laskemisen aloittamista vetänyt sivuun rahaa, sillä välin kun olin kaivanut passia esille. Kyllä ne vaan osaavat hommansa. Oikein kunnon silmänkääntötemppu. Sain 100 euron opetuksen siitä, että älä heitä koko setelinippua kerralla vaan laske itse setelisi virkailijalle. Tyhmä tyhmä tyhmä. Virheitä sattuu.

En edes lähtenyt yrittämään saada niitä rahoja takaisin, koska kyseessä Kuuba ja en olisi millään voinut todistaa sitä, että minulla olisi ollut enemmän rahaa. Se oli jo menetetty ja sillä sipuli. Kun tulin majapaikkaani, lohduttivat vanhempani minua, että se oli vain rahaa eikä mitään tämän pahempaa tapahtunut. Harmitti se kuitenkin. Päätimme sen olevan 100 euron hyväntekeväisyyttä Kuuban hyväksi (vai pärjäisittekö te jos saisitte 20 euroa palkkaa kuukaudessa?? 100 euroa oli siinä mittakaavassa pieni raha minulle, mutta suuri toiselle).

Niin pitkän matkustamisen jälkeen ja tämän episodin jälkeen kävin niin ylikierroksilla, että en saanut nukuttua kun vaan 1 tunnin sinä yönä, se yö oli aivan kamala. Tämähän kostautui sitten taas seuraavallekkin päivälle, olin niin väsynyt että se tietenkin vaikutti mielialaani ja kun ottaa huomioon mitkä lähtökohdat matkalleni oli, niin oli todella epätoivoinen olo (ja oli vielä syntymäpäiväni!). Koko matka tuntui aivan mahdottomalta siinä mielentilassa, mietin että "mitähän vielä!". Mieheni lohdutti minua suomesta käsin tusinalla tekstiviesteillä joissa jokaisessa luki "kyllä se oikeasti siitä kun saat kunnolla nukuttua".

Ja kyllä, kyllä se siitä iloksi muuttui kun sain kunnolla nukuttua! Arvelin että kaksi ensimmäistä päivää olisi vaikeita ja niinhän se olikin. Loppumatka olikin todella onnistunut, elämysrikas ja ajatuksia herättävä ja yksi parhaista matkoista joita olen tehnyt, siitä kerron teille myöhemmin!!! Ja koska elämä ennen reissua oli kuin päättömällä kanalla, niin tämä reissu toi uusia näkökulmia elämääni. Halusin sylkäistä tämän nurjemman puolen ennen varsinaista valoisampaa matkakertomusta! :) Näyttää vahvasti siltä, että matkat joihin olen lähtenyt pelon sekaisin tuntein, ovat lopulta olleetkin elämäni parhaita matkoja.


Nyt oli näiden raskaiden näkökulmien kertomisen vuoro, saatte kaikki tunteet mitään kaunistelematta, olkaa hyvät. Ei matkatkaan ole mitään pelkkää juhlaa, hienoa ja virheetöntä elämää, sama ihminen sitä on maailmalla kuin kotonakin.

Ajattelen todella syvällisesti ja uskon kovasti kohtaloon ja siihen, että jokaisella asialla on jokin tarkoitus. Minkä polun elämässään valitseekaan, niin jokaisesta asiasta seuraa uusia ja omalla tavallaan merkittäviä asioita. Tässä tapauksessa valitsin lähteä Kuubaan ja vaikka Kuubaan tuntui kovin vaikealta lähteä, oli lopputulos kuitenkin se, että tämä matka kannatti ehdottomasti tehdä, koska tämä matka muutti elämääni ja elämänkatsomustani aika paljon tietyllä tapaa ja se toi elämääni niin paljon uusia rikkauksia. Ihmeelliset kokemukset matkan aikana ja ennen matkaa vahvisti sen, että on olemassa jokin joka tiesi ja yritti kertoa minulle ja vanhemmilleni, ettei teidän ole tarkoitus olla Kuubassa juuri tuolloin, vaan silloin meitä tarvittaisiin myös suomessa. Mutta sydämmessäni tiesin ja tunsin, että meillä oli mummon lupa olla maailmalla.

Kuubasta kotiin päästyäni olin niin tajuttoman onnellinen ja helpottunut siitä, matka menikin lopulta hyvin ja pääsin turvallisesti kotiin vaikka paikan päällä raskaita päiviä olikin. Olin myös hyvin kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden ja kerkesin hyvästellä mummoni ennen matkaani, sekä nähdä hänet myös matkan jälkeen, sillä pian matkalta paluuni jälkeen hän nukkui pois.

Pahoittelen tätä synkkää ja kaoottista kirjoitusta tällä kertaa.


Kaikki on väliaikaista vain

PS. Luottakaa vaistoihinne

PPS. Pitäkää huolta perheestänne!
 

-Elina-

torstai 1. lokakuuta 2015

Matkakertomus: Dubai, Arabiemiraatit 12/2011

Dubai. Oi Dubai. Vihdoinkin on tämän reissu kertomuksen vuoro. Ihan vaan sen takia, koska Dubai on ollut yksi minun ja mieheni ylivertaisesti suosikki kohteista! Dubaita olemme suositelleet kaikille ja suosittelemme vieläkin. Jos ette ole käyneet, niin käykää! Monelta muultakin olen kuullut paljon kehuja.

Olimme varanneet meidän matkamme vajaa 4 vuotta sitten (hui kauheaa kuinka aika rientää) edesmenneeltä Air Finland matkanjärjestäjältä 2 in 1 matkana. Maksoimme silloin kahden hengen matkasta lentoineen ja hotelleineen yhteensä 1200,00 euroa. Nykyään pääsee huomattavasti halvemmalla. Norwegianilta saattaa saada lennot 200 eurolla meno-paluu!

Dubai on kovassa suosiossa, eikä ihmekään. Tuntui että kaupungissa oli niin tolkuttoman paljon nähtävää. Me olimme viikon ja se viikko oli aika hektinen. Olemme monet kerrat myöhemmin matkustaessa toitotettu mieheni kanssa "ei tehdä tällä kertaa Dubaita". Tällä tarkoitan sitä, kun lähdimme hotellilta aamu 10:ltä niin olimme ilta 22:ltä takaisin hotellilla. Oli rankkaa kun oli pitkiä päiviä. Ehkä liian paljon nähtävää liian lyhyessä ajassa. Mutta emme silti valittaneet, menimme tyytyväisenä paikasta toiseen. Opimme kuitenkin kantapään kautta ja olemme osanneet ottaa myöhemmin ehkä hieman rauhallisemmin, sen takia olemmekin aina naureskelleet tälle lomalle. Meillä oli niin kiire nähdä kaikki "maailman isoin, maailman korkein, maailman nopein, maailman..." kaikki oli niin suurta ja ihmeellistä. Olin matkapäiväkirjaani kirjoittanut 9 kohdetta, joissa piti keretä käydä.

Aina yhtä jännittävää nähdä omin silmin, miltä uusi kohde näyttääkään

Hotellimme oli 3 tähden hotelli (tosi perus, kun miettii mitä ökyhotelleja siellä onkaan). Hotellin nimi oli ABC Arabien Suites. Meillä oli huoneistokaksio joka oli todella tilava (n.60m2?). Hotellihuoneesta ei ole mitään moitittavaa, yllätti kyllä odotukset. Hotellilla emme muuten hengailleet juuri ollenkaan, joten siinä mielessä ei tarvitse panostaa hotellilla oleskeluun. Hotellilla oli esimerkiksi uima-allas katolla, jota emme edes käyttäneet kertaakaan. Aamupala hotellilla oli kyllä surkea, vaikken yleensä tapaa mistään valittaakaan, parasta olivat pannukakut!

Hotellimme

Hotellin vieressä oli moskeija, jonka rukouksiin heräsimme pari ensimmäistä yötä. Tosin ensimmäisenä yönä nukuimme maukkaat 14 tuntia ja missassimme siten heti aamupalan. Lentoaika Dubaihin oli jotain 6 tunnin hujakoilla.


Voisin kuvitella, että Dubaista löytyy kaikki maailman keittiöt. Ravintolavinkkejä meiltä ei kuitenkaan saa. Ensimmäisenä iltana kävimme kuitenkin eräässä Intialaisessa ravintolassa, jossa emme kolmannenkaan kommunikaatio yrityksen jälkeen saaneet mitään selvää tarjoilijan Intia-englanninkielestä. Emme enää kehdanneet neljännen kerran sanoa, että emme ymmärtäneet mitä hän meille sanoi (aina kun kysyimme, olimme kysymysmerkkeinä kun saimme vastauksen), joten emme tienneet yhtään mitä tilasimme. Mutta se jotain oli kyllä todella herkullista! Tämäkin hassu tapaus on elänyt nämä kaikki vuodet tuoreesti mielessämme. Thank you, come again! Jäi soimaan meidän korviin...


Dubaissa olisi ollut tarjolla hop on hop off busseja, joilla olisimme kerralla nähneet monet nähtävyydet. Muistaakseni sen bussin hinta oli aika tyyris, joten päätimme liikkua paikasta toiseen eri tavoin. Useimmiten taksilla mutta välillä myös kävellen tai metrolla (maailman ainut metro joka kulkee ilman kuljettajaa).

Metrot kulkee yläilmoilla, eikä maan alla

Ensimmäisenä päivänä päätimme kävellä rannalta keskustaan *ei kai sinne niin pitkä matka ole*, no siinä oli pitkä seikkailu ennenkuin pääsimme ydinkeskustaan asti :) Reilu tunti kesti kävellä. Että joo, on siellä välimatkat hieman pitkähköjä. Metro on hyvä tapa liikkua!


Moottoritien ylitystä

Aurinko paistoi ja lämpöä oli riittävästi, taksikuskin mukaan +32 mutta mielestämme se ei tuntunut kuumalta vaikka oli kuuma, ei ollut liian tukala (tuuli?), omien tietojen mukaan asteita olisi ehkä ollut joku +27? Vietimme yleensä aamupäivästä 1-4 tuntia rannalla, jonka jälkeen lähdimme seikkailemaan eteenpäin. Taksi maksoi hotellilta Open Beachille (ilmainen ranta) 12,5 AED. Rannalla oli tosi isoja aaltoja! Hui.



Kun pääsimme lähemmäs keskustaa, alkoi ihmetteleviä sanoja lennellä "ooooiii","kato", "oooho!"

Burj Khalifaa oli tosi vaikea saada mahtumaan kokonaisena kuvaan!

"Talot" oli kyllä tosi kivoja!

Löysimme itsemme maailman suurimmasta ostoskeskuksesta Dubai Mallista. Pelkästään siellä olisi voinut viettää kokonaisen viikon! Kauppoja oli ihan älytön määrä.... 1200! Monta kerrosta ja moneen suuntaan lähteviä käytäviä täynnä kauppoja. Dubai Mallissa oli myös akvaario ja jääkiekkokaukalo...

Dubai Mall

Ice Rink

Dubai Mall

Varasimme jo ensimmäisenä päivänä liput Burj Khalifaan, mutta saimme ajan vasta toiseksi viimeiselle lomapäivällemme, joten se kannattaa hoitaa heti alta pois, jotta varmistaa pääsyn sinne loman aikana! Jäimme Dubai Mallin ja Burj Khalifan väliselle tekojärvi alueelle katselemaan todella näyttäviä vesinäytöksiä musiikin kera (maailman suurin suihkulähde). Varmasti yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä Dubaissa. Todella ihana paikka.



Näyttää muut pilvenpiirtäjät pieniltä!

Dubai Mall

Toisena päivänä vietimme mieheni kanssa 1-vuosipäivää. Lähdimme sunflower toursin järjestämälle aavikkosafarille (oli nii-ii-iiiin jännittävää = kivaa!), kyllä pelotti ja jännitti samaan aikaan. Hurjaa! Pelkäsin koko ajan et jeeppiauto keikahtaa! Mutta hauskaa oli!!





Mennessämme näimme myös kameleita, yhden suuhun yritin änkeä käteni (ajattelin silittää), jolloin kuskimme tuumasi miehelleni, että ei tuo sinun tyttöystäväsi ihan täysin normaali ole...




En muista kauanko ajelimme aavikolla, mutta auringon laskettua menimme erääseen paikkaan keskellä aavikkoa, johon muutkin jeeppisafarilaiset kokoontuivat. Siellä saimme ratsastaa kameleilla, oli vesipiippua, istuimme maassa tyynyjen päällä ja söimme hyvää ruokaa ja juomaa sekä mm. nähtiin pirun pitkä napatanssi show. Tämä retki kesti kaiken kaikkiaan 6 tuntia.






Seuraavana päivänä suuntasimme maksulliselle Jumeirah Beach parkiin. Täällä oli hiekkaranta sekä puisto. Tämä oli aidattu alue ja sisään maksoi 5 AED (1 €), kävelimme täältä kuitenkin takaisin meidän omalle tutulle rannalle Open Beachille (5km päässä).




Illalla otimme taksin The Creekille ja mentiin Abralla (pienellä veneellä, joen ylitys 1 dh = 0,20 €). Pyörimme pitkin soukeja. Oli vaikka mitä mutta ei sillai mitään järkevää ostettavaa. Paljon kultakauppoja. Kulta souk oli aika kiva. Reilun tunnin päästä lähdimme pois ja menimme käymään Burjumanin ostoskeskuksessa, josta tulimme taas illalla seikkaillen ja väsyneinä pois.

Abroja

Hotellimme lähin metroasema oli Al Karaman asema, löysin matkan varrelta mansikkafantaa kaupasta johon ihastuin ikihyviksi. Oli niin tajuttoman hyvää, tosin todella epäterveellistä, sillä koko kieli oli punainen juomisen jälkeen. Oli ihan eri fantaa kuin mitä täällä päin on totuttu juomaan... Tätä join koko viikon. Muutenkin viikko oli täysin alkoholiton, johtuen paikallisista tavoista ja kulttuurista. En edes etsinyt tai edes osannut kaivata kylmää huurteista. Tänä päivänäkin joisin mieluummin mansikkafantaa =) Täällä sain myös mansikkamaitoa =)


Metrosta nousimme pois pysäkin ennen Mall of Emirates ostoskeskusta, otimme suunnaksemme Jumeiranin hotellin ja Burj Al Arabia jota kävelimme kohti, muttemme päässeet kovin lähelle. Päivä oli ensimmäistä kertaa pilvinen ja oli kylmä tuuli.

Kyllä me tätä lähemmäksi kuitenkin päästiin

Jatkoimme kävellen Souk Madinat Jumeirahiin. Täällä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan, kyllä siellä aikaa vierähtikin. Kävimme starbucksissa juomassa lämpimät juomat, basaareissa ja ihastelimme kauniita rakennuksia ja jouluista tunnelmaa. Oli kyllä tosi nätti paikka! Sai taas vaan ihastella. Joukossamme oli ehkä elokuvatähtiä, sillä siellä oli juuri ollut jokin elokuvafestivaali, mutta emmehän me ketään tunnistaneet.






Täältä otimme taksin palmusaarille, maksoi 30 dirh. Palmusaarella oli maailman suurin vesipuisto. Sisään maksoi 200 dir (50 €), per henkilö. Kauan aikaa arvottiin, että hitsi mennäänkö vai eikö mennä. On kyllä järkyttävän suolainen hinta! No mentiin, kun sinne asti oltiin tultukin. Vähän kirpaisi ja kadutti... Mutta tulipahan käytyä. Mielestäni se ei ollut mitenkään erikoinen. Hauskin oli kuitenkin pimeä tunneli jonka läpi laskettiin ja haitten keskeltä laskettiin myös mutta se ei ollut pelottavaa :) Koskenlasku oli myös hauska. Eli oli siellä kivoja juttuja myös!




Takaisin ostoskeskus Mall of Emiratesiin menimme lexuksen kyydissä. Pelkäsimme että taksimatka maksaisi huomattavasti enemmän, mutta hinta olikin sama (kuin tavallisella taksilla). Mall of Emiratesissa oli tosi kivoja liikkeitä, ehkä enemmän sellaisia ns. normaalihintaisia ja tavallisia liikkeitä, kun taas Dubai Mallissa oli todella paljon merkkiliikkeitä. Mall of Emirates oli myös shoppailijan paratiisi!! Täältä löysin vaikka mitä! Tässä ostoskeskuksessa oli kuuluisa laskettelukeskus. Metro takaisin hotellille maksoi kahdelta 13 dir.


Seuraavana päivänä nukahtelin rannalle vaikka kuinka monta kertaa. Alkulomasta ilma oli viileämpää ja loppulomasta lämpöisempää. Saimme hektisestä ohjelmasta huolimatta rentouduttua rannalla aamupäivisin, oli ihan sopiva rytmi. Aamupäivällä rannalla ja iltapäivällä nähtävyyksillä. Parina iltana kiertelimme vain ostoskeskuksia.

Juoksutie rannalla

Dubai on tunnettu rikkaasta elämäntyylistään, öky autoja näkyi katukuvassa. Onhan se hienoa, kun niitä saa ihastella, ilman että itse on laittanut sellaisiin kiinni penniäkään. Tarkoitan sitä, että vaikka ympärillä näkee rikasta menoa, niin silti samoista asioista voi nauttia. Ihminen elää silti samalla maapallolla, saman auringon alla, samoine maisemineen, nähtävyyksineen ja sairauksineen oli sitä minkä verran rahaa tahansa. Kaikki muu ylimääräinen on pelkkää materiaa, jolla lopulta ei ole mitään merkitystä ja kaikki millä on merkitystä, on ilmaista. Miettikää itse mitä ne mahtaa olla... :) Näin lyhyt syvällinen analyysi rikkaasta elämästä joka ei oikeastaan houkuta yhtään :)




Olimme saaneet ajan Burj Khalifaan klo 19.30. Miestäni hieman jännitti, sillä hänellä on korkean paikan kammo ja minä vein hänet heti maailman korkeimpaan rakennukseen!! (828 metriä!, melkein kilometrin korkuinen!) Oli kuulemma kuitenkin aika siisti kokemus vaikka pitkin seiniä joutui välillä mennäkkin. Menimmehän sinne taas maailman nopeimmalla hissillä. Tuttuni on käynyt huipulla päiväsaikaan ja kertoi nähneensä hiekkamyrskyjä.




Alas päästyämme oli tekojärvellä taas valoshow käynnissä.



Jos olet nainen, niin lähde tyhjällä matkalaukulla matkaan! En ole normaalisti kovin ahkera shoppailemaan. Dubaista löytyi kuitenkin todella paljon vaatteita (ostan vaatteeni useimmiten vain ulkomailta, koska käyn melkein useammin ulkomailla kuin kotimaassa vaatekaupoilla), joulukoristeita, joululahjoja, tuliaisia, muutaman sisustustavaran. Koska joulu oli lähestymässä ja kiersimme niin ahkerasti ostoskeskuksia, niin lopputulos näytti tältä:


Dubain lentokenttäkin taisi taas olla maailman suurin lentokenttä, ihan tolkuttoman iso se olikin. Kyllä sai kävellä ihan kilometrikaupalla, ainakin siltä se tuntui! Helsinkiin päästyämme, yövyimme yön lentokenttä hotellissa ja kyllä maistui suomalainen aamiainen taas hyvältä. Suomessakin oli jo ihanan jouluinen tunnelma. Koiriakin odotin jo kovasti näkeväni, vaikken kerinnyt Dubaissa niitä lainkaan ikävöimään.

Muutamia vinkkejä/hyviä puolia sinne matkustaville:

  • Aikaero vain 2 tuntia
  • Kiva sekoitus ranta ja kaupunkilomaa
  • Todella paljon näkemistä ja tekemistä
  • Täydellinen shoppailukohde
  • Aurinkovarma kohde
  • Turvallinen maa
  • Kansainvälinen kaupunki
  • Ei kovin kallis kohde
  • Paikalliset eivät olleet tyrkyttäviä
  • Kunnioita paikallisia tapoja ja kulttuuria: 

- Konservatiivinen maa
- Alkoholia tarjolla todella rajoitetusti (itsellä ei kokemusta), jos päämääräsi on viettää lomasi kosteasti, älä matkusta Dubaihin. Humalassa olemista tulee välttää.
- Vaatetus, peitä olkapäät ja polvet. Varsinkin naisena oli haasteellista pakata oikeanlaista vaatetusta mukaan. Eräskin nainen käveli rantavaatteissa ostoskeskuksessa ja sai todella ilkeitä katseita paikallisilta. Ei katsota hyvällä.
- Pussailla voit sitten hotellissa... Eli julkisia hellyyden osoituksiakaan ei katsota hyvällä :)
Mielestäni nämä ei ole kovin paljoa vaadittu, joten viikon-pari pärjää maassa maan tavalla? :)

Dubai kasvaa jatkuvasti... Kuka tietää miltä kaupunki näyttää esimerkiksi 10 vuoden päästä. Arabiemiraatteihin olisi todella mukava joskus vielä palata, onhan tämä yksi suosikeistani.
Ehkä seuraavalla Arabiemiraatti lomalla voisi suunnata Abu Dhabiin...? :)

Kuten alussa jo sanoin, voin todellakin suositella Dubaita! En keksi mitään moitittavaa.

Thank you, come again!