New York ja ensimmäinen NHL kokemus!

Kun matkamme New Yorkiin varmistui, oli itsestäänselvää että menemme katsomaan paikallista NHL peliä, mieheni kun seuraa lajia aktiivisesti. Madison Square Garden ja New York Rangers oli meille kuitenkin turhan kallis (halvimmat yksittäiset liput n. 200 dollaria), joten ostimme liput New Jerseyn Devilsin peliin Minnesotaa vastaan, lippu peliin maksoi n. 60 dollaria.

Päivällä ennen peliä kävimme hypistelemässä NHL kaupassa, vaikken mikään jääkiekkofani olekaan, niin olihan se liike ihana! Lippiksiä, T-paitoja, pelipaitoja, kiekkoja yms. En kuitenkaan ostanut mitään vaikka Wildin ja Flyersin pipoja sovittelinkin. Sain sieltä kuitenkin mukaani kunnon (NHL) lätkähuuman!

Iltapäivällä ennen klo 17 otettiin juna Pennstationilta New Jerseyihin, junalippu maksoi 10 dollaria yhdeltä edestakaisin. Pelin oli tarkoitus alkaa klo 19.00, junamatka kesti 17 minuuttia. Prudential Centerin jäähalli oli aivan juna-aseman vieressä, kadun toisella puolen. Sinne suuntasi junalta niin paljon ihmisiä, ettei paikasta voinut erehtyä.

Meillä oli mielestäni suhteellisen hyvät paikat, näki pelin hyvin. Illan pelissä pelasi paljon suomalaisia, Devilsissä Tuomo Ruutu ja Wildissa Mikael Granlund, Mikko Koivu ja Erik Haula. Hallissa jopa kuuli todella paljon suomenkieltä! Erätauolla oli kaikkea kivaa ohjelmaa, mieleenpainuvinta oli, kun jäälle tuli reilu parikymmentä pientä lasta pelaamaan, kaikki pikkuiset seurasivat yhtä yksittäistä kiekkoa ja kompastelivat ja tekivät maaleja, niin hellyyttäviä! Toinen asia mikä on jäänyt mieleeni on, kun kävelin hallin käytäviä pitkin erätauolla, niin kiinnitin huomiota siihen niin jenkkiläiseen urkusoittoon! Se oli hauskaa kuunneltavaa, kun sen kuuli "livenä" (eikä tvn kautta). Näin ei kovin paljoa lätkästä tietävänä naisena, en ota kantaa itse pelin sisältöön! :D

Halli oli iso ja tunnelma hyvä! Halli oli täynnä Devilsin kannattajia ja vain yhden Wildin Koivu pelipaidan näin. Itse en aluksi kannustanut kumpaakaan joukkuetta, vaan olin yksittäisten suomalaisten "puolella", kun Wildin Koivu teki maalin, tuuletin ja taputin varovaisesti punapaitojen keskellä. Devils voitti lopulta jatkoajalla 4-3. Oli kyllä elämys! Se energia ja huuma siellä kannattajien joukossa, se täytyy vain kokea! Lähden mielelläni toistekin ihan vain tunnelman takia.

Joskus kysyin mieheltäni, miten se oma suosikki NHL joukkue valitaan? Hän vastasi, että se tulee vain jostain, sitä on vaikea sanoa. Tämän jälkeen tiesin, että minun joukkueeni on Minnesota Wild. Se vaan tuntui siltä, paljon suomalaisverta ja ensimmäinen NHL kokemus!

New York ja päivä bussin kyydissä

Heti ensimmäisenä aamuna New Yorkissa tutustuttiin meidän taloon jossa asuimme, siinä oli 35 kerrosta ja 250 asuntoa. Talosta löytyi oma kuntosali, lounge, pesutupa ja kattotasanne josta oli hienot näkymät Manhattanille. Talon huoneistoissa ei saanut olla omia pyykkikoneita vesivahingon takia eikä kattolamppuja sähköjohtojen takia. Kun talon tutustumiskierros oli tehty, hyppäsimme hop on hop off bussin kyytiin, sillä nähtävää oli paljon!

Istuttiin bussin kyydissä ja ihmeteltiin suu auki amerikkalaista elämän menoa suurkaupungissa. Katsoin ihmisiä, pieniä kioskikauppoja, korkeita rakennuksia, autoja, liikennettä ja ajattelin että nyt on pieni suomalainen ihminen tällaisessa paikassa ensimmäistä kertaa elämässä!

Vaihdettiin bussin linjaa muutamaan otteeseen ja kunnolla nousimme pois vasta Yankee stadiumin luona, oltiin siellä vain n. 20 min ja lähdettiin jo takaisin päin poiketen The Riverside kirkossa. Tuntui että täällä käymiseen kului aika paljon aikaa bussin kyydissä eikä reitti ollut loppujen lopuksi kovin mielenkiintoinen.

Pysähdyimme seuraavan kerran Harlemissa, mikä oli nähtävyys jo itsessään. Se oli jännä että täällä oli yksi kokonainen kaupunginosa jossa ei tullut yhtäkään valkoihoista henkilöä vastaan. Meidän oli tarkoitus Harlemissa käydä eräässä ravintolassa, mutta se oli tällä kertaa niin täynnä ettemme jääneet odottamaan vaan jatkoimme matkaa. Jouduimme usein odottamaan useampaa hoho bussia, kun olivat kaikki niin täynnä.

Jäätiin Central Parkin kulmalla pois, missä nähtiin yksin kotona elokuvasta tutun hotellin, jonka alakertaan menimme etsimään ruokaa. Central Parkiin menimme toisena päivänä ajan kanssa, siellä vierähti silloin useampi tunti. Olihan se valtava paikka ja pieniä polkuja lähti koko ajan johonkin suuntaan. Emme edes kävelleet sen päähän, mutta saatiin kokea siitä elämyksellinen palanen.

Kun olimme syöneet, jatkoimme bussilla Time Squarille missä oli valtavasti ihmisiä! Tämä oli sitä todellista New Yorkia, kaupunkia joka ei koskaan nuku. Time Squarella hypättiin iltabussiin, joka kiersi Chinatownin, Downtownin, Broadwayn ja Brooklynin. Tämä viimeinen reitti kesti 2 tuntia ja ehti tulla jo pimeää ja koleaa, mutta näimme Brooklynistä käsin Manhattanin auringonlaskun aikaan, kaunista. Bussin opas totesikin meille "strong family" kun istuimme ainoina matkustajina vielä bussin avo-osassa, muiden siirryttyä jo sisätiloihin illan viilettyä. Siinä tuli jotenkin niin suomalainen olo! Illalla oli niin kova väsy.

I L M A S T O - Mitä kuuluu tulevaisuus?

Luin kesällä erään matkalehden artikkelin, jonka otsikointi oli omantunnon kysymys ja aihe käsitteli lentomatkustamista ilmastonmuutoksen aikaan. Tämä artikkeli oli paljon ajatuksia herättävä ja hyvä niin, sillä se pisti miettimään omaa matkustuskäyttäytymistä kriittisemmin ja potemaan huonoa omaatuntoa silloin jo varatuista lennoista. Mitä ajatuksia tämä sitten herätti?

I - ILMAPIIRI

Näkökulmastani matkailu on somen ja halpojen lentojen vuoksi ollut pitkään kasvussa ja jos suoraan sanotaan, niin Suomalaisten keskuudessa matkustaminen on lähtenyt ihan lapasesta. Suomalaiset matkustavat paljon! Tiedostan, että lennän itsekin suhteellisen paljon ja se on nimenomaan syy siihen miksi tästä juuri kirjoitankin. Olen aistinut matkailijoiden ilmapiiristä sen, että lentämistä ja matkojen määrää halutaan nyt tosissaan vähentää, ei tämä tahti voi vaan kiihtyä ja kiihtyä. Matkabloggaajat voivat omalla esimerkillään vaikuttaa laajasti lentämisen vähentämiseen, osa onkin päättänyt toistaiseksi keskittyä enemmän kotimaahan ja lähimatkailuun. Ilmastonmuutos on jo lähtenyt liikkeelle, enkä tiedä voiko sitä enää pysäyttää mutta yrittää pitää, mikään ei ole vielä liian myöhäistä.

L - LENTÄMINEN

Onko lentomatkustaminen jo hieman hiipunut? Ainakin viimeksi kun olemme lentäneet, niin jokaisella lennolla on ollut runsaasti tilaa ja tyhjiä penkkirivejä. Moni, minä mukaan lukien on miettinyt; lähtisikö juuri tämä lento ilmaan, mikäli en ostaisikaan lentolippua? Todennäköisesti kone lähtisi silti. Mutta, mikäli yhä useampi jättää lennon varaamatta, joutuu lentoyhtiö jossain kohtaa mahdollisesti vähentämään reittejä ja se olisi minusta ihan ok tässä maailman tilanteessa. Siinä jokainen voi olla mukana vaikuttamassa, varaanko sittenkään seuraavat lennot? Minulle on myös ok, jos lentoyhtiöt korottavat lentojen hintoja, oikeastaan jopa toivon sitä, silloin jokainen harkitsisi lennon varaamista enemmän. Halvat lennot ovat ainakin itselläni mahdollistaneet päästä maailmalle useammin. Lentoliikenne ei tietenkään tule loppumaan kokonaan, joten toivottavasti yhä useampi lentoyhtiö onnistuisi uudistamaan laivastonsa vähäpäästöisempiin koneisiin. Moni kokee että juuri lentämällä kiihdytetään ilmastonmuutosta enkä vähättele sitä lainkaan, vaikka lentäminen on loppujenlopuksi vain pieni pala kokonaisuutta, voi siihenkin silti vaikuttaa.

M - MAAPALLO

Luonto on minulle hyvin tärkeä ja haluaisin suojella sitä silkkihansikkain. Haluan että meillä on tulevaisuudessakin talvisin lunta ja neljä vuoden aikaa, ne on aika kevyitä toiveita siihen verrattuna mitä oikeasti tulee vielä tulevaisuudessa tapahtumaan. Harmittaa niin paljon, kuinka paljon tuhoa on ehtinyt jo tapahtua. Tunnen eläväni osittain puun ja kuoren välissä kun luontoyhteisöt eivät katso lentomatkustamista hyvällä ja taas matkayhteisöt tulevat jatkamaan lentämistä joka tapauksessa. Minäkin haluan vielä matkustaa ja onkin tiettyjä kohteita joihin haluaisin vielä päästä käymään (sen sallittakoon?), vaikka maailma on täynnä mitä kauneimpia paikkoja, niin tarvetta kokea ihan niitä kaikkia elämäni aikana ei kuitenkaan ole. 

A - AUTOILU

Autoiluakin pitäisi vissiin vähentää. Asumme haja-asutusalueella 20 km päässä työpaikoistamme ja bussiyhteydet ovat olemattomat, pärjäämme silti hyvin vain yhdellä autolla (ilman emme pärjäisi). Meillä on lähitulevaisuudessa auton vaihto edessä ja seuraavan auton yksi tärkeä ehto on päästöjen vähyys. Koska meillä tulee se 20 km edestakaisin lähimpään kauppaan, on se opettanut vähentämään turhanpäiväistä ajelua, jos sen asian voi hoitaa seuraavana päivänä esimerkiksi työmatkan yhteydessä. Pääkaupunkiseudulla (ja muissa suurissa kaupungeissa) julkinen liikenne toimii varmasti oikein hyvin, mutta kotinurkillani on asia hieman erilainen. 

S - SUURET LINJAUKSET

Pieni ihminen on kuin pisara meressä ja välillä sitä ehkä tuntuu, että onko juuri minun valinnoilla yhtään mitään merkitystä? On niillä, mutta silti olen sitä mieltä, että suuret linjaukset asioiden muuttamiseksi pitää lähteä ylhäältä alaspäin, valtiot, kaupungit, lainsäätäjät, päättäjät, yritykset ynnä muut pitäisikin lujaa vauhtia olla suunnannäyttäjiä. Luotan siihen, että tänä hurjana teknologian aikana (mikä toisaalta hirvittää, kun maapallolla meno vain kiihtyy) jotakin mullistavaa vielä keksitään (hiilidioksiidipäästöt ilmakehästä, muovien keräys valtameristä), mutta niitä odotellessa kannattaa tehdä omia ympäristöystävällisiä valintoja jo tästä päivästä alkaen.

T - TULEVAISUUS

Rakastan matkustamista, mutta rakastanko sitä niin paljon, että se voittaa lapseni tulevaisuuden, entä mahdollisten lastenlasten tulevaisuuden? Minkälaiset elinolot täällä on silloin? Mitä minä voin tehdä tai jättää tekemättä nyt? En ole ikinä kokenut että matkustaminen olisi jotenkin itsekästä, silti tuntuu että tämän ilmastonmuutoskeskustelun myötä lentämistä katsotaan yhä enemmän itsekkyytenä tai välinpitämättömyytenä maapalloa kohtaan? (viittaan kohtaan ilmapiiri). Vaikkei se sitä oikeasti ole, joskus on pakko lentää mutta useimmiten ei, se on kova pala mitä ei noin vain niellä. Oman jälkikasvun vuoksi minulla on vastuu säästää omalla käyttäytymisellä meidän hienoa maapalloa myös tulevaisuuteen. Nämä ovat oikeasti aika isoja juttuja, kyse ei ole vain omasta elämästä. Oma lapsi onkin ollut itselleni suurin herättäjä tässä tilanteessa.

O - OIKEAT VALINNAT

Mitä itse aion tehdä tämän asian suhteen? Varoitan ensi alkuun, että tulen tänäkin vuonna lentämään (älkää heitelkö kivillä!) ja on selvää, etten voi luopua matkustamisesta kokonaan tai ainakaan kertalaakista, mutta voin vähentää lentomatkustamista ja miettiä vaihtoehtoisia matkustustapoja mikä on kyllä haastavaa. Ehkäpä junamatkailu kasvaa ja kehittyy paljon tulevaisuudessa? Tänä vuonna tulen lentämään vähemmän kuin viime vuonna ja ensi vuonna taas vähemmän kuin tänä vuonna. Asetan itselleni vuosittaisen lentorajan, haluan pyrkiä matkustamaan tulevaisuudessa harvemmin ja harkitummin (pohdin tätä aihetta hieman enemmän myöhemmin). Kun lennän ja matkustan, voin olla paikan päällä pidempään kuin pidennetyn viikonlopun verran. Kotimaan siirtymät aina kun mahdollista junalla, eikä lentämällä. Ja omassa arjessa voin vaikuttaa hyvin moneen eri asiaan: mietin enemmän mitä ostan tai oikeastaan mitä jätän ostamatta (en ole muutenkaan liian materiankuluttaja ja siksi kauhistuttaa black fridayn kaltaiset päivät ja joulun kulutushysteria), miten kulutan, mitä omistan ja mistä luovun. Se onkin niin laaja toinen aihe, että jätän tämän asian nyt tähän. Jos en minä tai sinä tee muutosta, kuka sitten tekee?

"Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin. 

Jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi"