Kun kaikki meinasi mennä pieleen saapuessa New Yorkiin

Matkustimme keväällä 2014 New Yorkiin, missä majoituimme kummitätini luona. Yhdysvaltoihin matkustaessa tulee tehdä ennakkoon ESTA-ilmoitus ja hyvin moni tietää, että siellä ollaan näiden maahantulo asioiden kanssa hyvin tarkkoja.

Helsinki-Vantaan lähtötiskille saavuttuamme huomasimme, että miehen osalta oli varaus jostain syystä mennyt väärin: etunimi olikin sukunimi ja toisinpäin. Tiesimme, että nimenomaan jenkkilään matkatessa on tärkeää, että kaikki tiedot ovat oikein. Silloin nousi hiki otsalle, tähänkö tämä meidän matka jo päättyy! Asia kuitenkin järjestyi ja saimme jatkaa matkaa. Lentomme lähtö kuitenkin viivästyi ja istuimme lopulta koneessa yli 10 tuntia. Aluksi aika kului hyvin ja pelkäsin siinä viihdejärjestelmän runsaudessa, että aika loppuu jopa koneessa kesken, mutta tuntien kuluttua totesin että onpas vaan pitkä lento.

Laskeuduttuamme viimein JFK kentälle, oli passintarkastuksessa pitkä jono ja vain kaksi luukkua auki, jono eteni todella hitaasti. Kun 40 minuutin jälkeen oli viimein meidän vuoro, otettiin maahantulotarkastuksessa sormenjäljet, valokuvat ja tarkistettiin maahantulolomake, jonka olimme lennolla valmiiksi täyttäneet. Tarkastaja oli hyvin vakava ja itselle tuli olo, että olin suorastaan poliisikuulusteluissa. Tuli ongelmia, sillä olimme täyttäneet maahantulolomakkeen puutteellisesti. Näin tämä episodi suurinpiirtein eteni:

Rajantarkastaja: Missä aiotte yöpyä?
Elina: Kummitätini luona

Rajantarkastaja: Missä hän asuu?
Elina: Manhattanilla

Rajantarkastaja: Tarkka osoite?
Elina: Ei minulla ole tämän tarkempaa osoitetta, hän tulee meitä vastaan

Rajantarkastaja: Tarkka osoite on oltava
Elina: Hmmhh...
(olin kirjoittanut tyyliin vain "E 46 st" tms).

Rajantarkastaja: Voit soittaa hänelle ja tarkistaa osoitteen
Elina: Mutta täällä ei saa käyttää matkapuhelimia...?

Rajantarkastaja: Voit käyttää lentokentän omaa puhelinta
Elina: Minulla ei ole hänen puhelinnumeroaan ylhäällä

Rajantarkastaja: Saat katsoa sen puhelimestasi
Elina: Puhelimestani on akku loppu

Rajantarkastaja: Voitko ladata sen?
Elina: Puhelinlaturini on ruumassa

Rajantarkastaja: Mikä kummitätisi nimi on?
Elina: Öh? ... Olemme kutsuneet häntä koko elämäni ajan vain lempinimellä

Rajantarkastaja: Mikä hänen oikea nimensä on?
Elina: En ole varma osaanko kirjoittaa sen oikein...

Tässä vaiheessa tuntui jo, ettei tulla kyllä ikipäivänä pääsemään millään tavoin rajan yli, oli aika kuumottava tilanne ja tämä kuulosti omiin korviinikin aivan hullulta! Olimme tosiaan kutsuneet kummitätiäni aina lempinimellä ja hänen oikea nimensä on sellainen, että sen pystyi kirjoittamaan monella eri tapaa väärin. Ihme ja kumma, rajantarkasta ei tuntunut epäilevän tarinaani, mikä oli niin outo ja rehellinen kuin voi vaan olla.

Lopulta saimme lainata erään lentokenttätyöntekijän puhelimen laturia, jotta saatiin vähän virtaa omaan puhelimeeni ja yhteystiedot sieltä kaivettua esille. Omalla puhelimella ei saanut kuitenkaan tässäkään vaiheessa soittaa, vaan yritimme soittaa seinäpuhelimesta jota emme kuitenkaan saaneet toimimaan (suuntanro puuttui), lopulta meille heltyi lupa soittaa omasta puhelimesta ja saimme tarkemman osoitetiedon.

Jos oltaisiin yövytty hotellissa, olisi pelkkä hotellin nimi riittänyt. Rajatarkastajille on oleellista se, että maahantulijalla on joku oikea paikka missä viipyä. Me oltiin täytetty se tieto ehkä hieman epämääräisesti, kun olin kirjoittanut vain kadun etukirjaimen ja numeron (luulin, että se riittää).

Kun menimme takaisin jonoon ja viimein pääsimme yrittämään uudestaan, mieheni lähetettiin toiselle tiskille vielä uudestaan tarkistettavaksi. Usko meinasi loppua, mutta rajan yli lopulta päästiin! Ja oltiin muuten pihalla kuin lumiukot kun etsittiin oikeaa bussia, paikalliset neuvoivat kuitenkin ystävällisesti mihin mennä. Koko se ensivaikutelma terminaalista ulospäästyämme oli kuin elokuvista, keltaisia takseja! Bussissa matkalla Manhattanille katsoin vain Manhattanin kaukaisia valoja ja ruskeatiilisiä kerrostaloja, ollaanko oikeasti täällä? Pitkän päivän jälkeen ollaan viimein täällä suuressa maailmassa!

Matkustaminen alle 1 vuotiaan kanssa

Vauvavuotena matkustimme Ruotsiin, Tsekkeihin, Latviaan, Lappiin ja Bosnia Hertzegovinaan. Tässä postauksessa kerron miten meillä käytännön asiat sujuivat paikan päällä matkakohteissa ja mitä olen ottanut huomioon (tai mitä olen oppinut tekemään toisin), kun olen matkustanut pienen kanssa. Pääpaino tässä postauksessa on vauvan kanssa matkustamisessa, mutta meillä lähdettiin kävelemään jo 9,5 kk iässä joten lähempänä 1-vuotta on lapsi ollut jo pieni taapero.

Matkustustapa

Jos matkustustapojen helppoutta pienen lapsen kanssa pitäisi laittaa johonkin järjestykseen, niin laivalla matkustaminen on ollut kaikkein huolettominta. Siellä on ollut tilaa liikkua, vaunutella, vetäytyä rauhaan, nukkua, syödä, ihmetellä ja leikkiä. Meidän lapsi itse on viihtynyt kaikkein parhaiten lentokoneessa ja lentomatkat ovatkin sujuneet hyvin, siitä varmaan luitkin postauksessa lentäminen vauvan kanssa. Autolla matkustaminen on sujunut vaihtelevasti, joskus sitä nukuttiin hyvin ja toisinaan ei viihdytty autossa lainkaan. Tänä päivänä viihdytään autossa kuitenkin suhteellisen hyvin, mutta hieman saa jännittää ennakkoon kun on tiedossa pidempi automatka. Ollaan yritetty ajoittaa kaikki pitkät matkat juuri ennen päikkäriaikaa, niin on ainakin osan matkasta nukuttu. Moni kehuu kuinka junalla on niin helppo matkustaa lapsen kanssa, meille se on ollut kaikkea muuta (pitkiä ja uuvuttavia) siitä lähtien kun lapsi lähti liikkeelle. Ehkä kun lapsi kasvaa, sujuu junamatkatkin paremmin? Olemme aina ottaneet istumapaikkalipun junavaunusta, jossa on vaunuparkki ja vaipanvaihtopiste.

Majoitus

Yli puolivuotiaille suosittelen kantapään ja sen kautta tuodun kokemuksen kautta huoneistoa! Siellä on tilaa kontata, saa säilytettyä avattuja lastenruokia jääkaapissa, saa lämmitettyä ruoan joko mikrossa tai edes vedenkeittimellä. Yhdellä reissulla sainkin pitää avattuja pilttipurkkeja viileinä ikkunaa vasten, josta hieman veti (oli talvi), ruoan lämmittäminen hoitui joko patterin päällä tai kuuman hanaveden alla. Menihän se niinkin, mutta kyllä se huoneisto sopii lapsiperheelle paremmin. Meillä lapsi viihtyi reissussa muutenkin paremmin isoissa huoneistoissa kuin pienessä hotellihuoneessa/mökissä. Yksi asia mikä on myös hyvä huomioida, onko majapaikassa hissiä? 2 kertaa olen saanut kantaa matkarattaat monta kertaa päivässä 3 kerrokseen.

Sijainti

Ennen lasta emme majoittuneet juurikaan ydinkeskustoissa, mutta nyt valitsin majapaikat hyvin keskeiseltä sijannilta. Oli tärkeää, ettei lapselle tulisi liian pitkiä päiviä kaupungilla ja siksi tulimme aina kesken päivän pitämään yhden pidemmän välitauon ja rauhoittumaan majapaikkaan. Sen vuoksi oli hyvä, että majapaikka oli lähellä niitä paikkoja missä eniten pyörimme.  

Kiva vaipanvaihtohuone Riian Origossa

Ruokailu

Siinä vaiheessa kun lapsi alkoi syömään kiinteitä, raahasin matkalle kaikki purkkiruoat kotoa mukaan. "Onhan ulkomaillakin lapsia ja myydäänhän sielläkin lastenruokia", mutta otin silti omia ruokia mukaan kun hyvin mahtuivat mukaan käsimatkatavaroihin (eikä tarvinnut matkakohteessa lähteä metsästämään ruokia). Pussiruokia ei välttämättä ulkomailta löydy ja ne ovat olleet niin käteviä lentäviä lounaita matkan päällä. Välipaloina on mukana ollut pussismoothieita, maissinaksuja ja rusinoita. Syöttötuoleja oli hyvin saatavilla ravintoloissa joissa kävimme.

Vaipanvaihto

Aivan vauvana hoitui vaipanvaihto tarvittaessa vaikka keskellä katua vaunukopassa, mutta muuten olemme metsästäneet vaipanvaihtopisteitä enimmäkseen ostoskeskuksista tai ravintoloista. Prahassa marssimme kerran ihan random urheilukeskuksen pukuhuoneeseen vaihtamaan vaippaa, kun ei muutakaan paikkaa ollut lähettyvillä. Alussa otin mukaan kotoa varmaan sata vaippaa, mutta kun vaippakoot tuppasivat kasvamaan ja viemään koko ajan enemmän ja enemmän tilaa matkalaukusta, niin olen pakannut vain matkalle + 1 varapäiväksi vaipat mukaan ja ostanut paikan päältä pienen vaippapaketin. Joskus ollaan saatu oikeasti metsästää vaippapaketteja kun ydinkeskustasta on löytynyt pelkkiä kioskeja. Housuvaippoja ei ole löytynyt yhtä helposti kuin teippivaippoja, joten siihen ei kannata liikaa luottaa että niitä kaikkialta löytyisi. Olen ostanut paikallisia vaippamerkkejä ja ovat ajaneet asiansa oikein hyvin.

Vaipanvaihtoa keskellä katua

Imettäminen

Joka paikassa olen imettänyt aivan kuten Suomessakin julkisilla paikoilla. Huivi on hyvä olla mukana, jos haluaa hieman suojassa olla. Pitkät automatkat helpottuivat kun keksin pakata mukaan käsikäyttöisen rintapumpun, sillä pystyin antamaan pullosta maitoa pysähtymättä imettämään.

Liikkuminen

Meillä on matkarattaina Britaxin B-Agile rattaat, joihin adapterilla saa myös kiinni vauvan turvakaukalon, nämä ovat olleet tosi kätevät. Rattaat ovat olleet kovassa käytössä kotona kauppareissuilla ja ulkomaillakin, ne ovat jämäkät ja menevät helposti kasaan. Renkaatkin ovat olleet muuten hyvät, mutta ne ottivat hieman itseensä jo ensimmäisen matkan jälkeen kun kuljettiin paljon mukulakivillä. Matkarattaiden sadesuoja on ollut tarpeellinen, samoin uv-suoja. Vauva matkusti matkarattaissa ensimmäistä kertaa 4,5 kk iässä, olihan hän vähän liian pieni sinne vielä, mutta hyvin hän siellä pysyi.

Mukana on myös ollut Baby Björnin kantoreppu, jossa lapsi on saanut vauvana köllötellä hereillä siinä vaiheessa, kun vaunuissa makoilu on saanut riittää. Kantoreppu helpottaa paljon vauva-aikana ja on niin kätevä matkan päällä! Baby Björn on ollut sellainen, jonka olen saanut helposti itse päälle. Manducakin meillä on, mutta sitä en ole oppinut saamaan yksin päälle ja alussa tuntui että tuo Baby Björn tuki vauvan päätä paremmin. Manduca on toiminut paremmin nyt taaperoaikana ja kun sen kerrankin sain päälle, niin olihan se tosi mukava päällä!

Olemme käyttäneet ulkomailla enimmäkseen julkisia kulkuneuvoja, joissa lapsi on saanut matkustaa rattaissa tai kantorepussa. Taksia olen välttänyt, mutta kerran jouduin kyytiin yllättäen, silloin lapsi oli sylissäni osittain turvavöissä. En yhtään tykkää jos lapsi kulkee autossa ilman turvaistuinta, joten olen ostanut näitä tilanteita varten Belt Up Baby turvavyön (joka minulla tuon matkana aikana jo oli, mutta kotona). Belt Up turvavyötä en ole vielä kokeillut mutta sille on käyttöä kohteissa, joissa lasten turvaistuinta ei ole takseissa kovin hyvin saatavilla. Se on mielestäni parempi kuin se, että lapsi matkustaisi pelkästään sylissä, Belt Up turvavyötä saa käyttää vasta 9 kk iästä alkaen.

Nukkuminen

Alussa vauva nyt nukkuu ihan koko ajan, eikä oikeastaan edes koe matkakohdetta, vaan on kärjistetysti sanoen vanhempien mukana vain nukkumassa ja syömässä (siksi matkustaminen onkin niin helppoa). Tuntui että vauva nukkui Tukholmassa ja Prahassa koko päivän kun pysyttiin mukulakivillä. Joskus jos oli pitkä päivä, niin oli illalla vähän itkuinen yliväsymyksestä, yöt on kuitenkin nukuttu reissuissa hyvin. Me nukuttiin vauvavuoden kotona perhepedissä, joten uskon sillä olleen suuri vaikutus sopeutumaan uusissa paikoissa, kun on saanut nukahtaa tutun ja turvallisen äidin viereen.

Päikkärit mukulakivillä

Oikea rytmitys

Vauva-aikana meillä ei ainakaan ollut mitään selkeää rytmiä, mentiin ihan niinkuin ennenkin mentiin. Ei tarvinnut pahemmin katsoa edes lentoaikatauluja, kun lapsi nukkui joka tapauksessa. Kun lapsi lähti ensimmäistä kertaa liikkeelle puolivuotiaana, niin sen jälkeen ei viihdytty enää yhtä pitkiä aikoja rattaissa. Sitten kun lapsi alkoi olla sen ikäinen, että päikkäreitä oli enää se 2 krt päivässä, niin reissussakin on saanut ottaa mukaan "oikean rytmityksen". Mihin mennään ja missä ollaan silloin kun lapsi on hereillä / nukkuu / syödään? Missä hän saa "jalotetella"? Nukkuuko lapsi silloin kun pysytään liikkeessä vai silloin kun ollaan ravintolassa syömässä? Joskus ollaan tehty nämä asiat ihan nurinpäin ja itkuhan siitä on seurannut. Tarkkaa hommaa ajoittaa menemiset oikein. Kun tämä rytmitys on kunnossa, on reissaaminen ollut paljon sujuvampaa.

Viihdykkeet

Paljon olen pakannut mukaan kaikenlaista viihdykettä, mutta aina sitä on lopulta pärjännyt todella vähällä! Aikuisten ja muiden seura on riittänyt tosi pitkälle ja lapsi on saanut matkoilla paljon huomiota myös paikallisilta ja muilta matkustajilta. Pelkästään kaiken uuden näkeminen on riittänyt. Jokin lempilelu tai takuuvarma rauhoittaja on ollut hyvä olla mukana (rapisevat unirievun korvat pelastivat kerran eräällä automatkalla).

Lapsi on ollut matkoilla aina hyväntuulinen, iloinen, tyytyväinen ja ihana matkakaveri! <3 Pienen tutkivan lapsen myötä on itsekin kokenut matkakohteen eri tavalla, pienet asiat ovat olleet suuria, esimerkiksi pulut ja hevoset ovat olleet matkojen kohokohtia.

Terveys

Rintamaidosta lapsi saa ensimmäiset kuukaudet hyvän suojan äidiltä, mutta se taika ei kauaa pysy. Ei tarvitse matkustaa kovin kauas, kun jo esiintyy sairauksia joita meillä täällä Suomessa ei ole. Latviaan matkustaessa lapsi oli onneksi ehtinyt juuri täyttää 6 kk ja hänelle pyydettiin erikseen matkaa varten aikaistettua MPR-rokotetta. Tätä rokotetta ei saa päivääkään ennen kuin lapsi on oikeasti sen 6 kk vanha! Itse en matkustaisi ilman tätä rokotetta maihin, joissa kyseisiä tauteja on. A ja B-hepatiitti rokotteen otimme heti kun rokotteen sai ottaa (1 vuotiaana). Huolellinen olen pyrkinyt olemaan (esim käsihygienia), mutten ole ottanut siitä erikseen stressiä. Jos jokin matkatauti tulee, niin sitten se tulee. Hyvänä "turvana" on ollut lapselle oma eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Kustannukset

Lentoliput ovat maksaneet muutaman hassun kympin sylilapselle, mutta muuten matkustaminen on ollut hänen osaltaan ilmaista. Pienestä lapsesta ei juurikaan missään oteta mitään maksuja. Kannattaa olla tarkkana kun etsii majapaikkaa esimerkiksi 2 aikuiselle 1 lapselle, kun varaussivusto näyttää usein suoraan 3 hengen huoneen (3 aikuisten sänkyä) joka on kalliimpi. Jos lapsi nukkuu aikuisten välissä tai pinnasängyssä niin riittää 2 hengen huoneen varaus. Mahdollisesta pinnasängystä saatetaan joissakin paikoissa periä erillinen maksu, mutta sekin kannattaa tarkistaa majapaikan lisätiedoista erikseen. Usein lapset yöpyvät kuitenkin ilmaiseksi jos käytetään jo olemassaolevia vuoteita.

Lapsiystävällisyys

Ei kaikkialla, mutta monessa paikassa paikalliset ovat hyvin lapsiystävällisiä ja lapset otetaan eri tavalla huomioon kuin mitä esimerkiksi täällä Suomessa otetaan. Asiakaspalvelijat ja ravintoloiden työntekijät viihdyttävät ja lirkuttavat lapselle ja koko perhettä huomioidaan eri tavalla kun on lapsi mukana. Olen ollut siitä tosi iloinen ja samalla hämmentynyt, sillä en ole täällä kotimaassa tottunut niin ystävälliseen kohteluun. Lapsiperheitä myös autetaan herkästi rappusissa ja tavaroiden kantamisessa. Olen pariin otteeseen purrut hammasta kotimaassa kun olen matkustanut kahdestaan taaperon kanssa ja kädet ovat olleet täynnä (enkä ole tietenkään itse pyytänyt apua). Molemmilla kerroilla lopulta joku on auttanut ja se joku on ollut ulkomaalainen, hämmentävää.

1-vuotiaana

Meillä on aktiivinen taapero, joka pysyy koko ajan liikkeessä. Lomilla saa jatkuvasti kulkea perässä, eikä ole itse ehtinyt juurikaan hengähtää. Silti matkustaminen on ollut vielä helppoa ja juuri tuo käveleminen on tuonut helpotuksen, kun ei tarvitse koko päivää enää rattaissa vain istua. Lapsi on tykännyt kun on saanut itse kävellä ja ihmetellä omaan tahtiin, hänen tahtiin olemmekin menneet. Olemme pysähdelleet paljon, kävelleet samaa katua monta kertaa edes takaisin ja ihmetelleet pieniä asioita. Olenkin huomannut matkapäiväkirjani täyttyneen tosi paljon asioista, mitä juuri lapseni on kokenut ja nähnyt. Matkustamisemme on hidastunut positiivisella tavalla. Nautin kun saan näyttää ja kokea kaikkea uutta juuri pienen lapsen kanssa, yksivuotias on niin intoa täynnä.

Lapsi on kotona siirtynyt omaan sänkyyn nukkumaan, joten uusissa paikoissa ei ole enää ollut yhtä helpot yöt kuin mitä perhepedissä nukkuessa. Lisäksi saa tarkemmin katsoa mihin aikaan vuorokaudesta matkustaa ja miten se vaikuttaa päikkäreihin ja ruokailuun, ts. pyrimme pitämään kotirytmistä kiinni myös matkoilla. 1-vuoden kynnyksellä jätin omat ruoat kotiin ja olen ottanut mukaan vain muutaman välipalan ja (vara) pussiruoan ja olemme syöneet matkan päällä samaa ruokaa ravintoloissa.

Odotan ja uskon, että matkustaminen tästä vielä paranee entisestään kun lapsi oppii puhumaan ja on entistä kiinnostuneempi ympäröivästä maailmasta ja alkaa ihmetellä erilaisia asioita. Se tuo meillekin uutta kivaa sisältöä matkoihin, kun saadaan matkustaa myös lapsen näkökulmasta ja miettiä sopivaa tekemistä ja näkemistä lapselle.

Vaelluskertomus: Urho Kekkosen kansallispuistossa

Reitti: Kiilopää-Suomunlatva-Suomunruotku-Rautulampi-Luulampi-Rumakuru-Kiilopää 
Kokonaismatka n 40 km

Olin syksyllä 2016 vailla vaellusseuraa, joten lähdin Vaasan Ladun mukaan ruskamatkalle Saariselälle, Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Keskiviikko

Lähdimme keskiviikkona matkaan klo 7.00, pysähdyimme Kalajoella, Oulussa, Rovaniemellä ja Sodankylässä. Oulu-Rovaniemi akselilla oli kaunis ruska, Sodankylän yläpuolella ei ollut puissa enää lehtiä, joten puuruska oli jo ohi (viikko 38). Tasan klo 19.00 olimme perillä Tievatuvalla, missä majoituimme ensimmäisen ja viimeisen yön. Illalla pakkasimme ruokatarvikkeet valmiiksi rinkkoihimme.

 

Torstai

Aamulla lähdimme matkaan Kiilopäältä klo 9.00. Oli niin sumuista ettei tuntuireita näkynyt lainkaan, samasta syystä jätimme huiputtamatta Kiilopään. Rinkkani painoi 14 kg (mitä olin pakannut mukaan voit lukea täältä!). Vaikka olin kovasti kohottanut kuntoa nimenomaan tätä vaellusta varten, tuntui ensimmäiset loivat rappuset heti pohkeissa ja reisissä, olin että apua en kyllä jaksa! Rinkka tuntui harteissa ja yläselässä, sain kuitenkin muiden avustuksella kiristettyä rinkkaa paremmin tauolla. Sen jälkeen meni paljon paremmin, kun kroppakin lämpeni ja pääsi liikunnan makuun. Kun rinkan painon sai lantiolle, niin välillä sitä jopa unohti kantavansa rinkkaa.

Maisemia ei näkynyt lainkaan ja olin hyvin kiitollinen siitä, että kuljin ryhmässä. Olisin yksin ollut hetkessä hukassa siinä sumussa! Olisi ollut vaikea suunnistaakin, kun ei näkynyt kiintopisteitä. Pysähdyimme poroaitauksella ja siellä soitin vielä kerran kotiin, sillä sen jälkeen katkeaisi kuuluvuus.

Käveltiin Suomunlatvaan syömään pastaa lounaaksi ja matkanvarrella söin 2 energiageeliä. Matkalla leiriin ylitettiin 2 jokea, joista toisessa sai riisua kengät ja kävellä virkistävän matkan joen yli.

Käveltiin päivän aikana ehkä n. 14 km ja tultiin Suomunruoktulle noin klo 16 aikaan. Oli kaunista maaruskaa, siitä otin kaiken ilon irti, olihan tämä ensimmäinen ruskamatkani. Leiriin päästyäni laitoin avaruushuovan teltan pohjalle, join kahvit ja venyttelin, olin nyt jo niin jumissa, huomenna varmaan myös.

Telttani ja leiri Suomunruoktuolla

Joen ylitys

 
Vaatteet on ollut tähän asti tosi hyvät, kengät pysyi kuivana mutta jalanpohjat tuli kipeiksi ja varpaat oli rutussa. Askelmittari näytti käveltyjä kilometrejä 18 km. Illalla tehtiin lyhyt kävely läheiselle vanhalle kämpälle, osa porukasta ylitti joen uudestaan, toiset ihasteli kämppää joen toiselta puolelta. Itse ihastelin myös luonnon rauhallisuutta, sen ihmeellisyyttä ja kauneutta.

Suomunruoktun vanha kämppä

Perjantai

Heräsin klo 7.00, syötiin aamupuurot ja lähdettiin vaeltamaan klo 10.00. Eilinen tuntui kyllä kropassa, rinkka painoi tänäänkin. Ensimmäisen tauon jälkeen taas helpotti! Oli ohuet sukat ja villasukat, seuraavalla tauolla otin villasukat pois. Noustiin Suomunruoktulta tunturin päälle loivaa mäkeä, vähän puuskutti ja tuli kuuma, mutta muuten oli ok. Tunturin päällä pidettiin tauko ja koitin oppia käyttämään kompassia. Käveltiin toisen tunturin päälle, se oli aivan mahtavaa. Parasta! Paljon tuntureita ympärillä ja porojakin näkyi, tunturipaljakan päällä oli niin kiva kävellä.

Tunturinlaella

Kaunis rautulampi

Tultiin tauolle Rautulammelle, jossa syötiin pastalounas+leipä. Levollinen ja kaunis turkoosi lampi, täälläkin näkyi poroja. Lounastauolla vaihdoin taas sukat villaisiin vaellussukkiin, ne olivat tähän mennessä parhaimmat jalkaan. Jatkettiin matkaa ja matkan varrella pidettiin vielä 2 taukoa. Tämän päivän matka tuntui jostain syystä tosi pitkältä, matkaa tuli tänään noin 15 km ja askelmittari näytti matkaa 20 km.

Oltiin klo 17.15 leirissä Luulammella, jossa syötiin perunamuusia ja kinkkua. Luulammen vettä ei saanut juoda, vaan se täytyi hakea hieman kauempaa. Väsyttää ihan sikana ja lihakset on ihan jumissa.

Tänään oli + 9 astetta ja pilvistä, aikaisemmin oli hieman lämpimämpää. Illalla rupattelimme Luulammen varaustuvalla takkatulen ääressä ja kerroimme itsestämme hieman ja vaellustaustoistamme.

Lauantai

Yöllä kun heräsin oli aivan pilkkopimeää. Yhdessä teltassa oli teltannaruissa heijastimet, tosi hyvä idea kun otsalampun valossa yrittää löytää vessareissulta takaisin omaan telttaan, eikä muut kompuroi teltannaruihin! Yöllä meinasi olla koleaa, muttei ollut kylmän kylmä.

Lähdimme Luulammelta klo 9.00 jälkeen, tihutti ja oli koleaa. Käveltiin Rumakurun vanhalle kämpälle, sinne oli ehkä 5 km matka. Käytiin myös Rumakurulla 0,5 km. Siellä oli koskikara lintu, se tavataan talvisin koskissa ja on harvinainen tuollaisessa ympäristössä. Näin minulle kerrottiin, en olisi tuntenut koko lintua. Se oli yksinäinen, viserteli kauniisti ja sukelsi alla olevan kuvan maisemassa.

Pidimme tauon Rumakurun vanhalla kämpällä ja jatkettiin sieltä viimeisen 5,6 km matkan takaisin Kiilopäätä kohti. Kävelimme Ahopäät tuntureiden yli. Tänään oli tekniset housut ja kuorihousut päällä, niissä tuli lämmin ylämäissä mutta muuten olivat hyvät kävellessä kun oli niin koleaa. Kiilopäällä oltiin klo 14.00 ja tänään tuli matkaa noin 10 km, tuntui tosi lyhyeltä. Poroja näkyi tosi vähän! Joku osasi sanoa, että tänä vuonna (2016) oli huonoin ruska 20 vuoteen! Tämä kuitenkin kelpasi, sillä minulla ei ollut mitään mihin verrata, jokainen punainen lehti maassa oli kaunista ruskaa!

Vaikka lihakset oli jumissa iltaisin, niin aamuisin on kuitenkin ollut huomattavasti normaalimpi olo. Tänään kolmantena päivänä ei ole lihakset enää olleet kipeät ja kokeneemmat sanoivatkin, että menee yleensä pari päivää ennenkuin kroppa tottuu rinkkaan. Tänään kun aloin tottumaan ja aloin päästä kunnolla vauhtiin niin loppui vaellus jo. Höh, sanon minä.

Tievantuvalle päästyäni kävin saunassa ja kylmässä purossa uimassa, oli todella kylmää vettä ja heti kun nousi sieltä ylös, niin halusin takaisin veteen kun tuli lämmin ja ihana olo. Mahtava tunne! Illalla söimme poronkäristystä ja kävimme Tievatuvan vieressä olevassa Tievakappelissa, tunnelma oli yhtä rauhallinen kuin aikoinaan rippikoulussa. Tievakappelin alttariraanu kuvasti Lapin vuodenaikoja, siinä riitti värien ihmettelemistä.

Tievakappeli

Sunnuntai

Hain aamulla raikasta tuntureiden purovettä mukaan vesipulloon, syötiin aamiaiset ja lähdimme ajamaan takaisinpäin klo 8.45. Kun lähdimme alkoi aurinko paistamaan ensimmäistä kertaa. Tyypillistä!

Virkistävä puro

Meitä vaeltajia oli lähemmäs toistakymmentä ja olin oppivaisella mielellä! Itse kävelin jonon häntäpäässä ihan siitä syystä, että koko ajan pysähdyin ottamaan kuvia. Kolme päivää olin poissa ihmisten ilmoilta ja se tyhjensi pään ihan täysin, olin positiivisella tavalla ihan tyhjä kun palasin kotiin! Matkan varrella tuli juteltua paljon ihmisten kanssa varusteista, vaelluskokemuksista, Santiago de Compostelasta jne... Vaikka meitä oli monta, niin tunnelma oli hirveän rauhallinen ja levollinen. Itse olin porukan nuorin ja sai vain ihastella porukan hyvää kuntoa. Oli viisasta kokea vaellus ensin ryhmässä, sillä ryhmästä sai imettyä tosi paljon tietoa ja taitoa.

Pakkauslista ensimmäiselle vaellukselle

Olin syksyllä 2016 elämäni ensimmäisellä vaelluksella Saariselällä, Urho kekkosen kansallispuistossa. Yövyin maastossa vain 2 yötä, mutta se oli sopiva aika kokeilla vaellusta ensimmäistä kertaa. Kokonaismatka oli kuitenkin se 40 km ja selässäni oli noin 14 kg tavaraa. Tämä lista olisi aika samanlainen 1 yön tai viikon vaelluksella, sillä moni varuste on perusvaruste joka on oltava mukana joka tapauksessa. Pidemmällä vaelluksella erona olisi ruokamäärä, jonka kuitenkin saisi aika kevyeksi ruokaa kuivattamalla. Pienellä vaatemäärällä pärjää, kunhan on mukana monikäyttöiset vaatteet joilla saa kerrospukeutumalla lisälämpöä ja/tai toimivat varavaatteina ja mukana on sadetta pitävä kerros. Avaan tässä mitä kaikkea mukanani oli rinkassa:
 

Tarvikkeet

Kompassi

Kartta

Otsalamppu + varaparistot

Avaruushuopa

 Puukko

Tulitikkuja (minigrip pussissa) 

Tuikkuja (varaustupiin)

Lautanen

Lusikka

Muki

1 litran vesipullo
Korjaustarvikkeet (ilmastointiteippiä, neula, lankaa, hakaneula, pikaliimaa, narua) 

8 arkkia talouspaperia

WC-paperia (ei koko rullaa)

Savettia

Compeed laastaria

Hammasharja

Hammastahna

4 Panadolia

3 Maitohappobakteeria

Muovipusseja x 5

Kuivapusseja (vaatteille, makuupussille, ruoille..) 

Istuinalusta

Puhelin

Varavirtalähde

Rätti (saa imettyä kosteuden teltasta)

Vaatteet

Päällä

Vaelluskengät (Haglöfs Vertigo II Q gt)

1 vaellussukat

1 villasukat

Vaellushousut (Fjällräven G-1000)
Kuoritakki (Haglöfs) 

Pitkähihainen paita (merinovillaa)

Alusvaatteet

Ohut pipo (Halti)

Tekniset hanskat (Icepeak)

Fleece tuubihuivi

Rinkassa

Leirikengät ("Crocksit") 

2 vaellussukat

1 villasukat

Kuorihousut (toimivat sade ja varahousuina)

Tekninen kerrasto (varaksi/yöksi)

1 Alushousut

Ohut fleecepaita

Lämmin taukotakki (Haglöfs)

Varusteet

Teltta (2 hlön Jack Wolfskin Gossamer II)

Rinkka + sadesuoja (Halti 65 litraa)

Makuupussi (Haglöfs comfort +4)

Makuualusta

Makuupussilakana (antaa lisälämpöä)

Välipaloja

1 x energiapatukka

3 x pähkinäpatukka

4 x energiageeli

2 x suklaapatukka

valkosuklaa-cashewpähkinöitä

HUOM! Kaikki ruoat (ruisleipää, puurot, lihat, pastat ym.) on jaettu rinkkoihin 4 hengen kesken, myös omaani. Vaelsin ryhmässä, joten riitti kun muutamalla oli tietyt varusteet mukana, siitä syystä tästä listauksesta ja rinkasta puuttuvat esimerkiksi keitin, kahvipannu, polttoaine, ensiapulaukku, tiskiaine ja harjapää. Näistä tulisi parisen kiloa lisää painoa jos yksin kantaisi.

Palautetta pakkaamiseen vaelluksen jälkeen: Turhaa tavaraa ei ollut mukana, olin jättänyt kaiken ylimääräisen pois ja mukana oli vain välttämättömät tarvikkeet/varusteet. Mukana olevat vaatteet olivat hyvät, yöllä olisi voinut olla vähän paksumpi pipo, mutta tein tuubihuivista pipon ja laitoin oikean pipon vielä päälle. Hanskat oli sopivan paksuiset, teknistä paitaa en käyttänyt mutta varapaita oli pakko olla mukana. Hyvät sukat tärkeät! Sen huomasi nyt kun varpaat ja kantapäät olivat koetuksella, yhdet villasukat olisi riittänyt mukaan (olin laskenut että yhdet jaloissa vaeltaessa ja toiset kuivat yöllä jalkaan).

Kun ryhmässä vaeltaa, oppii sitä joitakin asioita kokeneilta kanssavaeltajilta, mitä heiltä opin? Vedenkantopussi kätevä (ehkä kuivapussi voisi ajaa saman asian?), ruoan kuivaus kannattaa, silkkisukka alla ja vaellussukka päällä. Eräällä naisporukalla oli myös vaellussauvoissa letku jolla pystyi imemään suoraan puroista vettä!

Tällainen paketti oli selässä mukana ja jatkossa omilla vaelluksilla lista elää. Jos yksin tai kaksin vaeltaa, puuttuu ryhmän tuoma vara-apu ja osaaminen ja on oltava huolellisempi että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana.

Aikuisten retkeilykurssilla Isojärven kansallispuistossa

Muistatteko kun hurahdin retkeilyyn ja luontoiluun muutama vuosi sitten? Samana kesänä löysin aikuisten retkeilykurssin jolle lähdin silloin yksin. Kurssi järjestettiin heinäkuisena viikonloppuna Isojärven kansallispuistossa ja vetäjinä olivat Erätaival yrityksen Minna ja Vesa. Minnalla ja Vesalla on takuulla tullut sen jälkeen paljon uutta taitoa lisää kokemustensa kautta, sillä Minna lähti kurssin jälkeen kuukaudeksi yksin erämaahan Lappiin ja hän onkin tullut sen myötä monelle tutuksi bloginsa kautta.

Tässä omat kokemukset kyseiseltä kurssilta. Retkeilyn perustaidot ovat sellaiset jotka ei juurikaan muutu, se mikä muuttuu on jokaisen henkilökohtaiset mieltymykset varusteisiin ja vaatetukseen. Jokainen vaeltaa ja retkeilee omalla tyylillään, mutta perustaidot on hyvä osata ja niitä lähdin tältä kurssilta hakemaan. Halusin myös oppia tekemään järkeviä valintoja varusteiden suhteen, toimia vastuullisesti luonnossa ja kulkea turvallisesti poluilla.

Alkajaisiksi keitimme nokipannukahvit ja Minna opastikin, miten parhaimmat kahvit saadaan. Opeteltiin myös lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia, se kun on lähes pakollinen perustaito. Oma kompassin käyttö vaatii vielä lisää harjoittelua, sillä käytän sitä niin harvoin joten ehdin unohtaa miten päin ne nuolet pitääkään asettaa. Opittiin miten suunnistaa luonnon, kellon ja auringon avulla. Etenkin tunturissa voi sumu yllättää todella nopeasti, jos jotakin sattuisi ja joutuisi lähteä hakemaan apua, on tärkeää että sinä ja vaelluskaverisi osaatte kumpikin toimia eksymistilanteessa. He suosittelivat hätätilanteisiin 112 sovellusta, kännykkäkenttää ei ole kuitenkaan jokapaikassa ja akkukin voi loppua, joten puhelimeen ei tule turvautua liikaa.

Kun saavuimme leiriin, räjäytti Minna rinkkansa ja esitteli mitä kaikkea hänellä on mukana. Häneltä opinkin pakkaamaan vaelluksille ja samalla myös matkoille todella kevyesti. Lämmin ja kevyt taukotakki lähti hankintalistalle, samoin myös vaatteista merinovilla joka oli itselleni uusi tuttavuus. Merinovilla lämmittää viileällä ja viilentää kuumalla eikä se kutita tai ala haisemaan. Kurssin jälkeen lähdinkin hankkimaan itselleni varusteita. Minnan suosittelemat 1 litran Nalgene pullot olivat ehdottomat, ne ovatkin olleet kovassa käytössä arkenakin, ovat monikäyttöiset ja hyvät! Myös Kupilkat ihastuttivat ja löysivät meiltä kodin. Jos oikein hurahtaa, saa retkeilyvarusteisiin halutessaan upotettua satoja ellei tuhansia euroja. Yllättävän paljon maksavat teltat, makuupussit, rinkat ynnä muut. Kannattaa rauhassa kokeilla ja tunnustella mitkä ne omat tarpeet ovat, lähdetkö viikoksi vaeltamaan tunturiin vai yhdeksi yöksi etelän kansallispuistoon. Mutta kun kerran panostaa kunnon varusteisiin, niin ne kestävät ja kulkevat mukana useita vuosia eteenpäin, retkeilyssä on tärkeää luotettavat varusteet.

Meille esiteltiin myös erilaisia keittimiä, joista itse päädyin hankkimaan ihan perinteisen trangian. Risukeitin oli hauska tuttavuus, se menee pieneen tilaan ja polttoaineet löytyy luonnosta. Risukeittimeen voi laittaa kuivia havunneulasia, käpyjä, lehtiä, tikkuja, nämä toimivat hyvin myös sytykkeenä avotulellakin. Kurssilla kerrottiin myös mitä muita hyviä sytykkeitä on ja mitä sytykkeitä voi käyttää luonnosta, esimerkiksi kuusen alaoksat ovat usein kuivimpia mutta tulee muistaa, että elävästä puusta ei tule irroittaa oksia.

Nuotiota sai jokainen harjoitella koota ja sytyttää tuluksilla. Tulukset ovat hyvät jos tulitikut ovat loppu tai kastuneet (siksi niitä kannattaa säilyttää esimerkiksi minigrip pussissa). Muutenkin varusteet on hyvä säilyttää kuivapusseissa, mikään ei ole ikävämpää kuin kastuneet varusteet. Kävimme myös eri telttamalleja läpi, tarppi oli esimerkiksi tosi kätevä!

Kurssilla opittiin paljon myös siitä miten saa säästettyä rinkan painossa. Yksi iso tekijä on ruoka, kurssilla söimmekin kuivatettua ruokaa jonka lähtöpaino oli 500 grammaa ja nyt se painoi vain 50 grammaa. Jos esimerkiksi haluaa syödä tonnikalaa, kannattaa se ottaa mukaan tonnikalapussissa eikä säilyketölkissä, kaiken mitä kannat mukanasi kannat myös pois.

Leirissä saimme itse sahata polttopuut, ei ole tarkoitus että niitä tuhlaillaan tarpeettomasti, tulet saa pienelläkin määrällä puita. Kohteliasta on myös jättää leiripaikkaan aina seuraavalle tulijalle valmiit puut penkin alle, niin pääsee seuraava tulistelija heti laittamaan tulet ja toivottavasti laittaa hyvän kiertämään taas seuraavalle :) Harjoittelimme myös solmujen tekoa ja se on kyllä sellainen laji, että vaatii kyllä monia kymmeniä toistoja, jotta muistaisin miten mikäkin solmu tehdään! Käytiin myös lukuisia muita asioita läpi, kurssilta sai paljon hyvää tietoa ja toimivia vinkkejä!

Nukuin yön laavussa ja siinä olisi kyllä kaivannut ilmatäytteistä makuualustaa jota kurssilla myös esiteltiin, mutta muuten oli kyllä mahtava kokemus! Yöllä oli niin kaunista kun edessä oleva Vahterjärvi oli aivan peilityyni ja pientä usvaa ilmassa. Tämä kurssi oli sellainen, että siitä jäi itselleni ihan tuhottoman paljon käteen. En ole ikinä imenyt niin paljon tietoa itseeni kuin tällä kurssilla, sitä oppi helposti kun sai oleskella luonnossa ja tehdä itse oikeissa olosuhteissa. Tietenkin asiaan vaikutti suuri halu oppia ja kiinnostus retkeilytaitoja kohtaan.

Retkeilytaito on minusta tärkeä taito, helppoa se on kun kaikki menee hyvin, mutta tärkeää on tietää miten toimia yllättävissä tilanteissa, kyse on pitkälti omasta turvallisuudesta. Kurssin jälkeen olen itseopiskellut retkeilytaitoja lisää, mutta kurssilta saa todella hyvän ja monipuolisen pohjan josta lähteä omatoimisesti lyhyille tai pidemmille retkille. Ja jos vähänkään tahtoisit retkeilemään, mutta arkailet taitoja, suosittelen suuresti kurssia! Ihana harrastus!

Lentäminen vauvan kanssa (alle 1-vuotiaan)

Olemme matkustaneet vauvavuotena junalla, bussilla, autolla, laivalla, metrolla ja lentokoneella. Lentäminen on ehkä automatkustamisen lisäksi aihe, jonka sujuvuutta monet vanhemmat miettivät. Kerron tässä omista kokemuksista lentämisestä alle vuoden ikäisen kanssa. Meidän lentomatkat ovat sujuneet paljon paremmin kuin esimerkiksi juna tai automatkat, lentäminen on kivaa!

Lentokentällä

Matkarattaat ja turvakaukalon saa kuljettaa ruumassa ilmaiseksi, vaikka matkustaisi vain käsimatkatavaroilla. Olen kerran vuokrannut turvakaukaloon Airshells suojapussin netin kautta ja noutanut sen Helsinki-Vantaan lentokentän pohjakerroksesta ennen turvatarkastusta, viikoksi se maksoi noin 15 euroa. Minusta se oli tärkeää ainakin suojata turvakaukalo, sillä se on nimenomaisesti turvavaruste joka tulee säilyä ehjänä, toki myös matka hankaloituu jos matkarattaat menevät rikki. Airshellsin saa myös matkarattaisiin, mutta useimmat lentoyhtiöt tarjoavat ilmaiseksi muovit ja niillä olen matkustanut, joskus myös ilman, eikä ole menneet rikki. Matkarattaat tulee viedä erikseen erikoismatkatavara tiskille ja kohteeseen laskeuduttuasi, löydät matkarattaat usein special bagage/oversize bagage hihnalta etkä välttämättä matkalaukkuhihnalta. Itse oltiin ensimmäisellä kerralla ihan pihalla, että missä ne rattaat oikein ovat. Muutamiin kohteisiin (esim Praha) ollaan saatu ottaa matkarattaat portille asti, Krakovassa jopa lentokoneen rappusille asti!

Helsinki-Vantaan lentokentällä on Family Gate, mikä tuntuu luksukselta. Se on erillinen turvatarkastus, johon lapsiperheet saavat mennä ja pääsevät sinne erillisestä portista, ei tarvitse jonottaa tavalliseen turvatarkastukseen. Talvella matkustin yksin ja käsissäni oli matkalaukku, vauva, kantoreppu (otettava pois turvatarkastuksessa), hoitolaukku, talvivaatteet ja vesipullo, siinä vaiheessa olin hyvin kiitollinen kun henkilökunta piti vauvaa sylissä, sillä aikaa kun sain tavarat kasaan. Joskus jouduin laskemaan vauvan sellaiseen tavaralaatikkoon hetkeksi, kun ei vain ollut käsiä vapaana. Jokin kantoreppu onkin hyvä olla mukana lentokentällä. Viimeksi lentokentällä kiinnitin huomiota, että siellä oli myös lastenrattaita turvatarkastuksen jälkeen, muistuttavat äkkiseltään laukkukärryjä joten siksi ne ovat aiemmin jääneet huomaamatta (ovat liian isoja vauvalle).

Lastenhoitohuone Prahan lentokentällä

Koska imetin, ei tarvinnut puoleen vuoteen raahata matkoille mukaan mitään vauvanruokia, olipas helppoa! Kun kiinteät aloitettiin, pakkasin niitä myös mukaan ja vaikka vauvanruoat sisältää nesteitä, niin ne saa ottaa mukaan matkustamoon. Usein saa tulkita, että lentoyhtiö sallii vain matkan ajan tarvittavat ruoat, eli lentomatkan vai matkan? Minulla on ollut koko loman vauvanruoat mukana käsimatkatavaroissa ja kaikki on mennyt läpi turvatarkastuksessa, myös vauvan vesipullon on saanut viedä turvatarkastuksen läpi, eli ei ole tarvinnut tyhjentää sitä ennen turvatarkastusta. Ruokien ei ole tarvinnut mahtua 1 litran pusseihin eikä niiden ole tarvinnut olla alle 100 ml, lastenruoat ovat olleet vain läpinäkyvässä tavallisessa pussissa. Pienemmillä lentokentillä ovat tarkistaneet lastenruoat manuaalisesti yksitellen ja siihen on kulunut aikaa, joten pieni "lapsi aikalisä" on muutenkin tarpeen lentokentällä monestakin syystä.

Family Gate

Joillakin lentokentillä on passintarkastusautomaatteja, jos vanhempi menee näistä lapsi sylissä läpi, jää lapsen boarding pass kuittaamatta. Näissä henkilökunta päästää yleensä vanhemman lapsen kanssa erillisestä portista ja kuittaa molempien boarding passit. Lähtöportilla usein myös lapsiperheet pääsevät ensimmäisenä koneeseen, se tuntuu erityiskohtelulta jonka otan nöyrästi vastaan, vaikka ihan hyvin voisin myös jonottaa. Minusta on kuitenkin ihanaa, että monella lentokentällä huomioidaan lapsiperheitä vaikka matkustaminen vaatii monesti veronsa ihan kaikilta.

Lentokoneessa

Vauvan kanssa joka ei ole vielä liiku, "syö ja nukkuu vain", on matkustaminen ollut todella helppoa! Hyvä kun on edes huomannut olevansa lentokoneessa. Olen usein kuullut vanhempien epäröivän vauvan kanssa lentämistä, ehkä siitä mielikuvasta että korviin sattuu. Jostain olen lukenut, että vauvoilla on pään aukile auki noin vuoteen asti eikä siksi pitäisi vielä ilmanpaine sattua korviin. Tähän tietoon olen luottanut enkä ole kertaakaan ottanut paineita siitä, että sattuisi. Imetin kuitenkin varmuuden vuoksi sekä nousun että laskun aikana, eikä sattunut korviin. Juuri vuoden tienoilla harottiin ensimmäistä kertaa hieman korvia laskun aikana, mutta ei vielä valiteltu. Norwegianilla on uusi ohjeistus siitä, että lapsen tulee olla kasvot menosuuntaan sekä nousun että laskun aikana, mutta olen silti imettänyt jossain vaiheessa nousua.

Lennot ovat sujuneet hyvin yleensä joko seurustellen, syöden tai nukkuen. Me matkustettiin suht lyhyitä pätkiä (+2 h) vauvavuotena, mutta uskon että pitkät lennot olisi sujunut myös suht kivuttomasti, vauva kun on aika kevyt sylissä vielä tässä vaiheessa. Viihdykkeenä on riittänyt ihan yksinkertaiset asiat (mitä on siinä sattunut olemaan) kuten korut, pahvimuki, lentokoneen lehti, muut matkustajat ja yleinen seurusteleminen.

Itse lentomatkakin sujuu itseltä nopeammin, kun on koko ajan jotain tekemistä! Vaipanvaihdot lentokoneen hyvin ahtaassa vessassa, otetaan ajankulumisen kannalta ihan mielellään vastaan vaikka se vaipanvaihto on hankalaa kapealla, poikittaisella hoitopöydällä.

Itse bongasin jostain vinkin pukea vauvalle koneeseen sukkahousut ja sitä olen itsekin noudattanut, sillä kyykkiminen sukkia (tai muita pikkutavaroita) etsien ahtaissa penkkiriveissä ei ole hääviä. Me ollaan matkustettu pelkillä käsimatkatavaroilla, joten vaihtovaatteet ovat olleet automaattisesti mukana. Smoothiet ja pussiruoat ovat lennolla käteviä, kun niitä ei tarvitse lämmittää.

Ennen 1-vuotissyntymäpäiviä matkustin kahdestaan tytön kanssa Sarajevoon, kahden tunnin lento piti olla helppo nakki yksin matkustaen. Olin varautunut lyhyen lennon mukaisesti, mukana oli vain 2-3 kirjaa ja naposteltavaa. Lentomme lähtö myöhästyi 3 tuntia ja koko sen ajan istuimme lentokoneen sisällä. Se oli tietenkin yllättävä tilanne ja aloin jo ottamaan paineita, että miten saa viihdytettyä tyttöä sen odotusajan + varsinaisen lentomatkan päälle!

Aika kului lopulta päikkäreitä ottaen, pussiruokia syöden, juoden, vaippaa vaihtaen, käytävällä jalotellen, kirjoja selaten ja seurustellen. Kiitoradalla tapahtui koko ajan jotakin, koneita nousi ja laski, meni laukkukärryjä, busseja ja kaikennäköisiä vempaimia. Se taisi olla kovin mielenkiintoista ihmeteltävää! Tyttö onkin ollut hyvin kiinnostunut lentokoneista tämän jälkeen, jotain positiivista odottelustakin!

Vasta kun päästiin lentoon, otin esille "takuuvarmat viihdykkeet": rusinapaketin ja lempikirjan, joka sisälsi 80 eri eläinkuvaa. Ne olivat hyvää viihdykettä, jonka parissa tyttö viihtyi kauan. Meinasin lähtiessä pakata mukaan sorminuket, ne olisivat kyllä olleet kätevät lennolla! Tyttö oli onneksi hyväntuulinen sen 5 tuntia koneessa, vaikka meikäläinen jännitti enemmän miten selvitä yksin tästä tilanteesta, kaikki meni kuitenkin hyvin! Siinä huomasi, että asenteella oli paljon merkitystä.

Lapsi on nukkunut hyvin kaikilla myöhäisillä ilta/yölennoilla, mutta tilasin skybaby patjan helpottaakseni molempien oloa. Itsellä on lennoilla puutunut käsi herkästi jos lapsi on nukkunut käsivarsilla, enkä ole itse uskaltanut torkahtaa, kun olen pelännyt tiputtavani lapsen lattialle. Tuon patjan kun laittaa turvavöihin kiinni, niin pysyy lapsi siinä hyvin tippumatta ja saa itsekin molemmat kädet vapaaksi, mikä myös on suuri helpotus! Norwegianilla sitä vaan ei saa köyttää turvavöihin nousun ja laskun aikana. Kun lapsi oli nukahtanut patjalle, oli hänet helppo siirtää nukkuvana koneesta pois, ihan lentokenttähotellin pinnasänkyyn asti! Ja siinähän oli mukavan pehmoista nukkua, vaikka hieman kömpelösti sain lapsen siihen aseteltua.

Tuon patjan saa kätevästi vaikka laukun ulkopuolelle roikkumaan, joten hirveästi tilaa se ei vie eikä paljoa paina. Sitä voi käyttää vauvasta aina 2-vuotiaaksi asti.

Vauva-aika on meillä jo takanapäin ja taapero aika edessä. Vauvan kanssa riitti lennoilla ihan perustarpeiden tyydyttäminen (uni, ruoka). Oma luottavainen asenne auttaa todella paljon ja kun itse on hyväntuulinen, nauttii lapsikin!

Suosittelen rohkeasti lentämään vauvan kanssa, omasta puolestani sanon että se oli helpompaa kuin kuvittelisi! Lentäminen kun on vielä lähes ilmaista alle 2-vuotiaiden kanssa, edellyttäen että istuvat vanhemman sylissä ja mitä nuorempi vauva, sitä vähemmän se painaa reisiä puuduksiin lennoilla, toisin kuin jo yli 10 kg painavat taaperot :)