tiistai 12. marraskuuta 2019

Äidin omaa aikaa Päivä Pietarissa risteilyllä

Olin jo useamman vuoden haaveillut Pietarissa käymisestä, kun ihan vieressä kerta on, mutta jotenkin sinne lähteminen oli vain jäänyt ja jäänyt. Pietariin lähtöä jarrutti Venäjän viisumin hakeminen, joka olisi maksanut noin 80 euroa ja joka olisi edellyttänyt uuden passikuvan ottamista, passin postittamista ja hakemuksen täyttämistä, ihan muutaman tunnin juttuja, mutta silti.

Moby SPL:llä oli edullisia päivä Pietarissa risteilyjä tarjouksessa ja risteilyn hintaan sisältyi viisumi, joten tartuin tarjoukseen eikä erillistä viisumia tarvinnut lopulta hankkia. Laivan aikataulu oli mielestäni varsin hyvä, perjantai-iltana työpäivän jälkeen lähti laiva Helsingistä klo 18.00 ja perillä Pietarissa laiva oli seuraavana aamuna klo 9.00, laiva lähti takaisin Helsinkiin lauantai iltana klo 18.00, jossa olin sunnuntai aamuna klo 8.00. Todella kätevä viikonloppumatka!



Saavuin länsiterminaalin ja pian huomasin, että kanssamatkustajat olivat hyvin kansainvälistä porukkaa, Helsingin päässä sain jonottaa tunnin ennen kuin pääsin laivaan. Laiva yllätti positiivisesti, vaikka se hieman vanhahko 80-luvun tyylinen olikin, mutta toisaalta siinä oli hieman nostalgiaa. Yllätyin nimenomaan laivan suuruudesta ja sen tarjonnasta. Oli useita ravintoloita, baareja, viihtyisän näköinen lasten leikkipaikka (heti ajattelin, että täällä olisi lapsikin hyvin viihtynyt), tax free, kauneushoitola, pelihuoneita, casino, uima-allas, elokuvateatteri. Laiva on Italialainen ja sen huomasi suuresta viini valikoimasta, Italialaisesta ravintolasta ja Italia henkisistä tauluista seinillä ja Pisan tornista laivan kyljessä. Laivan käytävillä soi tosin Espanjankielinen musiikki, joka sai hyvälle tuulelle.


Takana oli pari vuotta tiivistä lapsiperhearkea, jossa oma aika oli vähissä. Olin lähtenyt risteilylle omaa aikaa ottamaan ja olemaan vain itsekseni. Suuntasin laivan baariin juomaan lasin proseccoa ja lukemaan reissun henkeen sopivaa - lasten oppeja äidille kirjaa. Pöytäni viereen tuli suurehko hyväntuulinen Venäläis seurue ja he kysyivät aina tuoli kerrallaan, saisivatko he ottaa pöydästä tuolin, annoin luvan ja lopulta päädyin antamaan omanikin ja siirryin toiseen paikkaan istumaan. He olivat hirveän kiitollisia siitä, kun saivat lisää tuoleja. Hetken päästä uuteen paikkaan siirryttyäni, tuotiin äskeisestä seurueesta minulle rommikola kiitokseksi tuoleista ja samalla pyydettiin kovasti anteeksi sitä, että olivat lukuhetkeäni jatkuvasti häirinneet. Olin hämmentynyt ja hetken mietin, että tulisiko minun juoda tämä tuntemattomalta Venäläiseltä saatu drinkki, mutta vilpittömyys oli niin aitoa, että kiitin itsekin ja jatkoin kirjan lukemista rommikolan kera. Hetken aikaa seurasin sellonsoittajan esiintymistä ja lasten ohjelmaa baarissa, ennenkuin painui hyttiini nukkumaan.

Aamulla suuntasin runsaan buffetaamiaisen jälkeen rauhassa odottamaan, että kiireisimmät lähtevät ensin laivasta pois. Laivasta pääsi pois 9.30 ja itse olin passintarkastus jonossa vasta 10.30, jono ei liikkunut mihinkään. Olin tietoinen, että jonossa saisi odottaa kauankin, joten otin kirjani esiin ja luin siitä lopulta 100 sivua jonossa, enkä ollut sinä aikana juuri päässyt montaa metriä eteenpäin. Parin tunnin jälkeen taakseni ilmestyi Suomalainen pariskunta, joiden kanssa aloin jutella. Hyvin pian kävi ilmi, että pariskunnan naisen kanssa meitä molempia yhdisti intohimo matkustamiseen ja seikkailemiseen. Vaihdoimme tässä vaiheessa passintarkastus jonoa terminaalin vasemmalle puolelle, joka oli alunperin tarkoitettu vain paikallisille ja se näytti vetävän paljon nopeammin. 2 tunnin jonottamisen jälkeen olimme vihdoin shuttle bussissa matkalla keskustaan.

Meillä oli pariskunnan kanssa kutakuinkin samat suunnitelmat Pietariin, joten lähdimme kiertämään Pietaria yhdessä. Pietari on aivan valtava miljoonakaupunki, joten sitä ei niin vaan tutkita päivässä. Mielessäni oli 2 nähtävyyttä, jotka halusin ehdottomasti nähdä: Eremitaasi ja Verikirkko. Siinä oli tarpeeksi must to see - yhdelle päivälle, loput ajasta halusin jättää vaan fiilistelyyn ja kaupunkiin muuten vaan tutustuen.





Saavuimme aika pian Eremitaasin aukiolle ja olihan se vaikuttava, aivan mielettömän iso rakennus. Sisälle emme menneet, sillä siihen ei olisi muutama tunti riittänyt. Ulkopuolella oli vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita keisareita ja keltaisia kolmipyörä takseja. Eremitaasin edessä oli hevoskärryjä joiden hevosia hieman huolestuneen näköisinä katselimme, yksi hevosista näytti jotenkin vanhalta ja väsyneeltä. Voi raasut. Aukio oli kuitenkin itsessään todella hieno!




Toimin porukkamme kartturina ja suuntasimmekin hauskojen vessabussien ohi, pienten siltojen yli kohti Verikirkkoa, poiketen ensin maatuska kaupassa. Kaupassa oli oikeasti satoja erilaisia maatuskoja, kaikki erilaisia ja vaikka minkälaisia.


Verikirkon ulkokatto oli tällä hetkellä osittain rempan alla, mutta siitä huolimatta Verikirkko oli niin hienon näköinen, kuin mitä olin kuvitellutkin sen olevan. Verikirkon vieressä on suuri Mikhailovskyn puisto, joka aurinkoisella säällä olisi ollut varsin houkutteleva paikka nauttia hyvästä ilmasta, nyt sää oli hieman kolea ja harmaa. Kävimme kurkkaamassa Mikaelin linnan ja jatkoimme Fontanka joen vartta pitkin, Pietarin sirkuksen ohi etsien ruokapaikkaa.





Matkaseurueen mies bongasi tien toiselta puolelta erään Venäläis-Ukrainalaisen ravintolan Odessa-Maman ja päätimme kaikki yksimielisesti suunnata sinne. Se oli pieni ja rauhallinen, paikallinen ravintola ja ruoka oli hyvää ja edullista. Pöydän ääressä jatkoimme reissu kokemusten jakamista, oli niin mielenkiintoista kuunneltavaa. Ruokailun päätteeksi tarjoilija ojensi meille ilmaiseksi vodka-hunaja-lime pullon. Venäläisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys, vahvana vodka maana tuli hyvin selvästi esille.



Ruokailun jälkeen kävimme ostamassa vielä tuliaiseksi pakolliset maatuskat, jotka oli lopulta aika kivoja taaperon mielestä. Kävelimme Nevsky Prospectiä pitkin, ohittaen Singerin talon ja Kazanin tuomiokirkon. Tämän pitkän pääkadun varrella on paljon muutakin, lukuisia ravintoloita, liikkeitä ja ylipäätään paljon ihmisiä kadulla. Siinä kadulla kävellessäni mietin, kuinka lähellä Pietari onkaan Helsinkiä ja että täällä on tällainen miljoonan kaupungin meininki. Ihmeellistä! Ja se kontrasti kokea Venäjä oli mielenkiintoinen. Venäjällä olen toki käynyt aiemmin Viipurissa ja vanhassa Karjalassa (Käkisalmella, Sortavalassa ja Hiitolassa), joten tiesin jo, mitä odottaa kun matkustin Venäjälle. On monia, jotka eivät periaatteesta tai ennakkoluuloistaan halua Venäjälle matkustaa, mutta täällä sellaiset asiat (politiikka yms), ei näkynyt eikä vaikuttanut matka kokemukseen millään lailla, hidasta rajanylitystä lukuunottamatta.





Risteilyn hintaan sisältävä shuttle bus vei meidät Iisakin kirkolta takaisin satamaan. Koska iso osa perillä oloajasta meni aamulla passintarkastukseen, ei itse kaupunkiin jäänyt lopulta kuin kutakuinkin 3,5 tuntia aikaa kun laiva lähti takaisin klo 18.00. Satamassa sai olla hyvissä ajoin, onneksi jono liikkui pois lähtiessä nopeammin kuin tullessa.


Laivalla oli paluumatkallakin hyvin rauhallinen tunnelma, kävin kannella katsomassa Pietarin maisemia, oli satama-aluetta kontteineen, rahtilaivoineen ja rakennuksineen. Siinä vierähtikin tovi teollisuusalueita katsellessa, laiva alitti myös todella pitkän sillan ja totesinkin sen sillan olevan oikeasti todella pitkä! Vaikka maisemat olivat hyvin Venäläisiä, oli se jollain tavalla tosi mielenkiintoista ja kiehtovaa katseltavaa, enkä millään malttanut mennä takaisin sisälle. Maisemat laivan kannelta laittoivat Pietarin matkani pakettiin, olin positiivisesti yllättynyt Pietarista, ei sillä että olisin edes lähtenyt millään ennakkoluulolla edes matkaan, vaan matka oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja mieluisa. Pietari oli vierailun arvoinen paikka, haluan mielelläni lähteä joskus uusiksi tutustumaan kaupunkiin lisää.






Reissu teki hyvää, sain hengähtää ja nukkua kunnon yöunet ja ottaa omaa aikaa itseni kanssa. Se oli reissun päätarkoitus ja se toteutui hyvin, paluumatkan vietin jälleen itsekseni. Yksin matkustaessa sitä näkee helpommin, minkälainen matkailija sitä on, mitä arvostaa ja mitä itse haluaa nähdä ja kokea. Huomasin myös kuinka paljon olin kasvanut ja itsenäistynyt esimerkiksi Interrail ajoista, ei ollut lainkaan vaikeuksia olla yksin, se oli reissun suurin yllätys. Vaikka tarkoitus olikin olla koko matka yksin, en malttanut perääntyä kun sain tutustua niin kivaan pariskuntaan ja viettää heidän kanssa muutaman tunnin Pietarissa.



Lukiessani matkalla lapsen oppeja äidille kirjaa, nauratti osa jutuista mutta osa myös kosketti. Kotiin palasi arvostava, rakastava, läsnäoleva ja etenkin levännyt äiti. Myös Isien tulisi ottaa omaa aikaa!


Passintarkastuksen jonottamisesta huolimatta voisin lähteä uudestaan päivä Pietarissa risteilylle, se oli helppo paketti kokonaisuudessaan, varsinkin kun ei tarvinnut säätää viisumi hakemuksen kanssa. Mutta mikäli viisumi on kunnossa, on helpompaa hypätä Allegron kyytiin :) Mutta alle satasella per hlö saa kivan viikonloppu irtioton päivä Pietarissa risteilyllä, 2 yötä laivassa, viisumin ja kuljetuksen keskustaan, ei paha!


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Symppis Aberfeldyn kylä ja visiitti viskitislaamoon

Lomamme toiseksi viimeisenä päivänä ajoimme Aberfeldyyn maaseudun halki. Kun saavuimme Aberfeldyyn, ihastuin siihen heti. Olin perillä vasta muutaman minuutin kun tuli tunne, että tulen pitämään tästä paikasta. Se oli juuri sellainen paikka mitä yleensä metsästän, aito ja rauhallinen pikku kylä ja sen lempeyttä lisäsi maaseudun ympäröivä rauhoittava fiilis. Majoituimme kylän alkupäässä Schiehallion nimiseen hotelliin joka oli siisti ja hotellihuone tuntui ylelliseltä monen Airbnb asunnossa vietetyn yön jälkeen.




Kirjauduimme hotelliin ja lähdimme samantien n. 10 minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevaan Dewar's Aberfeldy viskitislaamoon. Valitsimme esittelykierroksen jonka 10,5 punnan hintaan sisältyi yksi valinnainen maistiainen neljästä eri viski vaihtoehdosta. Saimme oppaaksemme Suomessa 27 vuotta asuneen Jeremyn, joka olisi varmasti vetänyt kierroksen myös Suomeksi ellei ryhmässä olisi ollut muun kielisiä mukana. Juttelin hänen kanssaan kierroksen jälkeen ja minua kiinnosti mitä hän oli Suomessa ollessaan tehnyt ja koska palannut takaisin Skotlantiin. Kierroksen ajaksi tuli puhelimet sammuttaa, eikä kuvia saanut tehtaan puolella ottaa. Halutessaan sai kierroksen jälkeen omaan sähköpostiin tislaamon omat viralliset kuvat. Kierros kesti noin 45 minuuttia ja oli mielenkiintoista kuulla kuinka he viskinsä valmistavat kolmen eri vaiheen kautta, miltä konkreettisesti unmalted ja malted jyvä näyttää ja mikä ero niissä on viskin valmistuksessa. Jokaisella valmistajalla on varmasti paljon yhteneväisyyksiä mutta myös paljon eroja. Saimme käydä haistelemassa eri käymisvaiheessa olevia kattiloita ja lopuksi meille kerrottiin erilaisista viski tynnyreistä. Aberfeldyssä puhutaan "The Angels share", kun vuosien saatossa tynnyreistä haihtuu viskiä ilmaan, eli osa viskistä menee enkeleille. Vierailu tislaamossa oli mielenkiintoinen ja miehille ehkä reissun kohokohta. Kierroksen jälkeen kävimme tislaamon yhteydessä olevassa pienessä myymälässä, pihalla tuoksui viskin valmistuminen.






Illalla lähdin yksin tutustumaan tähän sympaattiseen ja idylliseen kylään. Oli maanantai-ilta, eikä liikennettä ja ihmisiä näkynyt juuri missään, jos näkyi istuivat ne parissa pubissa, joten sain ihan yksin kävellä. Oli niin rauhallinen ja kaunis kesä iltakin, päivä oli ollut lämmin.

Aberfeldyssä on vanha mylly, jonka yhteyteen on tehty kirjakauppa ja kahvila. Se oli näin myöhään jo kiinni. Kävelin kauniin omakotitaloalueen läpi kohti Aberfeldyn vanhaa kivisiltaa jonka vieressä oli iso vehreä puisto ja patsas. Täällä parasta oli vain aidon Skotlantilaisen kylän fiilistely ja sen ihastelu. Iltalenkiksi juoksin takaisin hotelliin, jotta taaperon vahteina olleet miehet pääsivät myös tutustumaan tähän kylään.






Seuraavana aamuna söimme hotellissa hyvän aamiaisen, ilman lisämaksua sai itse valita listalta aamiais menun ja vaihtoehtoja oli aika monta. Otimme kaikki perinteisen Skotlantilaisen aamiaisen ja se oli tälläkin kertaa hyvää. Aamiaisen jälkeen lähdimme leikkipuistoon, jonka olin edellisenä iltana bongannut. Emme nimittäin olleet juurikaan törmänneet leikkipuistoihin viikon Skotlannin matkalla ja taapero alkoi jo autossa istumisen ja linnojen rappusten kiipeämisen lisäksi kaipaamaan fyysistä leikkimistä. Ilo oli suuri ja valtavasti energiaa löytyi kun pääsi vihdoin leikkipuistoon. On niin hauskaa aina löytää erilaisia leikkipuistoja, oli ne sitten kotimaassa tai ulkomailla. Tässä leikkipuistossa oli vanha junan veturi, spider keinu jossa oli selkänoja, tasapainolautoja, pyörivä lautanen, pitkä liukumäki, kiipeilytorni jne...



Kun oltiin leikitty tarpeeksi, lähdimme vielä katsomaan ulkoapäin muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Menzies linnan.

Aberfeldystä lähdimme hissukseen ajamaan kohti Edinburghin lentokenttää. Ajettiin jälleen kauniin maaseudun läpi, jonka laitumilla oli paljon lehmiä ja valtavan paljon lampaita. Skotlannissa ajaessa näkyi aina välillä tuntemattomia, pieniä tislaamoja matkan varrella.

Viikossa ehdimme nähdä paljon ja tykättiin kaikki Skotlannista, se tuntui jotenkin tosi mutkattomalta, siellä oli helppo olla. Roadtripimme oli aika kattava, eikä ketään jäänyt kaivertamaan, että jossakin olisi pitänyt vielä käydä, monipuolisesti nähtiin Skotlannista palasia, Edinburgh - Glen Coe - Glenfinnan - Dornie - Isle of Skye - Loch Ness ja Aberfeldy. Kiitos Skotlanti, olet todella kaunis! Ensi kerralla voisin ottaa teltan mukaan.


lauantai 12. lokakuuta 2019

Päivä Isle of Skyen saarella

Kesän Skotlannin roadtripillä yövyimme 2 yötä Dorniessa ja oli alunperin tarkoitus, että viettäisimme lähipäivät nimenomaan Isle of Skyella, sillä saarelle vievälle sillalle oli vain varttitunnin ajomatka Dorniesta. Edellispäivänä olimme tehneet yllätys koukkauksen Glenfinnaniin ja loman aikana päätettiin lisätä ohjelmaan vielä visiitti Loch Nessin järvelle, joten itse Skyellä vietettävä aika supistui lopulta vain päivän mittaiseksi. Päivässä ehti kuitenkin hyvin kiertää saarta.

Portree

Suuntasimme aamulla kohti saaren itärannikkoa, pysähtyen matkan varrella pikaisesti Portreen kaupungissa, matkalla kohti ensimmäistä nähtävyyttä Kilt Rockia. Ohitettiin autolla Old man of Storr, joka on ehkä tunnetuin nähtävyys koko Skyen saarella ja suosittu patikointireitti. Me ei oltu nyt menossa sinne patikoimaan, mutta oltiin iloisia kun nähtiin se auton ikkunasta.

The old man of Storr näkyi kauas

Tuolla ne Old man of Storrin patikkapolut menivät

Kilt Rockilla pysähdyimme ja ihastelimme karuja maisemia. Kyseessä on lähes sata metriä korkea kallioseinämä, josta on suora putous mereen, onneksi paikka on hyvin aidattu. Kilt Rockin yhteydessä on myös Mealt Falls vesiputous. Mantereen horisontti näkyi vastarannalla ja täältä oli mahdollista bongata valaita. Todella kaunis paikka ja näkemisen arvoinen.

Kilt Rock and the Mealt Falls


Skyen saarella on todella monta erilaista patikointireittiä ja yritän nykyään löytää sellaisen reitin, mikä on helppo mennä taapero selässä. Olin päätynyt Quiraingiin hyvien arvostelujen, hienojen maisemien ja helpon reitin vuoksi. Paikka on todella suosittu ja paikan päällä oli puolen päivän aikaan satoja autoja ja parkkipaikan saaminen oli vaikeaa (siellä oltiin parhaillaan laajentamassa parkkipaikkoja). Parkkipaikalla vielä harkitsimme, että olisimme sittenkin lähteneet samalta parkkipaikalta lähtevälle Bioda Buidhen reitille, sieltä olisi nähnyt nimenomaan Quiraingin, mutta päätimme kuitenkin mennä itse Quiraingille. Kun Quiraingille lähdetään parkkipaikalta vasemmalle, lähtee Bioda Buidhen reitti oikealle.

Quiraing

Kapea tie ylös

Bioda Buidhe

Alempana kulkeva tasainen reitti ja meidän reitti kulki tuolla ylhäällä

Heti reitin alkupäässä yksi matkaseurueen miehistä yllytti, että lähtisimme kiipeämään suoraan mäkeä ylös Quiraingin päälle, sinne näytti menevän offroad reitti. Emmin, sillä mielestäni alempana kulkeva reitti olisi taapero selässä hieman helpompi kulkea. Lähdimme kuitenkin kapuamaan ylös ja jälleen kerran kirosin huonoa kuntoani, todella rankka ja korkea nousu heti alkuun. Kun mies otti taaperon selkään, helpotti minunkin kulkeminen ja syke alkoi tasaantumaan. Reitti oli tasaista nousua välillä mutavellissä ja ruohikossa. Maisemat sen kuin parani, mitä ylemmäs kiipesimme.



Noin tunnin kuluttua olimme jo ylhäällä, eikä kaduttanut lainkaan, että lähdimme sittenkin toista reittiä ylös. Oikeastaan olin iloinen, että joku yllytti lähtemään sinne. Oli aika hienot maisemat ylhäältä! Ylhäällä pidimme pitkähkön tauon, ennenkuin lähdimme kapuamaan samaa reittiä alas. Jälkeenpäin luin, että ylhäältä olisi päässyt kiertämään takakautta takaisin alareitille, se olisi ollut kyllä just täydellinen valinta, täältä löydät reitin kartan.





Alas tullessa astuin vähän isompaan mutalätäkköön ja koko vaelluskenkäni oli nilkkaan asti mudan peitossa. Matkalla mukana ollut puolison ystävä sanoi taaperollemme, että mamma astui bää bää kakkaan. "Mamma bää bää kakka" hoki taapero sitten monta kymmentä kertaa päivän aikana ja koko loppu reissun ja aina tänä päivänäkin kun lähdetään johonkin patikoimaan tai maassa näkyy mutaa, saan kuulla: "mamma bää bää kakka!".

Tänne kannattaa tulla ihastelemaan maisemia, vaikkei lähtisikään patikoimaan. Aivan mahtavat maisemat parkkipaikaltakin, patikoimiseen kannattaa varata ainakin sen pari tuntia. Kilt Rockilta oli tänne vain noin 10 minuutin ajomatka.

"Bää bää kakkaa" alareunassa

Kilt Rockilta jatkoimme vajaa puolen tunnin matkan päähän The Fairy Gleniin, minkä halusin ehdottomasti myös nähdä. Paikka oli niin satumainen kuin olin sen kuvitellutkin olevan, tuli joku fantasia elokuva mieleen, niin epätodellinen paikka. The Fairy Glenillä on ollut kivispiraali, jonka turistit ovat muodostaneet. Paikalliset haluavat pitää paikan luonnollisena ja siksi purkavat spiraalin uudestaan ja uudestaan. Kun tulimme sinne, oli spiraalissa vain 1 kivi, jonka nähdessään puolisoni spontaani reaktio oli "tämänkö kiven takia sä meidät tänne raahasit". Jostain syystä mukana olleita miehiä tämä paikka ei sykähdyttänyt ollenkaan, olivat ehkä odottaneet näkevänsä ison kivispiraalin, jota olin niin mainostanut. The Fairy Glenille oli helppo tulla, varsinaista parkkipaikkaa ei siellä ole, mutta auton sai jätettyä tien varteen, josta oli vain lyhyt matka itse nähtävyydelle. Kiipesimme ylös ihastelemaan maisemia, paikka on mielestäni tosi kaunis!


"Saakelin kivi"




Miehillä oli kiire ehtiä Taliskerin tislaamoon, joten suuntasimme auton nokan kohti Taliskeria. Taliskeriin olisimme voineet ajaa Skyen länsipuolta pitkin, jolloin olisimme nähneet uusia maisemia, mutta otimme nopeimman reitin. Nopein reitti ei auttanut, sillä olimme Taliskerin viskitislaamon pihassa 10 yli 17, se oli mennyt kiinni tasan klo 17.00. Onneksi miehet olivat kaikesta huolimatta hyväntuulisia, eikä harmitus ollut ylitsepääsemätön, nauroivat vain että missasivat tämän vain sen saakelin kivikasan takia.




Alkoi jo olla nälkä ja kello sen verran, että suuntasimme tässä vaiheessa jo takaisin kohti Dornieta. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, vaikka yhden päivän verran, olisin tahtonut käydä vielä Neist Pointin majakalla. Harmi ettei sille jäänyt aikaa mutta olin tyytyväinen jo päivän nähtävyyksiin, olivat kaikki todella kokemisen arvoisia. Toinen paikka missä olisin halunnut käydä, olisi ollut The Point of Sleat, siellä olisi odottanut valkoinen hiekkaranta ja turkoosi vesi. Koska nähtävää ja patikoitavaa on saarella paljon, joutuu väistämättä jotain jättämään pois suunnitelmista, top 10 patikointipaikat löytyvät täältä: Top ten skye walks

Oletko käynyt Skyella? Missä kaikkialla olet siellä käynyt ja kauanko saarella viipynyt? :) Skye olisi kyllä ehdottomasti ansainnut useamman päivän!