Päiväretki Montenegroon

Montenegro on kuuluisa laiskasta kulttuurista ja vahvasta kahvilakulttuurista, jolloin istutaan puoli päivää kahviloissa. Molemmat piirteet tulivat itselle hyvinkin tutuiksi jo Albaniassa. Vanhoilla Jugoslavian mailla Kroatialla, Montenegrolla, Bosnia-Hertzegovinalla ja Serbialla on tosi vähän eroja keskenään, niin kielellisesti kuin kulttuurissakin. En juurikaan huomannut itse mitään eroa maiden välillä ylittäessämme rajan Kroatiasta. Montenegro ei kuulu Eu:hun, mutta niillä on eurot.

Lähdimme varhain aamulla Dubrovnikista kohti Montenegroa, missä rajan ylitettyämme menimme vielä autolautalla Kotorinlahden yli, oli usvaista ja vuonot näyttivät hienoilta. Klo 10.00 olimme jo Budvassa ja kävelimme rantabulevardia pitkin kohti vanhaakaupunkia. Puoliso kiinnitti huomiota siihen, että täällä oli ihan erilainen tunnelma kuin Dubrovnikissa, tunnelma oli paljon rauhallisempi. Budva on Venäläisten turistien suosiossa, mutta koska oli jo lokakuu, oli suuret massat jo vähentyneet ja saimme tutustua Budvaa kaikessa rauhassa.

Lounaaksi söimme perinteisen Montenegrolaisen ruoka-annoksen, possua vuohenjuustolla ja pekonilla, kylmä olutkin maistui hyvälle. Täällä alkoi aurinko paistamaan ja lämmittämään pilvettömältä taivaalta ensimmäistä kertaa meidän loman aikana ja sekin vaikutti varmasti todella paljon meidän fiilikseen täällä. Nyt tuntui lomalta! Kiertelimme aikamme Budvan kapeita kujia ja jatkoimme sitten matkaa puolen tunnin päähän Kotoriin.

Kotor oli myös todella kaunis vanhakaupunki ja kaupunginmuuri ylettyi korkealle vuorelle saakka. Päätettiin kiivetä kaupunginmuurin päälle ihastelemaan hienoja maisemia yli kaupungin. Sisäänpääsymaksu muurille oli vain 3 euroa ja meillä kesti n. 10 minuuttia muurien puoleen väliin, mutta olin kyllä taas ihan poikki päästyäni ylös. Reitti olisi jatkunut vielä ylemmäs linnoitukselle ja siitäkin vaellusreittinä ylös vuorille, mutta tämä näköalapaikka riitti meille oikein hyvin.

Aika ehdoton paikka ihastella Kotoria, niin hienot maisemat yli kaupungin. Jäätiin tasaanteelle, minkä yhteydessä oli pieni kirkko. Kun jatkoimme takaisin alaspäin, tuli rappusissa vastaan mies Los Angelesista harmaassa puvussa, kantaen salkkua kädessä, näky huvitti vähän. Alas päästyämme kävin ostamassa jäätelöä tietenkin, pallo maksoi vain euron, se kertoo Dubrovnikia edullisemmasta hintatasosta. Jäätelöpallon hinta kertoo aina paljon :D

Kotorista jatkoimme hieman eri reittiä takaisin Dubrovnikiin, missä aurinko oli jo laskemassa. Meidän Dubrovnikin lomaan teki kyllä tosi hyvää yksi aurinkoinen Montenegro. Mies piti Budvasta enemmän ja minä taas enemmän Kotorista. Ylipäänsä meille jäi parempi ja rennompi fiilis Montenegrosta kuin Kroatiasta. Kotor oli kaunis kaupunki punaisine kattoineen, joiden taloissa oli hienoja ikkunaluukkuja. Kaupungissa meidän kanssa samaan aikaan oli yhden risteilyaluksen matkustajat, mutta silti paikka oli ihan rauhallinen. Pienen pintaraapaisun saatiin päiväretkeltä, mutta kuulisin mielelläni lisää kokemuksia Montenegrosta! :)

Analyysissa matkatottumukseni

Tästä se kaikki alkoi: vuoteen mahtui pari rantalomaa ja yksi lasketteluloma pohjoisessa, sen jälkeen on moni asia muuttunut. Kirjasin ylös matkapäiväkirjojeni kaikki matkat ja niiden ajankohdat paperille, halusin nähdä kokonaiskuvan matkoistani vuodesta 2006 lähtien. Toistuuko niissä jokin tietty kaava, tai onko kohteet muuttuneet kuinka paljon ajan saatossa. Olen matkustanut myös tätä ennen, mutta niistä matkoista en ole pitänyt matkapäiväkirjaa.

Havainto 1: Vuoteen 2013 asti mahtui vuoden sisälle aina yksi laskettelureissu pohjoiseen, yleisimmin aina Rukalle. Emme ole enää 7-vuoteen käyneet pohjoisessa laskettelemassa ja ihmettelenkin mihin ihmeeseen tämä aika menee ja minkä ihmeen takia juuri laskettelureissut ovat tippuneet pois? En ole asiaan aiemmin kiinnittänyt huomiota. Matkakärpänen on kuitenkin ollut niin voimakas, että ulkomaanmatkat ovat aina voittaneet talven laskettelulomat. Olisi kyllä hauskaa lähteä pitkästä aikaa ihan laskettelureissulle, viimeksi laskettelimme itseasiassa Espanjassa.

Havainto 2: Pohjoista emme ole kuitenkaan unohtaneet, sillä laskettelureissujen loppumisen jälkeen olemme suunnanneet sinne joka kesä tai syksy. Kotimaassa olen lomaillut todella vähän ja jos olen lomaillut, niin kotimaan matka on suuntautunut Hankoon tai juuri tuonne pohjoiseen, siellä on tullut käytyä yllättävän paljon.

Havainnot 3 & 4: Opiskeluaikoina loma suuntautui aina Välimerelle rantalomalle, niitä matkoja odotettiin tyttöjen kanssa kuukausia kuin kuuta nousevaa. Opiskeluvuosien jälkeen rantalomakohteet ovat jääneet ja olen viime vuosina kaivannut Välimerelle takaisin yhä enemmän ja enemmän. Yhteiset lomat puolison kanssa ovat suurimmaksi osaksi olleet kaupunkilomia. Kun vajaa 10 vuotta katsoo taaksepäin, olemme matkustaneet yhdessä vain pari kertaa rantalomakohteeseen ja loput ovat olleet kaupunkilomia, joskin viime vuosina kaupunkilomatkin ovat vaihtuneet yhä enemmän luontolomiksi. Olen matkustanut aika paljon myös ilman puolisoani ja silloin olen useimmiten suunnannut hieman lämpimämpiin kohteisiin.

Havainto 5: Käännekohta omassa matkahistoriassa oli vuoden 2013 Interrail matka, sen jälkeen kaikki muuttui, vanhat tottumukset jäi taakse ja uusi matkustuskausi alkoi. Aloin matkustamaan yhä monipuolisemmin ja itsenäisemmin, halu nähdä maailmaa kasvoi.

Havainto 6: Matkahistoriastani puuttuu lukuisat ns. klassikko kohteet. Jostain syystä olen hakeutunut vähemmän suosittuihin kohteisiin tarkoituksella. Mitä suositumpi kohde on, sitä vähemmän se minua kiinnostaa (poikkeuksia, poikkeuksia!). Ahdistun, jos ympärilläni on liikaa muita turisteja. Lähtökohtaisesti en kaipaa sellaisiin kohteisiin tai vähintään etsin sieltä oman rauhallisen reittini. Hakeudun siis enemmän vähemmän suosittuihin ja rauhallisiin kohteisiin.

Milloin olen sitten useimmiten matkustanut ja minne?

Tammikuussa olen matkustanut kaikkein eniten, mutta nämä matkat ovat suuntautuneet suurimmaksi osaksi pohjoiseen. Pidän pohjoisessa kevättalvea enemmän keskitalvesta, kun on tykkylumiset puut, maassa yli metri lunta, kunnon pakkanen, kirkas tähtitaivas ja revontulia. Siinä kaamoksessa on paljon kaunista ja yllättävän paljon valoa lumen muodossa ja sinisen eri sävyjä taivaalla. Ulkomailla en ole juuri ollut tammikuussa paria matkaa lukuunottamatta.

Helmikuussa en ole matkustanut ikinä, ajatella! Tai no kerran Rukalle.

Maaliskuu on haastavaa aikaa matkustaa, kun missään ei ole vielä oikein kunnolla lämmintä tai kevät alkanut. Maalis-Huhtikuun vaihde on kuitenkin ollut suosittua matkustusaikaa ja silloin olen useimmiten suunnannut kaupunkilomalle, poikkeuksena muutamat pääsiäisreissut pohjoiseen.

Toukokuussa olen matkustanut vähän ja enimmäkseen Välimerelle, kun siellä ei ole ollut vielä liian kuuma. Kesäkuussa olen suunnannut niin rantalomalle, pohjoiseen tai kaupunkilomalle, mutta toiseksi eniten olen kesälomien vuoksi matkustanut nimenomaan Heinäkuussa, enimmäkseen täällä Pohjoismaissa. Jos olen Elokuussa matkustanut, niin ne reissut ovat aina suuntautuneet Välimerelle.

Syyskuu on myös ollut kuukausi ilman yhtäkään matkaa, mutta viime vuosina olen juuri syyskuussa lähtenyt ruska-aikaan pohjoiseen.

Lokakuun luulin olevan kuukausi, jolloin en juuri olisi matkustanut, mutta näytti sittenkin satunnaisesti kertyneen muutama kaupunkiloma Euroopassa.

Marraskuu vaatii ihan oman postauksena, mutta sen verran mainitsen tässä, että tällöin olen suunnannut kaukomaille ja marraskuu onkin ollut vuoden kolmanneksi vilkkain matkustuskuukauteni.

Joulukuussa olen useimmiten suunnannut nimenomaan joulumarkkinoille.

Oli ihan mielenkiintoista saada yleiskuva omista matkoista pitkältä ajalta. Yllätyin kuinka paljon olen suunnannut pohjoiseen ja kaupunkilomien määrä tai oikeastaan rantalomien vähyys yllätti myös. Viime vuosina olen noudattanut tiedostamatta tätä kaavaa: keväällä kaupunkiloma, kesällä luontoloma ja syksyllä rantaloma. Huomaan myös pitkältä aikaväliltä eri kausia, kun olen matkustanut vain rantalomille, sitten monta vuotta putkeen kaupunkilomille ja tällä hetkellä on päällä enemmän luontoloma painotteinen kausi. Mikähän kausi alkaa seuraavaksi? Tuntuu, että jälleen on murroksen aika. Tämän postauksen sisältö laittoi miettimään omia matkatottumuksia myös tulevaisuudessa ja julkaisenkin tästä vuodenvaihteessa jatko-osan, jossa avaan enemmän näitä syntyneitä ajatuksia tulevaisuuden matkatottumuksistani. Siksi vuodenvaihteessa vasta, sillä uusi matkavuosi on hyvä aloittaa niiden ajatusten kanssa :)

Ihanan kaunis ja monipuolinen Hangon seutu

Suomen paras kesäkaupunki on Hanko, jos minulta kysytään. Hangon seudulla on tullut pyörittyä paljon, niin lapsena kuin aikuisenakin. Itseasiassa se on varmasti pohjoisen lisäksi yksi lempialueistani Suomessa. Se on niin kaunista seutua ja luonto erilaista, siellä tuoksuu kuiva mänty ja havuneulamatot. Joka kerta kun tänne tulen, totean että kunpa olisin jäänyt pidemmäksi aikaa. Niin kävi myös tänä kesänä, kun lähdin sisaruksia tapaamaan. Hangon pystyy helposti kokemaan päiväseltään, mutta itsellä on tunneside paikkaan, joten viihdyn siellä mielellään pidempään. Jos eteläsuomeen pitäisi jostain syystä muuttaa, niin muuttaisin juuri tälle seudulle. Tässä sekoitus tämän kesän matkaa ja menneiden vuosien kokemuksia.

Hangosta tekee Hangon; bulevardi, kalliot, pitsihuvilat, merenranta, neljän tuulen tupa, casino ja männyt. Bulevardi ja ranta on pakko kiertää joka kerta, vaikka ne olisi nähnyt vaikka kuinka monta kertaa aiemmin. Rannan kalliot ja tykit niiden päällä muistuttavat lapsuuden kesistä. Rannan tuntumassa olevassa leikkipuistossa vierähtäisi helposti puoli päivää ja voisin lähteä Hankoon pelkästään tämän leikkipuiston takia. Pienvenesataman ravintolan terassilla on kiva kuunnella veneilijöiden kuulumisia ja katsella kun purjeita laitetaan kuntoon Hangon regattaa varten, samalla kun vahdin etteivät lokit vie ruokaani. Tämä vain on niin lempeä kaupunki.

Asumme täällä ollessa aina Lappohjassa, joka on 20 km Hangon ulkopuolella. Hiekkadyynejä on rannikolla Oulun Hailuodossa, Kalajoella, Pohjanmaalla Storsandissa, Porin Yyterissä mutta Lappohjassakin on pitkät hiekkarannat. Tällä rannalla ei yleensä ole juuri ketään muita ja se onkin paikan salainen helmi. Rannan läheisyydessä näkyy maastossa sodan aikaisia juoksuhautoja ja Lappohjassa voikin käydä rintamamuseossa valtatien varrella. Olen usein lomaillut Hangossa nimenomaan koirien kanssa, tänä kesänä jäi koirat valitettavasti kotiin.

Vaihtoehtoinen kiva reitti kääntyy Lappohjasta puolustusvoimien ampuma-alueen, Tvärminnen ja Täktomin kautta kohti Hankoa. Reitin varrelle jää pari houkuttelevan näköistä retkeilypaikkaa, jotka on vielä tutkimatta. Jos haluaa seikkailla lisää ja välttää valtateitä, niin itse ihastuin tänä kesänä reittiin joka lähti Lappohjasta kohti Tenholaa. Tuntui siltä, kuin olisin ollut patikoimassa autolla, niin läsnä oli luonto, metsä ja vesistö ympärillä. Olin aivan haltioissani kun ajoin sitä pientä, kapeaa, mutkikasta hiekkatietä pitkin. Reitillä bongaa helposti jonkun eläimen, tällä kertaa nähtiin kettu, kurkia ja jäniksiä, aiemmin aamulla siellä oli ollut hirvi. Tenhola on muutenkin aika kaunista seutua ja siellä on myös hieno vanha kivikirkko 1400-luvulta. Matkan varrella on myös tosi nätti Prästkulla, joka loksautti leuat auki kun en osannut sellaista paikkaa odottaa.

Fiskarsissa kävin viimeksi koirieni kanssa, nyt taaperon kanssa. Fiskarsin ruukkikylässä kävelytahti hidastuu kun ihastelee tätä pientä kylää. Täällä näkyy selvästi muotoilijoiden kädenjälki, puistonpenkitkin ovat kaikki erilaisia. Matkalla Fiskarsiin tervehdin kauriita tien varsilla, näin elämäni ensimmäisen oikean "bambin", niin söpö pieni. Välillä tuli olo, että ajelin keskellä Italian viiniviljelmiä, melkein sellaisia maisemia olin matkalla näkevinäni tai vähintään kuvittelevani.

Fiskarsin lähellä on myös Billnäsin ruukkikylä. Snappertunassa puolestaan Raaseporin linna. Ja itse Raasepori, eli vanha Tammisaari on toinen ihana kaupunki, jossa vanhoja puutaloja, kivikirkko ja meri myös niin läsnä. Onpas kaikki nyt ihania, mutta tämä seutu on kyllä niin kivaa, että! Pidän himppuisen verran kuitenkin enemmän Hangosta, se on niin kotoisa. Tällä seudulla riittää paljon nähtävää, joten on aika suositella seutua teillekin :) Kannattaa tilata risteily myös Bengtskäriin, tällä kertaa veneretki peruuntui neljänä päivänä peräkkäin kovan tuulen vuoksi, mutta on sellainen paikka missä on ehdottomasti käytävä, eli ensi kerralla uusi yritys! Ps. Hangosta saa edullista polttoainetta.

Teijon kansallispuisto on noin tunnin ajomatkan päässä Hangosta ja kävinkin veljen kanssa kiertämässä Matildajärven n. 5 km pituisen ympyrälenkin, kaunista havumetsää ja mukavan pituinen reitti vaihtelevassa maastossa. Patikoinnin jälkeen maistui pizza ja paikallinen olut. Hyvää oli!

Palasin paluumatkalla tuttuihin maisemiin parin vuoden takaa Teijoon, Matildedahlin ruukkikylään. Kävin moikkaamassa vanhoja tuttuja alpakoitakin. Viimeksi kun taapero nämä samaiset alpakat näki, oli hän ihan vastasyntynyt vauva. Pari kesää sitten toivoin joskus tulevani tänne uudestaan, mutten uskonut että näin pian pääsisin takaisin.

Nähdään ehkä ensi kesänä taas, Hanko ja lähiseutu. Täällä on paljon nähtävää!