maanantai 23. lokakuuta 2017

Interrail päivä 2: Suuntavaiston kyseenalaistamista Hampurissa ja yöjunailua Prahaan 11/2013

Päiväni Bremenissä alkoi olla pulkassa ja suuntasin juna-asemalle, josta otin junan Hampuriin. Interrail korttini astuisi voimaan vasta seuraavana vuorokautena, joten ostin irtolipun automaatista hintaan 22,90 euroa. Valitsin tarkoituksella hitaan junan (1h 10 min), jotta saisin junassa levätä pitkän päivän päätteeksi, hartiat olivat aivan jumissa rinkan painosta. Istuin junan toisessa kerroksessa, maisemia en pahemmin enää nähnyt pimeyden takia.

Hampuriin ei ollut tarkoitus jäädä, vaan se toimi junanvaihtopaikkana ja reilikortin startti kaupunkina. Olin Hampurissa klo 20.45 lauantai-iltana.

Hampurin juna-asema


Yksi matkustamisen vahvuuksistani on erittäin hyvä suuntavaisto. Osaan tulkita karttaa ja olla koko ajan kirjaimellisesti kartalla siitä, missä päin sijaitsen. Suuntavaistooni olen luottanut kuin kiveen, enkä ole kyseenalaistanut sitä ikinä.

Olin tutkinut kartasta, että ehtisin kävellä keskustaan ennenkuin yöjunani lähtisi. Ennen Hampuriin saapumista, oli itsestäänselvyys mihin suuntaan lähtisin kävelemään. Juna-asema olikin sitten hieman isompi, kuin mitä olin kuvitellut ja siinä olikin kaksi lähes identtistä uloskäyntiä. Yhtäkkiä en tiennytkään enää, kummasta suunnasta olin junalla asemalle tullut ja kummasta uloskäynnistä minun tuli mennä, jotta löytäisin oikean suunnan. Kävelin niitä uloskäyntejä edestakaisin ja olin ihan hukassa. Minulla oli vihossani google mapsista tulostettu mustavalkoinen kartta, josta ei näkynyt kaikkia kadun nimiä. Kun matkustaa yksin, eikä ole kaveria jonka kanssa pähkäillä asiaa ja huomaa, ettei itse tiedä oikeasti missä on, niin silloin pitää rohkeasti kysyä apua. Tajusin, että tämä onkin hieman isompi kaupunki, kuin mihin olen aiemmilla matkoillani tottunut. Olin niin LOST, että oli pakko pelastaa itsensä.

Pysäytin erään naisen, joka ei kuitenkaan puhunut englantia. Hän pysäytti sitten erään perheen ja pyysi, että he auttaisivat minua. Kysyin heiltä, missä vanhakaupunki tai raatihuone sijaitsee. He näyttivät kartasta, mutta sanoivat että heillä on 5 hengen metrokortti ja heitä on vain 4, joten pääsisin heidän lipulla ilmaiseksi kyseiseen paikkaan. Lähdin heidän kanssa matkaan metron kyytiin Jungfru nimiselle metroasemalle, josta he saattoivat minut oikeaan suuntaan. Kiitin heitä hurjasti avusta ja seurasta. Huomasin kuinka mieli piristyi kun sai jutella ihmisten kanssa, olinhan suurimmaksi osaksi vain itsekseni. Olin ensimmäisellä juna-aseman uloskäynnillä ollut ihan oikeassa suunnassa, ennenkuin olin alkanut epäröimään toista uloskäyntiä.

Hampurin raatihuone


Kävelin Jungfru asemalta raatihuoneelle. Vaikka oli lauantai-ilta ja kyseessä suurkaupunki, niin siellä oli pelottavan hiljaista! Oli niin pysähtynyttä, ei kovin montaa vastaantulevaa ihmistä, ei autoja, ei kaupungin ääniä... Tapoin aikaani vain kävelemällä sinne sun tänne, löysin kojut joulumarkkinoita varten, ne olivat valitettavasti vielä kiinni.



En tehnyt kovin pitkää lenkkiä, kun lähdin jo kävelemään takaisin juna-asemalle. Oli mennyt niin paljon aikaa siihen juna-asemalla säätämiseen ja olin niin väsynyt. Yöjuna kohti Prahaa lähtisi klo 00.01.


Pelottavan autiota Hampurissa

Junaan pääsin klo 23.45. Näytin konduktöörille reililipun, varauslipun ja luottokorttini. Minulla oli 6 hengen couchette, siellä oli jo 5 henkilöä nukkumassa kun saavuin. Petipaikkani oli ylimmässä kerroksessa, oli hurjaa kiivetä sinne kun alapuolella oli 2 petiä ja nukuin katoin rajassa. Oli niin outo ja uusi tilanne, olla jossain yöjunassa aivan yksin oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Itse nukkumamahdollisuudet oli mielestäni tosi loistavat junassa, olin itseasiassa odottanut huonompaa. Peti oli hyvä ja pedissäni oli 2 paksua vilttiä, 2 tyynyä ja lakanat. Etsiessäni junan vessaa, eksyin ensin koppiin jossa oli vain lavuaari ja lattiakaivo ja pelästyin että se toimisi wcnä, onneksi löytyi oikea wc!

6 hengen couchette

Yö ei ole ikinä tuntunut niin pitkältä! Heräsin aivan sairaan monta kertaa, itseasiassa heräsin joka kerta kun juna pysähtyi, meni suuriin mutkiin, kiihdytti tai vaihtoi raidetta. Liikkeet tuntuivat yläpedissä niin hyvin ja siinä lähti mielikuvitus lentoon, unenpöpperössä pelkäsin junan kohta törmäävän johonkin tai menevän väärille raiteille, kun tarkkailin sen liikkeitä jatkuvasti näkemättä yöllä ulos. Se oli joka tapauksessa jännä kokemus! Odotin jo nyt seuraavaa yötä junassa.

Maisemat ei näytä miltään kuvassa, kuin miltä ne näyttivät todellisuudessa

Yöllä jäi 4 henkilöä pois Berliinissä ja aamulla oli enää kanssani yksi Tsekkiläinen tyttö, jonka kanssa tein tuttavuutta samalla kun ihastelin ikkunasta Tsekkiläistä sumuista aamua. Sanoin vain wau, wau kun katsoin junan ikkunasta kauniita maisemia, oli vuoria joen vieressä, tosi makeeta!



Perillä aamulla Prahassa! 

2 kommenttia:

  1. Hauska kuulla, että muutkin vähän eksyy. Omalla reissullani yllätyin kuinka kävelin joka kerta jotenkin väärin kun olin palailemassa hotelliin.Ja älyttömintä oli että aloitin sen harhailun jo Tukholmassa!! Mutta pimeässä tuttuihin kaupunki on erilainen. Onneksi joku oli laittanut omaan blogiinsa neuvon ottaa kompassi mukaan, sen laitoin sitten käsilaukkuun ja vilkaisin siihen heti juna-aseman ovella, kun saavuin kaupunkiin. Mutta jos vähän eksyy, voi kyllä nähdä kauniita taloja ja muuta, niin että ei se aina huono juttu ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että eksyminen voi joskus antaa huomattavasti enemmän, tulee sitä spontaania seikkailua jonka muistaa parhaiten! Ja sitä on joka kerta yhtä hämmentynyt kun huomaa että ei tiedäkään missä on :D Hyvä vinkki tuo kompassi! Vielä kun muistaisi miten sitä käytetään, on tullut käytettyä niin vähän :)

      Poista