torstai 5. lokakuuta 2017

Interrail päivä 2: Bremen 11/2013

Ensimmäinen matkustuspäivä ottaa aina veronsa, jos on joutunut heräämään hirmu aikaisin. Siitä syystä, nukuin 12 tuntia hostellille päästyäni. Nukuin hostellini sängyssä tosi hyvin, sängyssä oli ihana tyyny. Yön aikana oli huoneeseen tullut tyttö Hollannista, kaksi muuta tyttöä olivat Venäjältä. Hollantilainen oli tullut tapaamaan tuttuja ja Venäläiset opiskelemaan ja asuivat nyt tilapäisesti hostellissa.

Köllöttelin kerrossängyssäni, en jaksanut vielä nousta eikä mihinkään ollut kyllä kiirekään. Kävin hostellin aamiaisella, missä vaihdoin suunnitelmia Hollantilaisen tytön kanssa. Kirjasin itseni ulos klo 11 ja lähdin rinkka selässä käppäilemään. En tajua, miksi en jättänyt rinkkaa hostelliin iltaan asti, kun hostelli sijaitsi juna-aseman vieressä. Nyt kuljin koko päivän se selässä!



Suuntasin kohti suurta puistoa, jossa minulla vierähti jopa pari tuntia kun hissukseen kävelin ja välillä istahdin penkille vain ihmettelemään ja kirjoittamaan ajatuksiani matkapäiväkirjaan. Oli tosi kivaa, kun ei ollut yhtään mitään suunnitelmia ja sai vaan olla ja ihmetellä, vaikka tuntuikin tosi oudolta vaan istua siinä yksin. Samalla sai hartiatkin levätä rinkan painosta, rinkka kun pakotti huilaamaan vähän väliä.





Puistoalue oli tosiaan niin iso, etten ihan päähän asti kävellyt, melkein kuitenkin. Se oli tosi hieno paikka ja voisin kuvitella, että jos se oli vielä marraskuussa kaunis, on se varmasti kesällä vielä mahtavampi paikka! Täällä tosiaan vielä näkyi syksy, mikä teki paikasta ihanan värikkään ja toi piristyksen harmaan kaupungin keskelle. Päätin kävellä hissukseen keskustaan päin, missä olin jo edellisenä iltana jo vähän pyörinyt.




Kävelin vähän sinne sun tänne vailla määränpäätä, suurimmaksi osaksi vanhassa kaupungissa ja raatihuoneen ympäristössä. Kävin tuomiokirkosta hakemassa vähän mielenrauhaa matkalleni ja lämpöä, sillä minulla oli vähän viileä. Metsästin vaikka kuinka kauan kenties Bremenin tunnetuimpaa nähtävyyttä, Bremenin soittoniekkoja. Kiersin ja kiersin, enkä millään niitä löytänyt! Siinä tuomiokirkon lähettyvillä oli parhaillaan iso työmaa, olivatkohan ne juuri siellä? En kuitenkaan niihin törmännyt vaikka kuinka etsin, tai sitten olin vain ihan tosi sokea! Keskustan aukiolla oli päivällä taitava pianisti soittamassa balladeja flyygelillä. Siinä jäin niitä hetkeksi kuuntelemaan, mm. kappaleen joka jäi vahvasti mieleeni; Listen to your heart.





Tänään lauantaina oli paljon ihmisiä kaupungilla. Suuntasin todella helluisen alueen läpi kohti jokea, kujat olivat kapeita ja alue idyllinen! Jatkoin matkaani joelle, jossa kävelin joen reunaa pitkin hetken aikaa.



Käveltyäni tovin, suuntasin Beck's panimoravintolaan lämmittelemään ja oluselle, olut maksoi 2,70 €. Huilasin jalkoja ja ajankuluksi katselin muita ihmisiä ympärillä. Istuin ja katsoin miltä Saksalaiset näyttivät, yritin verrata heitä Suomalaisiin. He muistuttivat Suomalaisia, mutta olivat tavallaan kuitenkin Saksalaisten näköisiä (no aijaa!?), osa saattoi olla ehkä hieman tummempia. Mietin siinä myös, että olisi paljon mukavampaa matkustaa Saksan maaseudulle, kaupunkien sijaan.



Alkoi taas päivä hämärtymään ja pimeys laskemaan iltaa kohti. Se pimeys ahdisti todella paljon kun olin yksin. Mieskin sieltä käskystä soitteli, ihana kuulla hänen ääntä! <3 Ennenkuin suuntasin kohti rautatieasemaa, kävin vielä kertaalleen eilisessä "joulukaupassa". Bremenissä oli tosi kivasti kauppoja jos halusi shoppailla :) Illalla katusoittajat vetivät hyvin yleisöä.


Tykkäsin Bremenistä, helppo ja yksinkertainen kohde eikä liian iso. Keskusta tuntui aika sopivalta! Täällä oli kyllä halvempaa kuin Suomessa. Palaisin mielelläni joskus uudestaan Bremeniin, josko ne soittoniekat sillä kertaa löytyisivät? Seuraavaksi yöjuna vie minut seuraavaan kohteeseen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti