perjantai 14. heinäkuuta 2017

Omat kokemukset raskaana matkustamisesta

Joku saattaa ehkä pohtia uskaltaako raskaana ollessaan matkustaa ulkomaille. Kerron omista kokemuksista, sillä itse matkustin kahdesti ulkomaille raskauden aikana. Hongkongin matka ajoittui raskausviikoille 13/14 ja matka Ljubljanaan loppuraskauden raskausviikolle 33.

Kummatkin matkat olin varannut jo ennen raskautta. Sattui vahingossa hyvä tuuri näiden matkojen varauksien suhteen: Jos Hongkongin matka olisi ajoittunut edes muutamaa viikkoa aiemmin, olisi kiinnostus matkustamiseen ollut minimaalinen ja jaksaminen kortilla alkupahoinvoinnin ja väsymyksen takia tai jos kyseinen matka olisi ajoittunut loppuraskauteen; en olisi enää jaksanut pitkää lentomatkaa tai hektistä suurkaupunkia, jossa liikkuminen olisi ollut haastavampaa. Ljubljana oli sitten ihan sattumalta oikein nappivalinta loppuraskauteen, lyhyen lentomatkan päässä oleva tarpeeksi pieni kaupunki, jaksaakseni kävellä. Onni oli, ettei Ljubljanan matkakaan ajoittunut muutamaa viikkoa myöhemmin, sillä lentolupa olisi pian paukkunut vastaan!

Matkustaminen alkuraskaudessa

Olin Hongkongin matkasta innoissani, sillä en ollut aiemmin käynyt Aasiassa ja tiesin että se tulee olemaan viimeinen reppureissuni ties kuinka pitkään aikaan! Nyt tulisi nauttia kun ei tällaisia reissuja enää niin vain tehtäisikään. En osannut olla huolissani raskaana matkustamisesta, vaikka muiden huoli ennen ensimmäistä matkaani Hongkongiin tarttui viime hetkellä minuunkin. Olinhan juuri ohittanut ensimmäisen kolmanneksen ja sai edelleen olla hieman varpaillaan ja kiinnittää asioihin erityisen paljon huomiota, esim. ruokailuun.

Perille päästyäni väsytti vietävästi, jetlag taisi painaa monena päivänä päälle. Vessassa sai rampata ihan joka käänteessä, onneksi Hongkongissa niitä oli joka paikassa ja olivat onneksi ilmaisia, muuten olisi suuri osa matkabudjetista mennyt vessamaksuihin. Kun näin ensimmäisen reikävessan, käännyin samantien kannoillani. Niitä alkoi kuitenkin tulla yhä useammassa paikassa eteen, joten ne tulivatkin hyvin pian tutuiksi.


Pakkasin Aasian matkalle mukaan rutkasti omaa evästä, pähkinöitä, omenia, proteiinipatukoita ym. pientä naposteltavaa, sillä nälkä oli usein ja olimme jatkuvasti liikkeessä. Majoituimme matkan aikana kolmessa eri paikassa, eikä meillä ollut matkakohteiden majapaikoissa aamiaista. Ruoka olikin yksi asia josta stressasin paljon. Tuli saada tarpeeksi usein monipuolista ravintoa ja itse syynäsin kaikki ruoat listan (kielletyt ruoat) kanssa hyvin tarkkaan, saako tätä syödä ja onkohan tämä maitotuote pastöroitu. Ensimmäisenä päivänä en uskaltanut ostaa katuruokaa ja meninkin suoraan Subwayhin, kunnes tajusin että seassa on salaattia ja samantien mietin, oliko salaatti pesty hanaveden alla? Siinä lenti kurkut, tomaatit ja salaatit roskikseen. Eräänä iltana halusin syödä pizzaa ja päätimme mennä Italialaiseen ravintolaan. Jokaisen pizzan päällä oli joko ilmakuivattua kinkkua, kirjolohta, erinäisiä juustoja, joista en lopulta voinutkaan syödä yhtäkään.

Matkustimme myös Kiinan puolelle (Shenzhen), josta paikalliset Hongkongilaiset varoittivat varsinkin minua raskaana olevaa, että sinne ei tulisi matkustaa, sillä siellä on turvatonta ja likaista. Vaikka olinkin lopulta rauhallinen siitä päätöksestä, että päätimme matkustaa varoitteluista huolimatta Kiinan puolelle, oksensin perille päästyämme kahdesti. Muutenkin Hongkongilaiset olivat kauhuissaan, miten olen uskaltanut matkustaa toiselle puolelle maapalloa raskaana!

Reissuun oli suuret odotukset, mutten osannut rentoutua. Stressasin paljon ja matka oli hyvin hektinen sisällöltään ja kun sitä vielä murehti, kuinka pikkuinen voi täällä reissun päällä, saako tarpeeksi ravintoa ja lepoa. Hongkongissa näin paljon pieniä lapsia ja muistan ajatelleeni että "pian minullakin on tuommoinen", aion pitää siitä hyvää huolta ja rakastaa sitä. Siellä iski pikkuista kohtaan jo kova ikävä, vaikka se reissun päällä koko ajan mukana olikin. Suomeen päästyäni olin hyvin helpottunut, en kotimaan päässä enää stressanutkaan lainkaan raskausajan ruokavaliota. Hongkongin reissu oli täynnä seikkailua, joten sain todeta että tähän reissuun oli hyvä lopettaa tämä aikakausi reppureissaajana. Löhöloma tuntui seuraavaksi hyvin houkuttelevalta.

Matkustaminen loppuraskaudessa

Ennen reissua olimme koirien kanssa pitkällä lenkillä ja taivaalla lensi lentokone, katsoin taivaalle ja ajattelin että pian pikkuinenkin pääsee taas lentämään. Siinä samassa taivaalle katsoessani kompastuin omiin jalkoihin ja maan tasolla olin ja koira juoksi onnessaan vapaana emännästä piittaamatta. Olo oli siis jo hieman kömpelö.

Elimme reissuviikolle asti jännityksessä. Jotta pääsisimme lähtemään tulisi minun käydä ensin lääkärintarkistuksessa (raskausviikon 28 jälkeen), varmistaaksemme ettei synnytys ole vielä käynnistymässä. Sain lentoluvan ja pääsimme reissun päälle. Tämä reissu oli viimeinen matka kahdestaan puolisoni kanssa ja tästä reissusta nautimme suunnattoman paljon. Olo oli ennen matkaa hyvä, vain jatkuva närästys vaivasi.


Lentomatka +2h. sujui hyvin, pyörittelin jalkoja säännöllisesti koko lentomatkan ajan. Pikkuinen oli kotioloihin verrattuna hyvin aktiivinen koko matkan ajan, potki ja liikkui erityisen paljon. Jotenkin ajattelin, että mahtaakohan hän huomata, että olemme siirtyneet arjesta eri ympäristöön, erilainen tahti ja ihan täysin eri kieli ympäristössä, miettien että missä te oikein olette, haluan nähdä kans!

Ensimmäisenä päivänä kun saavuimme Ljubljanaan, oli siellä ruokamarkkinat. Itse himoitsin ice cream rollseja, mutta tälläkin kertaa epäilin maitoa. Herkuttelin tällä kertaa vain mielessäni. Tämä matkakohde oli ensimmäinen kohde, jossa meillä oli majoitus hyvin keskeisellä sijannilla. Kaikkialla muualla, missä olemme aiemmin matkustaneet, olemme majoittuneet aina ydinkeskustan ulkopuolelle. Tällä kertaa oli onni, että majapaikka oli lähellä, sillä pääsimme aina tarvittaessa majapaikkaan lepäämään. Tälläkin reissulla sai usein käydä vessassa ja pysähtyä muutamien satojen metrien välein huilaamaan.


Teimme Ljubljanasta päiväretken Bled-järvelle. Bled-linna sijaitsi n. 600 metrin korkeudessa (merenpinnasta), sinne meni autotie mutta ei hissiä. Ylös oli mentävä jalan, ei auttanut kuin mennä hitaasti ja rauhallisesti ylös. Normaaleissa olosuhteissa ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta kun oli lisäpainoa päällä ja liikunta vähentynyt vähitellen, hakkasi sydän tuhatta ja sataa. Alas takaisin päästyäni jalat vain tärisivät ja vauva potki koko alastulon ajan. Loppuloman ajan olivat jalat sitten hyvin jumissa ja oli raskaat askeleet. Epäilen, että tämä oli osasyy siihen miksi loppuloma (ja loppuraskaus!) olikin fyysisesti raskas. Närästys vaivasi etenkin öisin reissullakin.

Tuonne ylös mahan kanssa!

Ai mun jalkoja

Ljubljana oli kiva, pieni kohde raskaana olevalle (ja miksei muillekkin), välimatkat kun olivat hyvin lyhyet ja kohde oli mukava pelkkään chillailuun. Kävelimme hitaasti ja pysähdyttiin usein kahviloissa, koska vauva ja jalat painoivat jo kovasti. Tämä reissu oli siis fyysisesti raskas vaikka mieli nautti kovastikin! Äitiysloma alkoikin seuraavalla viikolla. Salamatkustajalle ostinkin Ljubljanasta omat rummut muistoksi, rummuttihan hän vatsaa kiitettävästi reissun aikana.


Paluumatkalla lentokentällä Slovenian päässä kyseltiinkin joka tiskillä, onko minulla lupa lentää (Suomen päässä ei kysytty kertaakaan). Onneksi oli Finnairin raskaustodistus lentolupaa varten mukana.


Monia asioita tuli ottaa huomioon, vaikka ensin ajattelinkin että kai se on ihan sama millä paikkakunnalla sitä raskaana onkaan. Itsellä matkustaminen ei olisi onnistunut alkuraskaudessa pahimpaan pahoinvointijakson aikaan eikä paras aika ollut ihan loppuraskauden puolellakaan, sillä silloin olo muuttui hieman kömpelöksi eikä enää jaksanut paljoa kävellä. Etenkin ruokailun suhteen olin itse alkuraskaudessa hyvin tarkka ja erityisen paljon tuli kiinnittää raskaana ollessa huomiota käsihygieniaan, mikä tosin on aina tärkeää. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä rennommaksi sitä muuttui.

Jokainen raskaus ja henkilö on yksilöllinen, mutta omalla kohdalla paras matkustusajankohta olisi ehdottomasti ollut keskiraskaudessa. Olo oli silloin hyvin pirteä ja energinen eikä maha painanut tai raskausoireet kiusanneet. Matkustaminen raskauden aikana onnistuu kyllä vallan mainiosti, mutta hyvä on kiinnittää huomiota matkan ajankohtaan, matkakohteeseen, majoituksen sijaintiin ja lentomatkaan. Tässä kyseiset reissut vain raskaus näkökulmasta, lisää näiden matkojen sisällöistä tulossa myöhemmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti