keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Tienristeyksessä

Aika pysäyttävää on nyt seistä sellaisessa tienristeyksessä, jossa ihan minä hetkenä hyvänsä jotain vanhaa jää väistämättä taakse, jotain uutta tulee tilalle ja ihan uusi kappale elämässä aukeaa! Puhun siis äidiksi tulosta ja ettei tämä mene liian sivuraiteille, niin tarkennan että se tulee vaikuttamaan koko elämääni: vapaa-aikani tulee pyörähtämään ihan ylösalaisin ja sehän tulee väistämättä vaikuttamaan jossain määrin myös matkustamiseen.

Tähän en ole kuitenkaan tullut suorinta ja nopeinta moottoritietä pitkin, vaan hidasta ja kuoppaista maisemareittiä pitkin. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut matkustaa tähän päivään asti niin paljon. Olen mennyt kun on ollut mahdollisuus, matkustanut välillä melkein jopa yliannostukseen asti. Nyt voin sanoa, että tarkoituksella. Olen nauttinut elämästä ja tehnyt omia juttujani, ettei myöhemmin harmittaisi. Matkustaminen kun tulee mahdollisesti saamaan jonkun sorttisen kolautuksen tämän elämänmuutoksen myötä.

Hyppään nyt niin tuntemattomalle alueelle, että en edes osaa kuvitella miten elämä tulee muuttumaan. Jos nyt pitäisi lähteä arvailemaan, kuinka lapsen tulo perheeseen tulee vaikuttamaan matkustamiseen, on se yhtä kuin että pitäisi tässä vaiheessa lähteä arvailemaan hänen luonteenpiirteitä. Kumpaakaan ei tiedä. Tiedän ääripäitä, joissa matkustamista jatketaan samaan malliin ja toisessa loppuu matkustaminen kokonaan. On mahdotonta vielä sanoa, miten meidän tulee käymään. Mutta mistä nyt tällainen haaveilija haaveistansa pääsisi, kun ei tiikerikään pääse raidoistansa! :D Tottakai olen odotusaikanakin haaveillut tulevista matkoista ja matkakohteista, mutta nyt on täytynyt pitää pää kylmänä ja olla varaamatta matkaa tulevaisuuteen. En ole edes ottanut selvää, voiko syntymättömälle lapselle varata lentolippua? Elämänmuutos vaatii hetkellisen rauhoittumisen ja katsoa ensin: 1) pikkuisen terveydentila 2) miten itse toivun 3) oma henkinen jaksaminen 4) miten arki lähtee sujumaan. Sitten kun nämä ovat kunnossa, uskaltaa taas reissusta haaveilla.

"Pikkulasten kanssa matkalle. Vauvojen kanssa on hyvä matkustaa, koska vauvat nukkuvat niin paljon. Hyödynnä pikkulapsen rento suhtautuminen elämään. Lomamatka voi vahvistaa perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Monet vanhemmat matkustavat vanhempainloma-aikana vauvan kanssa ulkomaille. Usein sellaiseen paikkaan, jossa voi rentoutua varjoisalla terassilla tai meren ääressä. Vauva on tyytyväinen olinpaikkaansa, kunhan saa tarpeeksi ruokaa, unta ja vanhempien läheisyyttä" - https://www.libero.fi/sinun-vaiheesi/artikkelit/vauva--/pikkulasten-kanssa-matkalle

Itse henkilökohtaisesti olen erittäin avoin ajatuksesta vauvan kanssa matkustamisesta, moni jopa kehottaa lähtemään, kun vauva on vielä niin pieni että sen kanssa on helppo matkustaa. Naurahdus; ainakin ajattelen näin ennen lapsen syntymää! Kaikkihan voi niiiiiiin muuttua! Kaikki kun ei riipu vain minusta, asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, tuleeko sieltä rauhallinen tapaus vaiko palosireeni (toivon matkageenin saanutta!). Matkustaminen tulee kyllä jatkumaan (en tiedä milloin) ihan ehdottomasti, ei välttämättä samalla mittakaavalla kuin aiemmin, mutta kuitenkin jossain muodossa! Itse olen saanut pienestä pitäen matkustaa joten haluan jatkaa samaa perinnettä ja opettaa pikkuistakin näkemään maailmaa, vaikkei alkutaipaleella matkoista mitään muistakaan. Tänä päivänä matkustaminen on kuitenkin niin paljon edullisempaa ja helpompaa kuin mitä se oli omassa lapsuudessa.

Tavallaan itselläni on myös hyvin ristiriitaiset fiilikset matkustamisesta. Yksi puoli haaveilee kovastikin uusista reissuista ja toinen puoli taas haluaa vaan linnottautua kotiin, eikä mieli tee lähteä yhtään mihinkään. Ehkä se johtuu vain siitä, että sitä vaan odottaa tätä suurta mullistusta. Kotona ollessa varmasti aiemmin kirjoittamani asiat joskus on mentävä kauas jotta näkisi lähelle korostuvat. Olen puolisoani ohjeistanut, että minua saa sitten lyödä paistinpannulla päähän, jos edes yritän livahtaa matkalle ilman lasta. Aion olla mahdollisimman paljon läsnä lapsen elämässä ja jos tahdon matkustaa, niin lapsi lähtee mukaan.

Vaikka olenkin matkustanut viime vuosina paljon, niin jälkiviisaana matkustamisen suhteen, olisi ollut ehkä fiksua matkustaa ennen lasta kohteisiin, joihin pienen lapsen kanssa on hankalampi matkustaa esimerkkinä Intia (hygienia, estolääkitys, rokotukset). Sitä tulee jatkossa varmasti kiinnittämään enemmän huomiota kohdemaan terveydenhuoltoon/turvallisuuteen, vaikken tähän asti ole itsekään matkustanut ns. epävarmoihin kohteiisin (esim. Kuubassakin terveydenhuolto on maan yleiseen tasoon verrattuna hyvää!).

Kesäksi on kuitenkin tiedossa kotimaan viikonloppumatka Saloon sekä mahdollisesti puolison ehdottama lyhyt piipahdus Ruotsiin (pointsit siitä, että ehdotus tuli häneltä eikä minulta) ;) Mikäli nämä matkat sujuvat hyvin, sitä uskaltaa ottaa taas kolmannen askeleen :) Haaveilua en tule lopettamaan ikinä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti