maanantai 22. elokuuta 2016

Matkamuistoja

Kaikilla on erilaisia muistoja matkoilta. Muistikuvat meidän päässä muuttavat muotoaan ajan kanssa ja yksityiskohtia unohtuu. Sen takia onkin sitten niitä kuvia, kuvia joita itse otan ihan tuhottoman paljon, vähempikin riittäisi! Ennen piti pieni filmirulla riittää, nyt on melkein rajaton määrä tilaa muistikortilla. Joka asiasta pitää ottaa kuva. Koskahan sitä oppisi nauttimaan näkemästään ihan vaan ilman kameraa? Joskus mietin jälkeenpäin, että katsoinko ihan aidosti kohdetta lainkaan omilla silmillä vai vaan kameran läpi? Tallentuiko kuva kunnolla omaan muistiin vai suoraan kameran muistikorttiin? Aivan kamalaa! Itseasiassa olen nyt ottanut projektiksi vähentää valokuvausta, nyt on raju skarppaus tämän asian kanssa! :D "Ole enemmän läsnä".

Eihän siinä mitään vikaa ole, että niitä kuvia ottaa tuhottoman paljon, ovathan ne tärkeitä matkamuistoja. Mutta harmittavan harvoin tulen ainakaan itse katsoneeksi niitä kuvia uudestaan, koneelle siirtämisen jälkeen. Koska koneelta tulee kuvia harvemmin katsottua, voisi yhtenä vaihtoehtona teetättää parhaista paloista valokuvia ja raamittaa ne ja laittaa ne näkyville vaikka seinälle muistoksi. Vaikka matkakuviin palaakin harvoin, on niihin silti kahta mukavampi palatakin. Silloin juuri muistuukin uudestaan niin paljon mieleen ja niihin hetkiin on aina mukava uppoutua. Toinen vaihtoehto onkin valokuvakirja, joka olisi niin mukava muisto, mutta kuvien valitseminen ja sen tekeminen... En ala.

Kotimaan kohteista täytyi aina ostaa postikortti muistoksi, oikeanpuoleinen kortti alareunassa on suosikkini

Postikortteja tuli ostettua myös itselle muistoksi

Ennen ostin muistoksi myös postikortteja. Postikortteja myös lähetin ja niitä myös sain (ja saan) aina silloin tällöin. Nykyään samat terveiset lähetetään helposti somen kautta, kaikille. Kuinka moni lähettää tai saa vielä tänä päivänä postikortteja? Niitä on kyllä mukava saada. Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisi itsekin aloittaa taas postikorttien lähettäminen uudestaan, lähettämisestä on vuosien tauko. Pitäisikö oikeasti aloittaa uudestaan? Kortin lähettäminen on kuitenkin paljon henkilökohtaisempaa ja ilahduttaa aina!

Olen käynyt ihan hiljattain pitkästä aikaa vanhoja kortteja läpi. Patsas kortin sain 17-vuotta sitten Kööpenhaminasta: "Hei Elina! Löysin täältä taidemuseosta aivan sinua muistuttavan patsaan ja kortin. Siinä on tyttö ison kissan kanssa ja kissanpoikasia sylissä! Voi hyvin!" 7-vuotta sitten sain taas Lunni postikortin Islannista, jossa luki vain "Hej Elina, terkut Islannista. Tää lintu näyttää ihan sinulta! =)" Olipas oikeasti mukava kortti! 


Onneksi postikortteja vielä kuitenkin lähetetään =)

Lapsena löysin paljon kaikkea jännittävää matkamuistomyymälöistä, eiffel tornikin taitaa pölyttyä lapsuudenkodissani. Egyptistä ostin papyrystauluja, joilla jokaisella oli oma tarinansa, nykyään ne on peräkammarin seinällä. Sitä jotenkin niin innostui kun oli kohteessa, missä myytiin jotain niin paikallista. Siihen liittyi aina matkan päällä tietenkin muistot juuri siitä matkasta ja jotain konkreettista muistoa piti kotiin saada. Kotona sitten monesti huomasin, ettei ne sopineetkaan mihinkään. NYCissäkin metsästin kauan pieniä kauniita pahvitauluja, jotka ei ole vieläkään löytäneet paikkaansa, tai vaatteet jotka etelän kohteessa oli niin suosittuja, eivät sopineetkaan niin hyvin suomalaiseen katukuvaan tai ilmastoon.

Mitkä ovat matkamuistoni tänä päivänä, muistoni ja kuvien lisäksi? Ainakin matkapäiväkirjani toimii takuuvarmana matkamuistojen säilytyspaikkana. Paras ostamani matkamuistoni taitaa olla viime kesältä Norjalainen villapaita, se on käytännöllinen, lämmin ja tuo joka kerta ihania muistoja mieleen. Yhdessä vaiheessa keräsin magneetteja, mutta sekin hiipui. Nyt olen taas alkanut keräämään niitä uudestaan, monesta paikasta puuttuu magneetti, mutta toiste en lähde niitä kyllä hakemaan.

Viime kesänä jäi harmittamaan Norjan reissulta kun en ostanut peikko(trolle)-magneettia jota hypistelin siellä. Ajattelin että tänä vuonna voisin ostaa sellaisen. Olin kuitenkin unohtanut koko asian ja vasta toiseksi viimeisenä päivänä muistin, että magneetin tahdoin. Viimeisenä päivänä kiersimme puolisoni kanssa kaikki pikku putiikit ja paikat etsien minulle peikkomagneettia. Puolet paikoista oli kiinni, mutta luotettiin että kyllä nyt joku paikka tulee missä niitä myydään. Mitä jos en löydä peikkomagneettia? Puolisoni sanoi, että "me ei lähdetä Norjasta ennenkuin sulle on saatu se peikkomagneetti!".

Niin tyypillistä, kun jotain etsii niin ei löydä ja alkumatkasta oli matkan varrella vaikka kuinka monta matkamuistomyymälää. Ei tullut vastaan trolle-magneettia, joten luovutin itsekin (hyvillä mielin) ja ostin lopulta saamenlippu magneetin (se oli kuitenkin ollut isossa osassa tätä matkaa). Suomen puolelta löytyi heti peikkomagneetti, mutta siinä oli Suomen lippu eikä se ollut enää matkamuisto Norjasta. Möh.


Magneettien lisäksi, pyrin ostamaan ulkomailta aina paikallista teetä. Kerran kävi niinkin, että olin Slovakiasta ostanut paikallista teetä, jota join aina aamuisin. Huolestuin, kun aamupäivisin alkoi niin väsyttämään. Väsymys häipyikin teepakkauksen loppumisen myötä, silloin vasta tajusin tarkistaa google- kääntäjällä teen sisällön, rauhoittavia aineita. Niinpä niin. Oli ainakin asiansa hoitava tee! Teet lämmittävät mieltä ja kehoa pitkään matkojen jälkeen.

Suomen pohjoisesta raahaan aina kotiin jonkun poron jossain muodossa, oli se sitten avaimenperä, kortti, tekstiili tai saunakauha. Interrail-matkani tein joulun alla ja siksi ostin melkein jokaisesta maasta joulukuusenpallon muistoksi. Onhan näitä pieniä konreettisia muistoja, joista tulee matkoja mieleen.

Säilytän jokaiselta matkalta myös tarpeelliset esitteet ja kartat, matkamuistoja nekin. Niihin voi palata aina tarvittaessa ja usein niitä tarvitaan myös silloin kun joku tuttu on matkustamassa samaiseen kohteeseen, niistä kun saa kivasti paikallista tietoa. Sen takia matkakohteessakin monesti viisastuu, kun vaihtoehtoja löytyy enemmän paikallisesitteen kannesta ja kun ihmisten kanssa paikan päällä juttelee, niin hekin antavat paljon mukavia vinkkejä! Karttoja on muutenkin aina niin mielenkiintoista tutkia. Toiset ovat siirtyneet jo elektronisiin matkaoppaisiin ja karttoihin, mutta itse haluan vielä lukea karttaa ja tietoa suoraan paperilta, osittain myös käytännöllisistä syistä, sillä suljen netin kokonaan ulkomaille lähtiessäni.



Yhdellä kaverillani (terveisiä!) on kotonaan vitriini, jossa on joka matkakohteesta pieni paikallinen muistoesine. Se vitriini on todella vaikuttava ja mielenkiintoinen, koska siitä näkee niin hyvin jokaisen maan kulttuuria, tunnettuja ominaispiirteitä ja tietenkin nähtävyyksiäkin. Samalla saa ihailla hänen matkustushistoriaakin :) Ihanaa! Toisella tutullani on kirjahyllyssä rivissä lukuisista matkakohteista matkaopaskirjat, se hylly on myös vain niin kiehtova, niin monta värikästä kirjan selkää varustettuina kohteiden nimillä vilisee silmissä.


Keräätkö jotain?
Ostatko aina jonkun matkamuiston?
Lähetätkö vielä postikortteja?
Tai mikä on rakkain konkreettinen matkamuistosi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti