sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kuinka meidän kävikään?

Norjan reissu on onnistuneesti takanapäin. Koska viime kerralla oli lukuisia kysymysmerkkejä ilmassa, kerron kuinka asiat lopulta ratkesi. Kuten arvelinkin, moni asia kerkesi muuttua juuri ennen reissua sekä reissun aikana. Varsinaisen matkakertomuksen vuoro (missä tarkalleen ottaen kävimme) on myöhemmin.


Kysymys "Mitä reittiä ajamme Suomen puolella?"
Vastaus: Ihan edeltävänä iltana oli vielä tarkoitus ylittää raja Karigasniemeltä, mutta päätimmekkin viime metreillä jättää Lapin itäpuolen erilliselle reissulle, ettei nyt haalita liian suurta palaa. Ajoimmekin Rovaniemelle josta jatkoimme Kittilän kautta Enontekiölle. Paluumatkalla tulimme Kilpisjärveltä suorinta tietä alas, koukaten Haaparannan kautta.

Kysymys "Yövymmekö Suomen puolella ja jos niin missä?"
Vastaus: Suomi on niin pitkä maa, että oli pakko yöpyä mennessä ja tullessa Suomen puolella. Paikkaa oli mahdotonta päättää etukäteen, vaan se määräytyi kellonajan ja takanapäin olevien kilometrien mukaan. Yövyimme mennessä Rovaniemellä ja tullessa Muoniossa.

Kysymys "Kauanko olemme reissun päällä"
Vastaus: Lähdimme tiistaina ja tarkoitus oli tulla viikonlopun aikana kotiin, koska lähdimme ajamaan niin myöhään, oli aikataulumme koko ajan jäljessä ja jouduimme pyytämään koiranhoitajilta vielä 1 lisäpäivän. Viikon olimme lopulta reissun päällä. Paljon istuimme auton kyydissä mutta paljon näimmekin, kilometrejä tuli kiitettävästi, 3518 km.

Kysymys "Missä haluamme käydä"
Vastaus: Meidän matkan päämäärä oli Nordkapp, johon olimme koko ajan matkalla, mutta ajon aikana päätimmekin ihan kokonaan skipata koko paikan, koska paikka oli kuulemamme perusteella "turistirysä" ja paikkaan päästäkseen olisi pitänyt maksaa n. 30 €. Olimme pihejä eikä paikka enää sen jälkeen kiinnostanutkaan niin paljoa, ajoimme sen sijaan toiseen niemenkärkeen kaunista maisemareittiä pitkin. Altan kalliomaalaukset ja Altan Canyon kuului suunnitelmiin, mutta Altassa keksimmekin muuta tekemistä ja pohdimme autossa, että mitä haluammekaan ihan oikeasti nähdä? Meille riitti ihan itsessään pelkät maisemat, eikä meidän ollut pakko käydä samoissa paikoissa missä kaikki muutkin. Tromssaa odotimme, mutta niin monen "metsässä vietettyjen päivien jälkeen" se turistimäärä oli ahdistava, joten kävimme vain yhdessä museossa ja ajoimme äkkiä kaupungin läpi seuraavaan rauhallisempaan kohteeseen, emme kaivanneet tähän väliin kaupunkilomaa. Rauhaa rakastavat sielut matkassa. Kyllä, tulemme kuitenkin uudestaan joskus toiste!

Kysymys "Mitä nähtävää siellä on?"
Vastaus: Tämä pätee kaikkeen matkustamiseen, vaikka kuinka yrittäisi selvittää etukäteen missä voisi käydä ja mitä kannattaisi nähdä, niin aina matkan päällä se muuttuu, jokin jää pois ja jotain uutta tulee tilalle. Kun itse seisoo avoimin mielin paikan päällä ehdotukset kädessä, niin sisäistää kaiken potentiaalisen eri tavalla kuin kotisohvalta. Toki on hyvä olla kartalla siitä, mitä vaihtoehtoja siellä on. Tuolla kun oli paljon vaihtoehtoja joista valita, joten jätimme niitä suosiolla tulevaisuuteenkin. Yksi matkan kohokohdista (joskin Suomen puolella) oli itselleni oiva kohde Enontekiön Hetassa oleva Tunturi-Lapin luontokeskus, jonka bongasimme vasta matkan päältä. Paikka oli mielenkiintoinen ja kiehtova, siellä esiteltiin mm. Saamelaisten kahdeksan vuodenaikaa. Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Norjassa oli läsnä Saamelainen kulttuuri ja ympäristö joka kiehtoi minua. Nautin matkalla kun sain kuunnella Saamenkielistä radiota. Mukana oli Suomen puolelta napattu Pohjois-Norjan matkaesite, jossa oli kartat ja monet potentiaaliset nähtävyydet esiteltynä osoitteineen.


Kysymys "Lähdemmekö ajamaan aamulla vai vasta iltaa vasten?"
Vastaus: Olisi kannattanut koko matkalle lähteä ehdottomasti heti aamusta ajamaan, eikä vasta puoleltapäivin, sillä pitkään tuntui siltä että olemme aikatauluista (joita meillä ei ollut) jäljessä, otimme sen kyllä ihan kiitettävästi kiinni. Paikan päällä jatkoimme matkaa aina aamuisin.

Kysymys "Onko meillä aikaa pistäytyä patikoiden Muotkalla tai Kevolla?"
Vastaus: Ei! Ihan eri reissut näille!

Kysymys "Missä yövymme Norjan puolella?"
Vastaus: Paikkakuntia emme olleet päättäneet etukäteen, koska emme mitenkään voineet tietää missä olemme milloinkin. Emme yöpyneet Norjan puolella kertaakaan leirintäalueilla, vaan otimme askeleen kohti erähenkisempää majoitusta ja etsimme joka ilta erikseen suojaisan ja rauhallisen leiripaikan luonnosta. Paikan etsiminen oli vaikeampaa kuin mitä olimme kuvitelleet, etsimiseen kului useita tunteja, mutta otimme sen seikkailun kannalta ja näimme samalla paikkoja ja pieniä teitä, joihin emme olisi muuten eksyneet. Aloitimme leiripaikan etsinnän iltaisin 6 jälkeen, tarkoituksena niihin aikoihin lopettaa ajaminen paikkakunnasta riippumatta. Monia potentiaalisia leiripaikkoja kävimmekin katsomassa, mutta jatkoimme etsimistä aina niin kauan kunnes paikka miellytti. Välillä oli pitkiä välimatkoja joissa oli tien toisella puolella meri ja toisella vuori, siihen yhtälöön oli sanoisinko hieman hankalaa pystyttää telttaa! Siitä johtuen olimme leirissä joskus vasta 10 aikaan illalla, mutta onneksi oli valoisat illat ja paljon kärsivällisyyttä matkassa. Ps. Kyllä vaan karavaanareilla oli helppoa!

Oma leiripaikka- Ihanan raikasta vettä suoraan vuorilta

Kysymys "Kuinka pitkiä päivämatkoja ajamme?"
Vastaus: Päivärytmimme oli lähteä leiripaikasta aamulla jatkamaan matkaa, kun olimme syöneet ja saatu leiri purettua. Menimme aina vaan yhden päivän kerrallaan omalla painollansa, ei ollut aikatauluja jolloin olisi pitänyt olla jossain tietyssä paikassa. Emme esimerkiksi tienneet kuinka pitkälle kerkeämme matkan aikana (ihanteena oli ehtiä Tromssaan), joten siksi emme suunnitelleet juuri mitään. Pysähtelimme lukuisia kertoja päivän aikana ja välillä tuli pidempiä välimatkoja joita ajoimme. Koska leiripaikan etsintä välillä venyi, oli ajopäivätkin hieman pidempiä. Emme laskeneet päivittäin ajettuja kilometrejä tai ajotunteja.

Tätä leiripaikkaa kannatti etsiäkin

Kysymys "Miten yhdistämme ajamisen ja patikoimisen, mikä on rytmi?"
Vastaus: Kuten pahoin aavistelin, huonosti. Jotta olisimme voineet rauhassa patikoida, olisi täytynyt jättää ajamista huomattavasti vähemmälle, toisin sanoen pienentää aluettamme ja keskittyä tiettyyn alueeseen. Tästä tuli taas roadtrip painoitteinen, vaikka pysähtelimme paljon, menivät päivät paikasta toiseen siirtymiseen. Täytyy erikseen päättää, että nyt lähdetään vaeltamaan ja vielä selvittää että mihin tarkalleen ottaen lähdetään vaeltamaan. Norjassa ei pahemmin ole näkyviä viitoituksia patikkapaikkoihin, ne täytyy vain tietää. Muutaman todella lyhyen patikkapätkän saimme kuitenkin tehtyä. Ensi kerralla etsimme leiripaikan joka on meidän tukikohta muutaman yön ajan ja sieltä käsin teemme patikkareissuja, jotka on varta vasten etukäteen selvitetty, ei mene joka ilta aikaa leiripaikan etsimiseenkään. Kyllä on vaan hienoa että ihminen oppii joka päivä uusia asioita.

Kysymys "Mitä lauttoja on reitillä, niiden aikataulut ja hinnat?"
Vastaus: Olimme saaneet suosituksia käyttää kahta tiettyä lauttaa, aikaa ja kilometrejä säästäksemme. Lautat kustansivat yhteensä 36 €. Ei iso menoerä. Menimme vain jonoon, lautat tulivat 30-45 min sisällä.


Kysymys "Mihin lähdemme patikoimaan?"
Vastaus: Vaihtoehtoja oli tuhansia, joten en millään jaksanut paneutua niihin erikseen, koska aluekin oli niin laaja. Luotin siihen, että kyllä joku paikka eteen tulee. Kyllä lopulta tulikin, mutta moni paikka oli kiven alla.

Kysymys "Otammeko koiraa mukaan?"
Vastaus: Pääsimme asiassa eteenpäin sen verran, että loput kaksi koiraa saimme sirutettua. Enää puuttuvat passit. Koira ei kuitenkaan lähtenyt mukaan puolisoni toiveesta. Kieltämättä olisi koiralla ollut pitkiä päiviä autossa.

Lähtö tunnelmissa. MÖKS! Eikö me päästä mukaan?

Ja mitä eväisiin tulee, pidättäydyn jatkossakin lihapullissa, mummon muusissa ja tavallisissa pastapusseissa. Blå bandit eivät nyt maistuneet, pussipuurosta jäi nälkä kun tavalliset kaurahiutaleet unohtuivat kotiin. Viinin sentään sain nauttia kylmänä.

Viini kylmenemässä

Viime vuonna ensivaikutelma oli niin voimakas, ettei enää tällä kertaa tullut samaa, yhtä voimakasta fiilistä. Ehkä odotin tätä reissua niin tajuttoman paljon että odotukset oli liian korkealla? Samalla muistin, minkä takia onkin aina niin kutkuttavaa matkustaa uuteen maahan, toisaalta oli nyt myös mukava saada "erilainen versio" ja nähdä muitakin uusia paikkoja maan sisältä.

Kaikesta huolimatta oli aivan ihanaa ja mieltä rauhoittavaa päästä takaisin ja huomasinkin kuinka kaikki tuntui jo niin tutulta. Viikon jälkeen oli kuitenkin hyvä aika kääntyä takaisin kotiin kun kaikki vuoretkin alkoivat muistuttaa toisiaan, siitä huolimatta kirpaisi ylittää raja Suomeen. Viime kesän ja tämän kesän reittien välisestä alueesta jäi vielä mukavan pieni aukko koluttavaa, enempää en suunnittele, vain vaelluspolun ja sitten vaan auton nokka kohti tuntemattomia seikkailuja. Norjaan palaamme ehdottomasti vielä uudestaan, mutten tiedä koska.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti