keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Keskustelua lentokoneessa

Kun miettii, kuinka usein itsekin on istunut tuntemattoman vieressä lentokoneessa, monia monia kertoja, niin harvemmin on kukaan ruvennut juttelemaan. Joskus se jutteleminen kannattaa, varsinkin menomatkalla, koska ikinä ei voi tietää mikä elävä kohteen opaskirja vieressä istuukaan! Ja miksi ei kysyisi paluumatkalla, kuinka heidän matka mahtoikaan sujua. Toisilta kanssamatkustajilta kun saattaa vaikka vinkkejä saada, jos vaan uskaltaa avata suunsa. Keskusteluhan voi kehkeytyä vaikka kuinka mielenkiintoiseksi ja voisi oppia paljon uusia asioita! Mikähän voisikaan olla hyvä jään murtaja? "Oletko matkustellut paljon?", "Mitä olet menossa tekemään?", "Mihin olet tarkalleen ottaen matkustamassa?" siihen nämä lauseen avaukset loppuukin ;) Hmmh... Hihi. Pitääpä harjoitella seuraavalla kerralla! (jos uskallan). Kerron sitten kuinka kävi!

Kerran kävi nimittäin niin, että olin lentämässä Helsingistä kotiin (eli vain kotimaan lento). Viereeni istahti nuorehko henkilö ja mietin koko sen 55 minuuttia että pitäisikö tuon kanssa jotain puhuakin. Oli jotenkin kiusallinen olo, kun en uskaltanut oikein mihinkään suuntaan katsoa, muutakuin ikkunasta ulos tai tuijottaa edessä olevan penkin selkää. Lopulta kiitoradalla, kun kone oli jo laskeutumassa, avasin suuni. Tyyppi oli hieman hämmentynyt kun olin ensin istunut koko lennon hiljaa ja yhtäkkiä sanoin ääneen jotain, tyyliin jatkoin jotain lausetta suoraan ajatuksistani mitä olin siinä hiljakseen pyöritellyt, jolloin hänellä ei ollut hajuakaan siitä, mistä edes ylipäätään puhuin, tai hämmennys oli suuri kun taisin kysyä että jääkö hän tähän kaupunkiin tai jotain. Oi voi... Onneksi ei aina käy näin köpelösti!

Kun kirjoitin aiheesta "Suomalaiset maailmalla" ja kerroin siitä, kuinka ei aina keksi keskustelun avausta/puheenaihetta vieraan kanssa. Lupasin yrittää ja lupasin myös kertoa kuinka kävi. Blogipostausta seuraavana aamuna suuntasinkin Köpikseen ja tartuin heti omaan haasteeseeni. Koska lupaukset pidetään, niin kerron kuinka kävi!

Helsinkiin lähtevässä koneessa olin aikonut nukkua, koska olin herännyt klo 4.00. Vieressäni istunut mies avasi kuitenkin oma-aloitteisesti keskustelun kysymällä, mihin olen matkalla. Kerroin että minne ja halusin tietenkin tietää hänenkin vastauksensa, hänkin ulkomaille. Tästä alkoi keskustelu matkustelusta ja kerroimme puolin jos toisin toistemme matkoistamme ja kokemuksistamme, keskustelu oli niin mielenkiintoinen että se päättyi jopa kättelyyn. Olin huvittunut siitä, kun olin edellisenä iltana juuri miettinyt tätä aihetta ja viereeni istahti henkilö, joka auttoi minua tietämättään asiassa eteenpäin. Häneltä kuulinkin mielenkiintoisia juttuja ja opin uusia asioita maailmalta. Tästä rohkaistuani, istui Köpiksen koneessa ikäiseni tyttö joka myös matkusti yksin. Otin heti ja avasin hänen kanssaan keskustelun kun istuin hänen viereensä. Juttelimme tulevasta Köpiksen matkastamme ja odotuksistamme ja lopulta kävelimme lentokentällä yhdessä niin pitkästi jutellen, kunnes metro ja juna meidän erotti. Paluumatkalla vieressäni istuvalla miehellä oli korvanapit korvissa, joten en raaskinut koputtaa hänen olkapäähän ja ruveta kyselemään hänen viikonlopustaan, viimeisellä lennolla vieressäni istunut ikäiseni tyttö näytti niin tutulta, että epäilen käyneeni hänen kanssaan samaa koulua. Minulla olisi jopa sen vuoksi ollut monta aihetta avata keskustelu, mutta olin kertakaikkiaan niin väsynyt, etten jaksanut mitään muuta tehdä kuin odottaa koneen laskeutumista. Hyvin meni siis ja tästä on hyvä jatkaa ! =)

Aion jatkossakin haastatella vieressä istuvia matkustajia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti