perjantai 1. tammikuuta 2016

Haaveilijan vuosi 2015

"Sä olet kyllä sellainen haaveilija"

Näin olen kuullut minusta joskus sanottavan, mutta minulla olisi siihen vielä lisättävää. Sen lisäksi, että "vain haaveilisin" olen aika kova tyttö toteuttamaan myös haaveitani. Siinä on eroa, haaveileeko vain vai tekeekö niiden toteuttamisen eteen jotain? En näe mitään mahdottomana, esteet voi kiertää, alittaa, tai ylittää mutta määränpäähän pääsee kyllä, jos niin kovasti tahtoo. Siihen riittää vain se, että ottaa vain ensimmäisen askeleen kohti unelmaansa. Ensimmäinen askel voi olla ihan vain pienikin askel ja ensimmäisen askeleen jälkeen olet jo lähempänä unelmaasi. Itse valitset polkusi ja polkusi määränpään, mihin kohti kulkea. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja niitä on koko ajan saatavilla. Joskus unelmat antavat odottaa ja niin on tarkoituskin. Mutta ellei jokin asia toteudukaan, niin sen tilalle tulee aina jotain muuta joka voi olla yhtä hyvää ellei parempaa.

Mikä sinun unelmasi on? Mistä haaveilet? Oletko jo ottanut ensimmäisen askeleen sen toteuttamiseksi? Ellet ole, niin ota! Periksi ei kannata antaa, omien haaveiden suhteen, huomiseen jaksaa uskoa, kun on aina jotain mitä odottaa, kunhan vain jaksaa uskoa unelmiinsa. Yksi mottoni on: Katso yli vuorten, esteitä tulee eteen mutta vuorten takana on aina auringonpaistetta.

Vuosi 2015 on jo takanapäin ja nyt voi katsoa mitä viime vuonna tapahtuikaan. Vuonna 2015 ylitin itseni aivan totaalisesti. Tammikuussa 2015 en osannut kuvitella, että vuodesta tulisi niin hurja kuin mitä siitä lopulta tulikin. Vuosi 2015 oli elämysrikas, kasvattava ja rankkakin monellakin tapaa. Elämä otti, mutta elämä myös antoi minulle paljon.

Olen jopa (vasta nyt) löytänyt ns. omat juttuni, oivaltanut mistä erityisesti pidän, mitä rakastan ja mihin haluan käyttää energiaani ja mihin taas en. Joskus täytyy vain myös osata luopua asioista, jotka vievät enemmän energiaa kuin antavat. Haaveiden saavuttaminen vaatii itseltäni joskus paljon ns. uhrauksia, luovun monista muista asioista, jotta saisin jotain muuta tilalle.

Vuonna 2015 vietin paljon aikaa yksin ja annoin itselleni paljon aikaa, aloitin uusia mielekkäitä harrastuksia ja löysin elämääni asioita ja elämänarvoja joista todella pidän. Viime vuonna menin kaasu pohjassa. Viime vuonna toteutin monta pitkäaikaista haavetta. Viime vuonna matkustin paljon monessa erilaisessa ilmansuunnassa. 

En voi millään uskoa, että olin niin paljon menossa viime vuonna, ihan hirvittää itseänikin. Kaikki vain tapahtui. Katsotaan sitten näin pähkinänkuoressa mitä viime vuoden matkoista jäi päällimmäisenä mieleen.

2015

Tammikuussa tapasin Tallinnassa monia serkkuja, joita en ollut ikinä aiemmin tavannutkaan. Tutustuimme toisiimme päivä Tallinnassa risteilyllä. Meillä oli reissulla hauskaa ja jäi kiva mieli siitä, että tapasi niin monia sukulaisia. Vakava tarkoitus on yrittää saada serkukset uudestaan koolle, mutta tämä vuosi oli niin tajuttoman hektinen, että sen järjestely on jäänyt ihan muiden asioiden jalkoihin. Toivon, että vuoden 2016 aikana saataisiin uudet tapaamiset järjestettyä!


Maaliskuussa suuntasimme mieheni kanssa meidän yhdelle epäviralliselle häämatkalle Espanjan aurinkorannikolle joka nyt oikeastaan toimi vain meidän talvilomakohteenamme. Sää oli viikon aikana meidän puolellamme kerrankin. Siellä oli kiva piipahtaa pitkästä aikaa, mutta matkan tarkoitus ja ehdoton kohokohta olikin Sierra Nevadan laskettelukeskus, joka oli todella miellyttävä paikka! Olin jo useamman vuoden haaveillut pääseväni siellä käymään.




Kesäkuussa suuntasimme odotetulle häämatkallemme MauritiukselleMatka oli ihana ja unohtumaton, ehkäpä once in a life time. Mauritius oli ihana paikka, oikea paratiisi. En uskonut todeksi, että todella olin siellä. Siitäkin oli vain osannut haaveilla kaukaisissa unelmissa. Voisin teoriassa matkustaa sinne joskus uudestaan, mutta koska olimme siellä häämatkalla, mietin murenisiko se harmooninen muisto paikasta? Sitäkin mietin, että onko jokin ihana paikka enää yhtä ihana toisella kerralla, kun tietää jo mitä odottaa ja paikka on jo tuttu? Mutta toistaiseksi jatkan uusien paikkojen valloittamista ja suosittelen paikkaa toisille häämatkalaisille. Less is more, eli tyydyn nyt vain lyhyesti toteamaan että: Ihana paikka!




Heinäkuussa toteutui toinen pitkäaikainen haave. Kesäloman loppuosa ja pääsin vihdoin ja viimein Norjaan! Olimme budjettimatkalla roadtripilla, jolloin yövyimme yöt teltassa ja olimme tuoneet kaikki ruuat kotoa mukanamme, joita valmistimme koko matkan ajan trangialla. Emme kuluttaneet kruunuakaan Norjassa ravintolassa, hotellissa tai ruokakaupassa. Aivan kuten arvelinkin, niin pidin maasta todella paljon! Sydämeni ja sieluni jäi Norjaan, enkä olisi sitten millään tahtonut sieltä kotiin palata. Rakastin Norjan luontoa ja maisemia. Tuntui ihan älyttömän haikealta palata takaisin Suomeen. Yöt teltassa raikkaassa ilmassa maistui myös erittäin hyvin. Matka oli jotenkin niin erityinen. Matkakertomusta Norjasta ei vielä ole. Tiesittekö että Norjasta löytyy myös valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä? Minä en tiennyt, ennenkuin näin omin silmin.







Samaisella Norjan matkalla ajoimme Ruotsin läpi meno-paluu matkalla. Yövyimme yhden yön Tärnabyssä, juuri siellä mihin meidän oli tänä talvena tarkoitus lähteä laskettelemaan, mutta talviloma kuluikin jo Kuubassa. Ruotsissa oli mahtavia maisemia sekä meno että paluumatkalla. Paluumatkalla ajoimme Abiskon läpi, alue joka sulatti meidän sulaneet sydämet entisestään. Tästä samaisesta roadtripistä kuulette myöhemmin.




Lokakuussa koitti mieheni syntymäpäivämatka Kroatiaan, Dubrovnikiin. Meillä oli suuret odotukset. Olivathan kaikki kehuneet, Kroatia sitä Kroatia tätä, Dubrovnik, Dubrovnik, Dubrovnik.... Sanon nyt ihan rehellisesti, että en vakuuttunut. Tulipahan nähtyä. Siis Dubrovnik oli tosi nätti paikka, vanha kaupunki oli hieno ja näin mutta moni kakku päältä kaunis. Kaipasin kaupungin "sielua" jota en turistimassojen keskeltä hahmottanut juuri lainkaan. Jälkeenpäin kuulin monesta eri suunnasta, että ei moni muukaan ole pitäneet Dubrovnikista. Huh! En ollutkaan kokemukseni kanssa yksin. Matkakertomuksessa sitten lisää juttua paikasta.




Samaisella Kroatian matkalla kerkesimme tehdä päiväretken Montenegroon. Montenegrossa kävimme Budvassa ja Kotorissa. Mieheni piti Montenegrosta, varsinkin Budvasta ja minä pidin Kotorista. Montenegro ja Kroatia olivat aika samantyylisiä, joten eroavaisuuksia en juuri huomannut päiväretken aikana. Lyhyestä piipahduksesta huolimatta, pidin kuitenkin Montenegrosta enemmän, siellä oli olevinaan rennompi ja välittömämpi tunnelma, kauniita vanhoja kaupunkeja. Matkakertomusta tästä tulossa myöhemmin.





Lokakuun lopulla lähdin Kuubaan, Havannaan. Lensin yksin Vaasa-Helsinki-Kööpenhamina-Toronto-Havanna-Toronto-Frankfurt-Helsinki-Vaasa eli aika paljon sain istua lentokoneessa. Kuubassa vietin viikon vanhempieni seurassa. Yksi syy siihen, miksi lähdin niin lyhyellä varoitusajalla Kuubaan oli se, että moni on sanonut että "Kuubaan on matkustettava nyt!". Nyt kerkesin vielä nähdä vanhaa Kuubaa, joka on todennäköisesti muuttumassa hyvinkin nopeasti sen jälkeen kun rajat avautuivat Amerikkalaisille. Tämän johdosta paikallisilla on Kuubassa kova huoli, he eivät tahdo Amerikkalaisia "pilaamaan" heidän maataan. Olemme matkan jälkeen pitäneet yhteyttä erääseen paikalliseen, johon tutustuimme matkalla. Häneltä kuulemme ajantasaiset kuulumiset Havannasta. Amerikkalaisia turisteja ja risteilyaluksia on jo nyt paljon. Silloin kun me kävimme siellä, siellä oli hyvin vähän turisteja. Paikalliset tulivat kadulla juttelemaan ja tahtoivat kuulla minkälaisesta paikasta me tulemme (ts. minkälainen maailma heidän rajojen ulkopuolella onkaan). Sanotaan että matkailu avartaa ja tämä Kuuban matka avarsi kyllä toden teolla. Sitä suhtautuu omaan kotimaahansa ihan eri tavalla ja sitä on hyvin kiitollinen ja osaa arvostaa sitä, että meillä on oikeasti edelleenkin kaikki todella hyvin täällä Suomessa! Sitä kun on kasvanut hyvinvointivaltiossa, niin ei osaa aina käsittääkään minkälaista kurjempaa elämää muissa maissa voikaan olla ennenkuin sen on nähnyt omin silmin tai kuullut omin korvin, muttei sitä voi siltikään kokonaan käsittää, koska ei ole kokenut samaa, mutta pelkkä näkeminen ja kuuleminen herättää paljon ajatuksia. Moni asia on täällä Suomessa meille itsestäänselvyyksiä, esimerkiksi pelkästään se, että meillä on autoissa turvavyöt jotka pelastavat ihmisten henkiä. Mutta jokatapauksessa, matkani Kuubaan oli tosi kiva, onnistunut ja mieleenpainuva! :) Havannan lisäksi vietimme päivän rannalla ja päivän maaseudulla. Tästä matkasta on myöhemmin tulossa kattava matkakertomus.





Matkalla kotiin Kuubasta, poikkesin paluumatkalla myös Kanadassa, Torontossa. Näin mahdollisuuteni stop overille ja tartuin siihen heti. Pitkän vaihtovälin takia sain halvemmat lentoliput ja siten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kävin nuuhkimassa Toronton tunnelmaa ja ensivaikutelmani kaupungista oli todella kiva! Olin aina kuvitellut, että Kanada ja Yhdysvallat olisivat saman tyylisiä koska ovat naapureita. Mutta se oli kyllä jännä kuinka heti aisti maiden eroavaisuuden ja pidin Kanadasta sen perusteella hyvinkin paljon. Vaikka olin lyhyen aikaa, niin kerkesin käydä nähtävyyksissä, CN-towerissa, kävelyllä ja kohokohtana oli visiitti Hockey Hall of Fameen, jossa vierähtikin melkein kolme tuntia. Tänne tahdon paremmalla ajalla mieheni kanssa uudestaan (hhof+nhl).





Joulukuussa suuntasin tämän vuoden viimeiselle matkalle. Olin jo kerinnyt vähän harmitella sitä, etten tänäkään vuonna pääse Eurooppaan joulumarkkinoille, kunnes kekkasin että miksen pääse, voinhan lähteä johonkin lähelle ja vain viikonlopuksi. Lähdin aikaisin lauantai aamuna Tanskaan, Kööpenhaminaan josta tulin kotiin seuraavana iltana. Matkan pituus oli itselleni juuri sopiva. Olin reissussa yksin ja yövyin yöni hostellissa. Lähdin matkaan tyhjän repun kanssa, aikomuksenani ostaa joululahjoja, mutten löytänyt lopulta mitään, sillä Köpis oli yllättävän kallis paikka tai siltä ainakin tuntui. Kävelin ihan hurjan paljon ja mielestäni Köpis oli tosi positiivisen kiva paikka (näin olin kuullut aikaisemminkin), kivoja puistoja ja kaunis kaupunki. Päämääräni oli kuitenkin jouluinen tivoli sekä joulumarkkinat, jotka kiersin varmaan kolmeen kertaan jokaisen läpi. Siellä fiilistelin joulua ihan tyytyväisenä riisipuuron ja gluhweinin kanssa. Sääkin oli koko viikonlopun aurinkoinen. Ei mikään varsinainen loma, vaan piristävä viikonloppumatka. Yllättävän paljon sitä kerkesikin niin lyhyessä ajassa, enkä kokenut lyhyttä aikaa stressaavaksi. Lisäksi oli mukavaa reissata yksin.






Kerron teille uudenvuoden lupaukseni.... Tänä vuonna aion matkustaa paljon vähemmän!! Ja tämän lupaan. Aika hektinen vuosi viime vuonna takana mutta olen tahtonut mennä, koska mahdollisuuksia on ollut ja niihin olen viime vuonna tarttunut. Koska elämä on arvaamatonta, eikä mikään ole itsestäänselvää ja kun kerta pääsee matkustamaan, niin miksei nyt menisi. Ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Matkustaminen on hyvää sijoittamista itseensä.

Kiitos teille lukijoille, jotka olette menneenä vuonna roikkuneet mukana kapsekissa, toivottavasti matkalaukkuelämä salamatkustajana on ollut antoisa ja edes joku on saanut vinkkejä tai uusia ajatuksia.

Ensi kerralla kerron, mitä odotan vuodelta 2016 ja mitä ajatuksia viime vuosi on tuonutkaan tullessaan...

Hyvää uutta vuotta kaikille!


Elina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti