lauantai 21. maaliskuuta 2015

Päivä Sierra Nevadan laskettelukeskuksessa 03/2015

Jos joku haluaa päästä helpolla, tässä on mieheni lyhennetty versio päivästämme:

Menimme Sierra Nevadaan, 
laskimme neljä kertaa alas, 
joimme pari olutta, 
lähdimme takaisin Calahondaan.

Onko kellään muulla käynyt mielessä yhdistää ranta ja lasketteluloma? Kontrasti on aikamoinen! Itselläni ei ollu käynyt pienessä mielessäkään aikaisemmin, että tämmöinenkin vaihtoehto on saatavilla Euroopassa. Olin kyllä kuullut että etelä Espanjassa on Sierra Nevadan vuoristo, missä voi lasketella, mutta se tieto oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kunnes jossain vaiheessa oivalsin että, siis mitä! Sinnehän mennään!

Lähdimme tukikohdastamme Calahondasta ajamaan kohti Sierra Nevadaa maanantai aamuna klo 8.15. Valitsimme tarkoituksella arkipäivän, jotta määränpäässä olisi vähemmän ruuhkaa viikonloppuun verrattuna. Sierra Nevada on suosittu paikallisten keskuudessa, emmekä törmänneet juuri lainkaan muihin turisteihin.

Ajomatka kesti mennessä n. 2 h 45 min. Matkaa määränpäähän oli n. 200 km. Pysähdyimme matkan varrella kerran tankkaamaan Repsolilla, oli tosi kivaa kun huoltoasemalla oli "palvelija" joka tankkasi auton sekä pesi auton tuulilasin tankkauksen aikana. Minulla on ulkomailla aina tapana tarkkailla kohdemaan polttoaineen hintoja. Bensiinin hintaa en hoksannut katsoa, mutta halvin diesel hinta minkä matkalla näin oli 1,12 €. Hinnat oli siis hieman halvempia kuin täällä suomessa.

Venyttelytauko

Repsolilla

Ajoimme mennessä Malagan yläkautta kohti Granadaa ja Sierra Nevadaa. Voin kertoa että inhosin istua autossa, koska niin jännitti paikallinen liikenne. Usein yritin katsoa vain sivulle maastoon, enkä liikenteeseen ollenkaan, välillä pidin silmiä kiinni ja paluumatkalla pidin tarkoituksella pipoa silmillä. Ei mutta oikeasti, pelotti tosi paljon. Vaikkei se liikenne todellakaan ole mistään pahimmasta päästä! Oli vaan niin monta kaistaa ja autoja joka puolella, suuret nopeudet ja lyhyet turvavälit. Koko ajan olin varma että kohta rysähtää! Huh. (ehkä tämän takia en ollut niin levännyt suomeen päästyäni).

Aurinko kuitenkin paistoi ja se oli hieno asia se! Ajoimme Granadan läpi ja viimeiset 20km. oli mutkikasta serpenttiinitietä (silloin keskityin kirjoittamaan matkapäiväkirjaani tai pitämään silmiä kiinni). Olimme perillä klo 11 aikoihin ja kun pääsimme perille, alkoi taas vähän jännittämään että apua mihinkä ollaan oikein tultu, että tuoltako on tarkoitus tulla alas! Mieheni sanoi, että myöhäistä se on nyt katua.


Sillä välin kun keräsin rohkeutta, kävimme vaihtamassa lasketteluvaatteet parkkihallin vessassa, ja hyi mikä haju siellä oli, aivan hirveä!

Pohdimme kotona, mikä olisi järkevä vaatetus näin eteläiselle rinteelle, me kun olemme tottuneet Lappiin ja talvipakkasiin. Päädyin pakkaamaan mukaan:

  • Teknisen alusasun
  • Kevyet toppahousut
  • Kevyen huivin
  • Kevyen ulkoilutakin ilman toppauksia
  • Lumilautasukat
  • Kevyet nahkahanskat
  • Pipo
  • Tuulihousut

Päädyin heittämään kaikki päälleni paitsi tuulihousut (jotka olivat vaihtoehtoina toppahousuille), vaatetus oli sopiva, joskin pelkkien toppahousujen kanssa olisi pärjännyt ilman teknistä alaosaa. Hiki ei tullut eikä kylmä ollut! (välillä tuli kyllä kuuma). Miehelläni oli pelkät toppahousut, toppatakki ja t-paita = oli kuuma!

Pradollano
Pradollano

Koska olimme vain päivän, ei missään nimessä ollut mitään järkeä raahata omia lasketteluvarusteita suomesta! Päivän vuokrahinta setille oli vain 24 €, päivän hissilippu maksoi 43 € (kalliimpi kuin suomessa) eli yhden päivän lasketteluhinnaksi tuli 67 €, eli kokonaisuudessaan ei kovin paha.

Sää oli aurinkoinen, lämmin ja tuuli vain vähän. Alatasanteen lämpömittari näytti + 17, mutta en tiedä kuinka paljon asteita ylhäällä oli, hieman viileämpää (ehkä n. +11), muttei kylmä.

Alatasanne on nimeltään Pradollano ja on 2100 metrin korkeudessa. Pradollano on paikka mihin ensimmäiseksi tullaan kun saavutaan Sierra Nevadaan. Täällä sijaitsee parkkipaikat, hissilipun myyntipiste, vuokrauspaikat, ravintolat sekä majoitukset yms..

Borreguiles

Borreguiles

Kun näitä ylläolevia kuvia katsoo, voisi saada mielikuvan että "ei tuo paikka nyt niin korkealta paikalta näytä", mekin naurettiin, että tästä näkökulmasta nämä rinteet näyttävät suomen hiihtokeskuksien kokoisilta rinteiltä. Alhaalta ei nähnyt suoraan ylös eikä ylhäältä nähnyt suoraan alas.

Tulimme ensin gondolihissillä Borreguilesiin joka sijaitsee 3000 metrin korkeudessa (välitasanne). Tällä tasanteella sijaitsee myös rinneravintoloita. Borreguilesin lähettyvillä olevat rinteet sopivat hyvin aloittelijoille, lapsille ja muutenkin loivista ja lyhyistä rinteistä pitäville. Borreguilesin nenän edessä olevat rinteet ovat jopa vihreitä.

Hisseillä oli kyllä kunnon mañana meininki, siis niin hitaasti meni eteenpäin! Hyvä ettei nukahtanut hisseihin. Gondolihissejä oli vain Pradollanon ja Borreguilesesin välisellä alueella (2 kpl) ja loput hissit oliva tuolihissejä, yhtä ankkurihissiä lukuunottamatta.



Ensimmäisen laskun jälkeen olimme aivan poikki! Tämähän vaati heti taukoa, joten suuntasimme Borreguilesin rinneravintolaan, yhdelle oluelle. Iso olut maksoi 4,5 €.



Tämän jälkeen siirryimme hissillä kohti Veletan huippua. Menimme sinne yhdellä tuolihissillä ja yhdellä ja ainoalla ankkurihissillä kohti 3300 metrin korkeutta.




Kun pääsimme ylös, oli pakko istua hetkeksi alas. Alkoi heikottamaan ja liikkuminen tuntui tosi raskaalta, hieman ylemmäksi olisi ollut matkaa muutama kymmenen metriä ja olisin tahtonut kävellä sinne. Mutta ei, ei pystynyt. Tämä ei johtunut huonosta kunnosta vaan syy tähän oli niin paljon ohuempi ilma. Lentokoneessa juttelin erään miehen kanssa ja hän kertoi ja varoitteli, ettei kannata pelästyä jos oma kunto tuntuu romahtaneen, se on ihan normaalia noin korkealla. Hengästyttää todella pienestä ja väsyy todella nopeasti.


Huippu siellä takana häämöttää

Makeat oli maisemat ja rinne jyrkkä

Alas oli tultava! Rinne oli merkitty punaiseksi, mutta tuntui mustalta ja oli hyvin vaativa ja raskas tulla alas, rinne oli aika jäinen. Ehkäpä jälleen ohuemman ilman vuoksi, jouduin huilaamaan useamman kerran, ennenkuin olimme taas hieman alempana. Oli niin raskas lasku, että tilanne vaati taas uuden oluen. Borreguilesin rinneravintolaan siis taas.



Istuimme ja paistattelimme päivää varmaan tunnin. Parempaa säätä emme olisi voineet toivoakaan! Ehkä kuvista välittyy se kirkkaan sininen taivas ja aurinkoinen päivä. Olisin voinut jämähtää siihen terassille vaikka koko päiväksi. Näin korkealle tullessa, muistakaa aurinkorasva! Aurinko oli niin voimakas, joten ilman sitä olisi palanut takuuvarmasti.

Jatkoimme matkaa alas kohti Pradollanonin kylää. Rinne oli 3258 metriä pitkä. Alas tultuamme, olimme taas aivan poikki. Iltapäiväaurinko oli jo alkanut lämmittää rinnettä sen verran, että lumi oli sohjoista ja raskasta. Sitkeästi päätimme mennä viimeiselle laskulle ja laskimme saman rinteen alas, tällä kertaa hieman nopeammin (kesto 20min / 15 min). Vaikka suomessa olemme lasketelleet esim Ylläksen pisintä rinnettä (n. 3km), niin ei ikinä olla oltu näin poikki.




Hissit aukesivat täällä 10.00 ja viimeinen nousu ylös 17.00, olimme aivan död joten lopetimme laskettelun n. puoli viisi. Offari laskijoille, Sierra Nevada ei ole oikea paikka. Täällä on eteläisen ja lämpimän sään vuoksi erityisen iso lumivyöryvaara!


Tammikuussa aloitin pienen treenaamisen, tarkoituksena vahvistaa polvia nimenomaan tätä reissua varten, nyt voin onnellisena todeta, että onnistuin eikä polvia särkenyt kertaakaan.

Todella väsynyt laskija

Nälkä oli kova, joten menimme Tia Maria nimiseen ravintolaan syömään kunnon hampurilaiset, otimme kumpikin saman annoksen ja ruokajuomaksi oluen, kaikki tämä maksioi yhteensä kahdelta 18 €. (hampurilainen 6,60 €).



Hampparin jälkeen oli takki tyhjä ja maha täynnä, joten lähdimme pikku hiljaa ajamaan takaisin kohti Calahondaa. Takaisin ajettiin eri reittiä kuin tullessa, Granadasta kohti rannikkokaupunkia nimeltä Motril ja siitä rannikkoa pitkin suuntana Malaga ja Calahondaan. Sierra Nevadan vuoristot näkyivät rannikolle asti. Calahondassa olimme 20.30 illalla. Paluumatka kesti n. 2 ½ h. ilman taukoja. 

Hejdå Sierra Nevada

Auringonlasku aurinkorannikolla

Lopuksi, mitä jäi mieleen? Jäi ihan hyvä fiilis kyseisestä paikasta. Ehdimme laskea naurettavan vähän, joten paikka olisi pidemmällä ajalla tarjonnut paljon enemmänkin! Itse olisin tahtonut mennä Loma de dilar alueelle, jossa olisi ollut paljon pitkiä ja loivia rinteitä. Sierra Nevadan alue on jaoteltu vähän niinkuin alueisiin, esim. Veleta vuorelta on ihan oma punaisten mäkien alue Laguna de las Yeguas ja Pradollanon vasemmalle puolelle sijaitsevalle alueelle jää pitkiä, sekä punaisia että sinisiä rinteitä, Valle de San Juanin alue. Siellä sijaitsee myös pisin rinne, joka lähtee Veletan huipulta ja päättyy Pradollanon alueelle, yhteensä 6,3 km. Koimme siis päivämme aikana vain kärpäsen kokoisen alueen.

Mielestäni paikka on sopiva etenkin lapsiperheille ja aloittelijoille, koska siellä on niin paljon loivia ja helppoja rinteitä, vaativalle laskijalle löytyy varmasti myös omat (ja pitkät) rinteensä. Oma vuokrattu lauta oli oikein hyvä (olisi ehkä aika uusia oma 15 vuotta vanha lumilauta). Ihmisiä oli jonkin verran, muttei ruuhkaksi asti (odotin jopa vähän vähemmän ihmisiä), eniten ihmisiä oli Borreguilesin alueella, mitä kauemmaksi meni, sitä vähemmän ihmisiä oli rinteissä.

Jos tulisimme joskus uudestaan, oli jo ajatuksena viipyä sillä kertaa nyt sen pari-kolme päivää ainakin. Lähin kaupunki on Granada, mutta suosittelen yöpyä Sierra Nevadan alueella, koska matka Granadaan on hidas ja vuoristoteinen. Granadassa tosin on oma lentokenttä, joten jos sinne lentää, matka ei ole kovin pitkä. Muita lentokenttiä on Almeriassa ja Malagassa. Suomalaisille ehkä tutuin valinta on Malagan kenttä, jolloin voi yhdistää loman myös rannikolla.




Sierra Nevada numeroina:

Vihreitä rinteitä: 17
Sinisiä rinteitä: 40
Punaisia rinteitä: 52
Mustia rinteitä: 7

Rinteitä: 120
Hissejä: 22
Korkein kohta: 3300 (Veletan huippu 3398)
Suora pudotus: 1200

Alatasanne: 2100
Välitasanne: 3000
Ylin kohta laskijoille: 3300

Rinnekilometrejä: 105
Pisin rinne: 6329


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti