sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Albania 10/2006

Vietin lokakuussa 2006, 10 päivää Albanialaisessa perheessä. Sain tämän matkan ikäänkuin 18-vuotis lahjaksi, koska tulin samaisena kuuna täysi-ikään. Lähdin yksin (tai minut lähetettiin) itselleni tuntemattomien luo asumaan ja koti-ikävä oli kyseisenä aikana aivan surullisen valtava, olihan tämä ensimmäinen matka ns. itsenäisesti, ilman ketään tuttua ja turvallista matkaseuralaista. Koti-ikävästä huolimatta, tämä matka on ollut yksi vaikuttavimpia ja mieleenpainuvimpia matkoja joita olen tehnyt, ja nyt kerron teille ajastani Albanialaisessa perheessä.

Jostain syystä sain lentää koko matkan business-luokassa. Lensin ensin Vaasasta Tukholmaan jossa yövyin yhden yön lentokentällä, seuraavana aamuna lensin Tukholmasta Wieniin ja Wienistä Albanian pääkaupunkiin Tiranaan, jossa asuin. Vaasa-Tukholma välillä sain ruokaa ja valkoviiniä, Wienin koneessakin koko ajan syötettiin ja juotettiin jotain, lentoemo tarjosi minulle jotain valkoista, epämääräisen näköistä tuotetta, en yhtään tiennyt mikä se oli, luulin hattaraksi ja meinasin jo melkeen pistää sen suuhuni kunnes tajusin että se oli kuuma rätti jolla sai putsata kätensä! :D

Wien oli ylhäältäpäin katsottuna, jätti iso kaupunki! Rakennuksia riitti silmin kantamattomiin. Ylhäältäkäsin sai hyvän kuvan siitä miltä kaupunki näytti, isoja ja korkeita rakennuksia, erittäin paljon ja kauniita ja isoja puistoja ja puutarhoja.


Wienin lentokentältä

Saapuessani Albaniaan, siellä oli tosi paljon vuoria, oli ihanan lämmin ilma. Lentokentältä Tiranaan oli n. 22km. Minua tultiin hakemaan ja heti vietiin paikalliselle poliisiasemalle, ei onneksi kuitenkaan minun takia. Tämän jälkeen mentiin vielä paikalliseen pankkiin. Olin vähän ymmälläni että mihin kaikkialle minua oikein viedään. Asunnolle kuitenkin lopulta päästiin. Siellä ei saanut olla sukkasillaan vaan aina tuli käyttää tohveleita!

Päivisin roikuin mukana tämän perheen arkiaskareissa, kävin perheenäidin työpaikalla toimistossa, mukana hakemassa puheaikaa, eläinkaupassa ostamassa hiiren, kävin paikallisella kirpputorilla ja markkinoilla, sekä tytön mukana hammaslääkärissä, se olikin ihan kauhea paikka. En kyllä uskaltaisi mennä Albaniassa hammaslääkäriin, kauhean kova ininä sieltä kuului, hrrrrr.

Albaniassa oli tosi vahva kahvila kulttuuri, joka päivä istuin vaikka kuinka monessa kahvilassa, ja siellä hurahti aina monta tuntia kerrallaan, kiirettä ei ollut mihinkään, ikinä. Asiat saivat aina odottaa tai siirtyä ja tämä tuli kovin tutuksi, itselläni ainakin kärsivällisyyttä koeteltiin, itse olen suomalaisena tottunut siihen, että silloin kun luvataan jotakin, niin siitä pidetään myös kiinni. Joten turhautti kun jatkuvasti asiat siirtyivät seuraavaan päivään. Tämä nyt sattui olemaan tällainen kulttuuriero mikä on hyvin tavanomaista näissä Balkanin maissa. 5 minuuttia saattoi helposti olla vähintään tunti. Siinä tilanteessa, se ei aina välttämättä ollut kovin mukavaa mutta näin jälkeenpäin katsottuna, oli rikkaus saada nähdä paikallinen arki niin läheltä.

Hammaslääkärissä

Yhtenä päivänä kerrottiin että tänään mennään museoon! Kiva kun saisi jotain ohjelmaa, no... Lähdettiin museolle päin, mutta sitä ennen käytiin perheenäidin äidin luona ja jotenkin sille tielle jäätiin, joten museon käynti jäi ihan kokonaan. Toisena päivänä luvattiin että tänään lähdetään kaupungille, no lähtö kaupungille venyi ja venyi ja lopulta kun oltaisiin voitu mennä, niin ilmoitettiin että kaupat ovat menneet kiinni, mennään huomenna. No ei menty sitten huomennakaan.

Kiinnitin huomiota siihen että kaikki autot oli varmaan 80 % mersuja! :D Mersuja näkyi joka paikassa!

Kuvassa näkyy pelkkiä mersuja

...ja mersuja!

Vietin aikani suurimmaksi osaksi perheen samanikäisen tytön kanssa ja hänen kavereidensa kanssa. Istuimme päivisin kahviloissa, ihastuin white chocolate juomaan jota join melkeen joka päivä. Se oli niin hyvää, olen yrittänyt bongata sitä monesta kaupungista tämän jälkeen, mutta vain harvakseltaan löytyy! Namm!

Majapaikkani

White chocolate

Eräänä iltana lähdimme illalla ulos. Kävimme yökerhoissa ja cocktail baareissa. Sinänsä kivaa, koska olin 17-vuotias enkä ollut suomessa ollut ikinä yökerhossa. Joku sitten soitti ja jouduttiin lähtemään, hypättiin uuden mersun kyytiin jossa oli turvavyöt (ei mikään itsestäänselvyys! ja jos oli, niin niitä ei käytetty!), auto vaikutti turvalliselta mutta se kuski... Kiihdytti keskellä kaupunkia 100-120 km/h. Olin ihan paniikissa ja muut lohduttivat että älä pelkää, tämä on hyvä kuski! Ajotyyli oli ihan hullua ja kuski kertoi että hän on vain maksanut autokoulun, muttei harjoitellut tai käynyt sitä ollenkaan. No tämä jänishousu selvisi kuitenkin hengissä! :D Mutta oli turhan jännittävä kokemus.

Paikallinen yökerho

Lähdimme käymään eräässä kaupungissa, Durresissa kaksikin kertaa. Durres on vanha satamakaupunki ja Tiranalaisten lomanviettopaikka. Sinne oli matkaa Tiranasta n.30km. Durresissa menimme ensimmäisellä reissulla perheenäidin siskon luo syömään.
Talo oli lähellä rantaa, jossa sain ihastella auringonlaskua. Durresiin ajoimme menomatkalla suht suoraan, vähän serpenttiinimäistä tietä pitkin, muttei kovin korkealla, paluumatkalla ajoimme takaisin moottoritietä pitkin. Liikenne oli ajoittain hieman kaoottista sanoisinko!





Toisella Durresin reissulla kävimme enemmän keskustassa katsomassa satamaa ja maisemia ja erään kukkulan päällä katsomassa auringonlaskua.Siellä kukkulan päällä menimme eräällä hissillä vielä ylemmäksi katsomaan maisemia ja syömään jälkiruokaa.

Albania muuten siis sijaitsee välimeren rannalla, Italiaa vastapäätä, Montenegron alla. Turismi ei ole vielä rantautunut Albaniaan, toisin kuin esimerkiksi vähän ylempänä olevaan Kroatiaan.

Durres

Vanhoja muureja

Durres

Auringonlasku Durresissa

Kukkulalla



Lokakuun päivät olivat koko matkan ajan aurinkoisia ja lämpimiä. Lämmintä oli n. +22 - +24 astetta, eli leutoa ja sopivaa! Tässä vaiheessa oli enää 2 kokonaista päivää jäljellä ja paljon oli vielä näkemättä. Mitään ei "kerkeä" tehdä, kun kahviloissa kuluu se aika.
Kaikkia menoja siirrettiin aina huomiseen. Pääsin matkani aikani lopulta myös parturiin, jonka aikaa oli aina siirretty ainakin kolme kertaa. Hiusten värjääminen ja leikkaaminen ei maksanut juurikaan mitään, tyyliin 10-20 euroa. Alla kuvia Albanialaisesta katunäkymästä.







Vaikka asuin koko tämän ajan Tiranassa, en mielestäni itse keskustaa nähnyt kuin ohimennen auton ikkunasta. Itselläni ei ollut lainkaan karttaa, jos olisi ollut olisin varmasti lähtenyt omin päin käppäilemään pitkin kaupunkia. Tapasin perheen tytön kavereita siis usemman kerran, kaikki tapaamani henkilöt olivat ystävällisiä, hyväntuulisia ja sosiaalisia. Välillä meinasi aika käydä pitkäksi kun puhuivat keskenään Albaniaa, josta en ymmärtänyt sitten tietenkään mitään.

Tirana

Tirana

Lähdimme toiseksi viimeisenä päivänä käymään myös vanhassa kaupungissa nimeltä Kruja. Kruja sijaitsee n. 29 km Tiranasta, erään vuoren rinteellä. Kruja on myös erittäin vanha kaupunki ja matkailukohde. Kiertelimme antiikkikauppoja pienellä basaarilla ja menimme käymään eräässä museossa ja katsomassa linnoituksen raunioita. Maisemat olivat tosi hienot maaseudulle päin ja kaupunki ihanan vanha, Krujan kaupungin näki myös lentokoneen ikkunasta, kaupunki sijaitsee hieman korkeammalla.


Kansallis vaatteita

Näkymiä linnoitukselta


Mahtavat maisemat

Linnoituksen rauniot




Museo

Basaari

Ihan nätti paikka, eikö vain. Viimeisenä iltana pääsin Tiranan vuorille käymään. Aurinko oli valitettavasti jo laskenut, joten näimme vain valot Tiranan yllä, nättiä sekin kieltämättä. Ylhäällä vuorella alkoi pakastaa, joten emme olleet siellä 5 min kauempaa koska hissit piti sulkea kylmyyden takia. Lähtöpäivänä, juuri ennen lentokentälle lähtöä, lähdimme käymään eräällä järvellä joka oli ihan kävelymatkan päässä Tiranasta. Oli tosi kuuma päivä.

Tirana




Muuten! Tiranassa oli tosi paljon hääpukuliikkeitä! Aivan yli ihania näyteikkunoita ja ne puvut oli vaikka kuinka ihania! En tiedä yhtään hintaa, mutta voisin kuvitella että ovat halvempia kuin täällä suomessa.






Kotimatka alkoi, Wieniin kesti lento 1h 25min. Piti siirtyä A terminaalista B terminaaliin. Siirtyminen oli hidasta, koska oli niin paljon jonoa ja eri tarkastuksia. Pelästyin jo että myöhästyn lennolta viimeisessä osiossa, mutta business-class pelasti sittenkin tilanteesta ja pääsin eteenpäin jonottamatta.

Joka tapauksessa, oli taatusti erilainen loma kuin mihin olen tottunut. Ottaen huomioon, että perheenjäsenet kävivät töissä ja oli päivisin koulussa, kerkesin kuitenkin nähdä aika paljon.  Albaniassa ei kotona vietetty vapaa-ajalla aikaa, vaan ystävien kanssa seurusteltiin kahviloissa tuntikausia iltaisin. Eräänlainen kulttuurishokki tuli koettua mutta kuten totesin, oli hienoa saada nähdä heidän arki näin läheltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti